Usein törmää väitteeseen ettei metsästäminen tai riistaruokien syöminen ole välttämätöntä. Välttämätöntä tuskin on myöskään kiivetä öljynporauslautalle ja vaatia vapauttamista tutkintavankeudesta siksi, ettei voi vegaanina syödä venäläistä vankilaruokaa. Kasvissyöjiä on Suomessa vain muutama prosentti, mutta jostain syystä oppilaitoksissa ja ravintoloissa täytyy olla tarjolla kasvisvaihtoehto. Eikä se edes riitä, että päättää itse kaventaa ruokavaliostaan parhaat palat pois. He vaativat elämäntapaansa myös muillekin pakollisina kasvisruokapäivinä kouluihin ja lihattomana lokakuuna ihan jokaiselle.
Samat tai samalta näyttävät kellokkaat profiloituvat usein myös niin sanottuina luontoihmisinä. Kuljen metsästysharrastukseni ja riistanhoidon yhteydessä luonnossa lähes päivittäin. Kuitenkaan näitä kettutytöiltä ja röllipeikoilta näyttäviä luontoihmisiä ei luonnossa juuri koskaan näe. Satunnaisesti metsässä näkee mummoja ja pappoja sienestämässä ja thaipoimijoita marjastamassa. Näihin niin sanottuihin luontoihmisiin törmää lähinnä kaupunkien ostoskaduilla feissareina ja kirpputoreilla shoppailemassa.
Nämä parvekevihreät asuvat tyypillisesti yliopistokaupungeissa vuokralla, mutta ovat kaikkein äänekkäimmin vaatimassa muiden ihmisten elinkeinojen lopettamista tai omaisuuden uusjakoa. Sen sijaan, että vaaditaan yhä uusia muiden omistamia metsäalueita suojeltavaksi, voisi jokainen parvekevihreä hankkia palan omaa maata tai lahjoittaa tähän tarpeeseen rahaa Luonnonperintösäätiölle.
Jos Suomen luonnonsuojeluliiton 34.000 jäsentä todella haluaisi puuhastelun sijaan asiaansa edistää, niin vaikkapa tuhannen euron lahjoituksella suojelijaa kohden saisi 34 miljoonan pääoman, jonka turvin voisi jo kohtuullisen maa-alueen joutomaata suojellakin. Eikä tuhat euroa ole edes kohtuuton summa, lahjoitan oman uskontoni tukemiseen kirkollisveroina vuotuisesti enemmän. Jos he tekisivät saman vuosittain, olisi parissa vuosikymmenessä ostettu luonnonsuojeluun alueita reilusti yli puolella miljardilla eurolla. En tohdi edes miettiä kuinka paljon suojelualueita kertyisi jos talkoissa olisivat mukana myös Luonto-Liitto, BirdLife, Greenpeace, Maan ystävät, WWF ja mitä niitä kaikkia nyt onkaan.
Samat punavihreät tahot vaativat yhä uusia aserajoituksia. Kuitenkaan laillisten ampuma-aseiden määrän säätelyllä ei ole havaittavaa vaikutusta aseturvallisuuteen, koska vain rikolliset käyttävät aseita ihmisten vahingoittamiseen. Tilastot osoittavat, että aseettomat miehet syyllistyvät henkirikokseen noin nelinkertaisella todennäköisyydellä verrattuna aseita laillisesti omistaviin.
Laillisesti aseita omistavat ovat selvästi keskivertokansalaista lainkuuliaisempia myös suhteessa muuhun rikollisuuteen. Ai miten niin? Siitä yksinkertaisesta syystä, että jokaisen aselupaa hakevan taustat tarkistetaan ja mielenterveys testataan. Aselupia myös perutaan jopa ylinopeussakon tai maksamattoman riistanhoitomaksun vuoksi. Mielivaltaiseltakin tuntuva viranomaiskäytäntö on omiaan pitämään aseenomistajat nuhteettomina jatkossakin.
Metsästäjät ovat myös aktiivisia luonnon monimuotoisuuden puolustajia. Metsästäjät ovat perustaneet omille mailleen monia lintukosteikkoja (http://www.kosteikko.fi/) ja ennallistaneet soita luonnontilaisiksi. Metsästäjät toimivat aktiivisesti suomalaiselle luonnolle vahingollisten vieraspetojen poistamisessa. Metsästäjät tekevät paljon riistanhoitotyötä, joka hyödyttää monia muitakin lajeja, kuin niitä joita metsästetään. Metsästäjien vapaaehtoisesti talkoilla suorittama riistakolmiolaskenta on ollut mukana nostamassa suomalaista eläintieteellistä tutkimusta maailman huipulle. Nämä toimet ovat sitä todellista luonnosta välittämistä. Hiljaista työtä jota kukaan muu ei tässä yhteiskunnassa tee. Jotain mitä ei todellakaan tapahdu Helsingissä kolmen sepän patsaalla mielenosoituksissa.
Jostain syystä media kuitenkin esittää rikollista kansalaisaktivismia ammattimaisesti harjoittavat tahot jääkarhuja pelastavina marttyyreinä, mutta tavalliset ja turvalliset luonnossa liikkuvat perheenisät salametsästäjinä ja asemiehinä.