Olin viime viikonlopun Halsualla hirvimetsällä. Jahti sujui tällä kertaa sikäli hyvin, että saimme parin päivän uurastuksesta palkinnoksi sonnimullikan. Jahti-intoa tosin laski hiukan seuramme niukkaakin niukempi lupakiintiö. Joinakin aikaisempina vuosina on kaadettu jopa 13 hirveä ja lisäksi metsäpeura, nyt lupia on vain 1½, eikä metsäpeurojakaan enää riitä elonkorjuuksi. Edellisvuonna osallistuin Halsualla hirvijahtiin kolme kokonaista viikonloppua näkemättä hirvestä edes tuoretta jälkeä tai jätöstä.
Riistakannan romahtamiseen on varmasti moniakin syitä, mutta alueelle keskittynyt suurpetotihentymä on varmasti yksi merkittävimmistä tekijöistä. Juurikin viime viikolla Toholammilla Sykäräisten kylässä, vain parinkymmenen kilometrin päässä jahtimailtamme, taisteli eläkeläisrouva tunnin pihassaan pantasuden kanssa, vain risu ja harava aseenaan. Kaksinkamppailu eteni piirileikkinä pihakuusen ympärillä, kunnes mummo onnistui huitaisemaan sutta haravan piikkipuolella kunnolla kuonoon.
Riistakantojen vähäisyydestä ja susien röyhkeydestä kertonee jotain sekin, että susi oli tullut pihapiiriin tavoittelemaan perheen lemmikkikissaa saaliikseen. ”Peto tuli kotipihalle” -uutinen julkaistiin Keskipohjanmaa-lehdessä 10. lokakuuta. ”Onko susia pakko kestää” – otsikon lainasin susiuutisiin ja pihasusiin tuskastuneesta mielipidekirjoituksesta Pohjalainen –lehden yleisöltä-palstalta. Kysymys on erittäin osuva juurikin Halsuan ja Perhon alueella.
Joka kerta, kun seurakaverini laskevat hirvikoiransa metsään, he joutuvat tekemään kipeän valinnan koiransa turvallisuuden ja tarkoituksen välillä. Hirvikoiralla on luonnollinen ja ikiaikainen viettinsä metsälle, samoin kuin isännälläänkin. Pitääkö tämä arvokas perinne vaarantaa vain suden takia? Miksi suden rauhoittaminen on tärkeämpää kuin vanhuksen turvallisuus? Miksei sutta selvästi harvinaisemman metsäpeuran suojelu aidosti kiinnosta RKTL:n tutkijoita?
Viime maaliskuussa Perhon rhy suoritti Perhon, Halsuan, Lestijärven, Kinnulan, Kivijärven ja Kyyjärven kuntien alueilla susilaskennan. Tulokseksi saatiin yhteensä 17 yksilöä, joista 12 oli Perhossa, 3 Halsualla, 1 Kinnulassa ja 1 Karstulassa. Silti RKTL:n virallinen ”totuus” alueella esiintyvistä susista on ainoastaan kaksi. Nyt tänä syksynä alueen susikanta on kesäisten pentueiden ansiosta vielä entistäkin suurempi.
Jos kotieläimiä ja lapsia ei enää uskalla pitää pihassa, eikä koiran kanssa metsällekään voi lähteä, niin ei kannata ihmetellä, jos tilanteesta ahdistunut löytää haulikolleen ilmeistä muuta käyttöä.