Jos mietimme susipolitiikan uusiksi, Suomessa on hyvin tilaa entistä suuremmalle määrälle susia. Samassa yhteydessä voimme palauttaa jo meiltä sukupuuttoon kadonneen nisäkäslajin ja vahvistaa reilusti toista erittäin uhanalaista lajia.
Mitenkä tämä sitten on mahdollista?
Suomessa on Euroopan laajimmat erämaa-alueet. Niistä kuitenkin sudet poistetaan lähes nollatoleranssilla. Vaikka susi on luontaisesti arka erämaan asukki, Suomessa suojellaan erityisesti Etelä- ja Länsi-Suomen taajamien liepeillä liikkuvia pihasusia. Jos oikeasti haluaisimme suojella susia, Suomeen mahtuisi helposti satoja susia lisää. Miksi näin ei sitten tehdä? Syyt ovat lähinnä poliittisia, kulttuurillisia ja historiallisia, eivät niinkään taloudellisia.
 |
| Suden levinneisyys Suomessa |
Muutama sata etuoikeutettua
Vain muutama sata perhettä saa pääasiallisen ansiotulonsa poronhoidosta, silti porojen laidunalueet kattavat 114 000 km² eli 34 % Suomesta. Tältä Suomen harvimpaan asutulta alueelta sudet (ja paljolti muutkin suurpedot) poistetaan erittäin tehokkaasti, vaikka juuri tässä kolmanneksessa Suomea niillä olisi eniten luonnollista tilaa. Suuri osa poronhoitoalueesta on Euroopan harvaanasutuinta maaseutua. Poronhoitoalueen pinta-ala kattaa noin 98 % Suomen harvaanasuttujen alueiden pinta-alasta.
Poro on kesytetty ja jalostettu villistä tunturipeurasta. Viimeiset tunturipeurat hävitettiin Suomesta 1800-luvulla saamelaisten siirtyessä vähitellen peuran pyynnistä peuran paimentamiseen – poronhoitoon. Peura kuuluu Lapin alkuperäisiin luonnon eläimiin. Tunturipeura voitaisiin palauttaa siirtoistutuksilla Etelä-Norjasta tai Kuolan niemimaalta. Poro on keinotekoisesti tuotu tuntureilta metsäalueille ihmisen toimesta. Niinpä porotalous estää uhanalaisen metsäpeuran leviämisen luontaisille asuinalueilleen eteläisellä poronhoitoalueella.
Suomessa sekä kantasuomalaisilla että saamelaisilla on oikeus omistaa poroja ja harjoittaa porotaloutta. Tämä seikka on toisin kuin Norjassa ja Ruotsissa, missä ainoastaan saamelaisten sallitaan harjoittaa porotaloutta. Seurauksena tälle on, että Suomessa kuka tahansa, joka haluaa aloittaa porotalouden harjoittamisen, voi tehdä niin vain muutamin rajoituksin. Toinen seuraus tälle politiikalle on, että poronomistajien lukumäärä Suomessa on suurempi kuin Norjassa ja Ruotsissa.
Suomessa on paljon poronomistajia, jotka harjoittavat porotaloutta vain harrastukseksi tai sivubisnekseksi, eivät tärkeimpänä tulonlähteenään. Porotalous eroaa huomattavasti eri alueilla. Eteläisellä poronhoitoalueella porojen lukumäärä on suhteellisen pieni ja poronhoito on pääosin liitännäiselinkeino. Kaikista poronomistajista 77,6 % omistaa vain 1-49 poroa, 13,6 % omistaa 50-99 poroa, joka sekään ei vielä riitä elättämään päätoimisesti. Ainoastaan 499 henkilöä omistaa 100 poroa tai enemmän. Vain kuudella henkilöllä eli 0,1 % kaikista poronomistajista on enemmän kuin 400 poroa tokassaan.
Porotalous on täysin kannattamatonta puuhastelua yhteiskunnan varoilla
Hirvieläinten lihaa saadaan metsästyskauden aikana viisi kertaa enemmän kuin koko porotalous vuodessa tuottaa. Hirvieläinten metsästyksellä saadaan n. 10 miljoonaa kiloa lihaa. Näiden riistalihojen arvo on yli 60 miljoonaa euroa. Lisäksi virkistysarvoa laskettaessa katsotaan sen yleensä olevan noin 60 % saaliin kokonaisarvosta, liha-arvon ollessa noin 40 %. Tällä laskentakaavalla pelkkä hirvestyksen vuosittainen virkistysarvo olisi noin 90 miljoonaa euroa.
Porotalous tuottaa noin 2 miljoonaa kiloa lihaa (se on alle puoli kiloa suomalaista kohti ja vastaa noin puolta prosenttia maan lihankulutuksesta), eli tuottajahinnoin laskettuna n. 14 miljoonaa euroa. Tilastoissa riistalihan arvona käytetään usein 6 €/kg ja poron 7 €/kg. Jokainen voi ihan itse päätellä, onko poronliha oikeasti 17 % arvokkaampaa.
Hirvestys siis tuottaa pienemmällä kilohinnallakin laskettuna porotalouteen verrattuna yhteiskunnalle monikertaisesti lihoina, lisäksi siitä on vielä suuremmat epäsuorat tulot terveysvaikutuksena sekä lupien, tarvikkeiden ja varusteiden kauppana ja veroina. Porotalouden vaatimattomasta yhteiskunnallisesta panoksesta täytyy sen sijaan vähentää mm. verorahoista maksetut petokorvaukset vajaa 4 miljoonaa euroa, liikennevahinkokorvaukset poromenetyksistä n. 1,5 miljoonaa vuodessa, eloporotukena (vrt. maataloustuki) maksetut n. 3 miljoonaa euroa, sekä erilaiset yhteiskunnan rahoittamat investointi yms. tuet n. 2 miljoonaa euroa vuodessa.
Jos porotalouden lihatuotosta vähennetään suorat edellä luetellut yhteiskunnan tuet n. 10,5 miljoonaa euroa, jää jäljelle ainoastaan 3,5 miljoonaa euroa. Vertailun vuoksi pelkästään hirvenmetsästäjien maksamat hirvenpyyntiluvat tuottavat vuodessa n. 5 miljoonaa euroa tuloja valtiolle. Poroelinkeino ei tuota suuria verotuloja sen paremmin kunnille, kuin valtiollekaan.
Porokolareista johtuvat ajoneuvojen korjauskulut ovat vuosittain noin 10 miljoonaa euroa. Käytännössä nämäkin kulut tulevat vakuutusten kautta meidän kaikkien, eli koko yhteiskunnan maksettavaksi.
Maatalouden tutkimuskeskuksen keräämien tietojen mukaan porotalouden kannattavuus on hyvin heikko. Omalle työlle ja omalle pääomalle korvaukseksi jäävä porotalouden yrittäjätulo on EU-tukeen oikeutetuilla eli vähintään 80 poron tilalla keskimäärin 8 500 euroa vuodessa. Eteläisillä poroaidoilla euroja pyörähtää tilille vuoden työstä vain seitsemisen tonnia. Yhteiskunnalle olisi kannattavampaa maksaa poronhoitajille heidän vuotuinen yrittäjätulonsa vastikkeetta (yhteensä alle 16 miljoonaa euroa), jos he samalla sitoutuisivat luopumaan porojen pidosta kokonaan.
Porotilojen kannattavuuskerroin on keskimäärin 0,26–0,42 eli poromiesperhe saa 26–42 % tavoitteena olleesta 11,7 euron tuntipalkasta. Vain joka kymmenennellä porotilalla kannattavuus ylittää tavoitteen. Keskimäärin 70 % poronlihasta myytiin teurastamoille tuotantoa varten. Ainoastaan 10 % poronlihasta rekisteröitiin yksityiseen myyntiin ja loput 20 % meni yksityiseen käyttöön. Vain yksi kolmasosa teurastetuista poroista, teurastetuista poronlihakiloista ja teurastustuloista tulee saamelaisten poronhoitoalueelta.
Porotalous on siis selvästi tappiollista, se on harvojen (pääsääntöisesti ei saamelaisten) puuhastelua, mutta siihen on varattu kuitenkin kolmannes koko Suomen pinta-alasta.
Poronhoitoko perinteistä luonnonmukaista laiduntamista?
Poronhoidosta annetaan mediassa usein hyvin romantisoitu kuva, jossa alkuperäiskansa noudattaa ikiaikaisia tapoja sopusoinnussa herkän arktisen luonnon kanssa. Tämäpä ei juurikaan enää pidä paikkaansa. Monin paikoin porojen määrä on luonnolle kestämättömällä tasolla ja hitaasti uusiutuvia pohjoisia erämaita ylilaidunnetaan.
Talvilaidunten kunto on huonontunut ja lisäruokinnan tarve on kasvanut koko poronhoitoalueella viimeisen kymmenen vuoden aikana. Lisäruokinta onkin hyvin yleistä, ja nykyään poroja ruokitaan Pohjois-Sallaa lukuun ottamatta kaikissa paliskunnissa. Ruokinnasta huolimatta laidunten kunnon kehitys on ollut jatkuvasti heikko. Heinän ja säilörehun lisäksi poroille tarkoitettuja teollisia rehuseoksia myytiin peräti 17 miljoonaa kiloa vuonna 2010.
Porojen lisäruokinnasta on tullut varsinkin poronhoitoalueen etelä- ja keskiosissa suurin kustannustekijä ja porolaitumiin rinnastettava tuotantotekijä. Poroja ruokitaan vasotus- ja erotusaitauksiin sekä talvisin tarhaan ja maastoon. Tarharuokinta keskittyy poronhoitoalueen eteläosaan, missä yli 70 % alueen eloporoista on ollut viime vuosina tarharuokinnassa. Poronhoitoalueen keski- ja pohjoisosissa on yleisemmin maastoruokintaa, jota annetaan yli 60 %:lle alueen eloporoista.
Ruokinnalla on pidetty poromäärät ylisuurina, nostettu vasatuottoa ja vasaprosenttia sekä vasojen syntymä- ja teuraspainoja. Ruokinta on kesyttänyt edelleen poroa ja lisännyt osin peto- ja liikennevahinkoja sekä porotautien riskiä. Tarhauksella on voitu myös vähentää petovahinkoja. Noin 80% eloporoista lääkitään vuosittain erilaisilla lääkkeillä.
Porokanta ei myöskään ole luontainen tai luonnollinen, vaan pahasti vääristynyt ja keinotekoinen. Suomen eloporokannasta yli 80 % on vaatimia. Vaadinvoittoisen porokannan selviytymis- ja tuottokyky on korkea verrattuna luonnollisiin kantoihin, joissa on paljon hirvaita ja vasoja.
Jos porot eivät siis ole enää luomua, eivät sitä ole myöskään poromiehet. Nykyään porotalouden käytössä on yli tuhat moottorikelkkaa. Porojen perässä jänkhällä mennään lisäksi mönkijöin, moottoripyörin ja entistä yleisemmin nykyään myös helikopterein.
Porotalouden erityisoikeudet
Poronhoitoa säätelee Suomessa Poronhoitolaki. Siinä määritellään muun muassa erityisesti poronhoitoa varten tarkoitettu alue sekä poronhoidon harjoittamisoikeus tällä alueella.
2 §:ssä sanotaan: "Tähän lakiin liittyvässä kartassa olevan rajan pohjoispuolella sijaitsevat valtion maat muodostavat erityisesti poronhoitoa varten tarkoitetun alueen. Tällä alueella olevaa maata ei saa käyttää sillä tavoin, että siitä aiheutuu huomattavaa haittaa poronhoidolle. Maan luovuttaminen tai vuokraaminen tällä alueella saa tapahtua vain sillä ehdolla, että maanomistajalla tai vuokramiehellä ei ole oikeutta saada korvausta porojen aiheuttamista vahingoista."
3 §:ssä sanotaan: "Poronhoitoa saadaan tässä laissa säädetyin rajoituksin harjoittaa poronhoitoalueella maan omistus- tai hallintaoikeudesta riippumatta."
Porojen sallitaan liikkua vapaasti poronhoitoalueella ja ajoneuvon ajaja ei ole oikeutettu saamaan
poronomistajalta korvausta hänen ajoneuvolleen tulleisiin vahinkoihin. Suomen lain mukaan, poronomistaja on oikeutettu samaan vakuutusyhtiöltä korvausta liikenteessä menetetyistä poroista.
Tämä poroharrastus siis mm. oikeuttaa elättämään poroja muiden omistamilla mailla ilman korvauksia, välttämään aiheuttamiensa vahinkojen korvaamisen ja ajelemaan maastossa moottoriajoneuvoilla.
Kysymys alkuperäiskansan oikeuksista
Vaikka porojen paimentaminen ei ole osa saamelaisten ikiaikaista perintöä, vaan vasta 1800-luvulla syntynyt elinkeino, on se kuitenkin osa heidän nykykulttuurinsa erityispiirteitä. Nykyisenkaltainen porotalous tulee jatkossakin hyväksyä saamelaisalueilla. Poronhoitoalueen eteläraja tulisikin jatkossa määritellä saamelaisalueen etelärajaan.
Muualla Suomessa siirtymäajan jälkeen tulisi porotalous perustua maan omistukseen tai vuokraamiseen ja karjan pitämiseen aidatuilla laitumilla. Tätä toimintaa yhteiskunta voisi tukea, samojen periaatteiden mukaisesti kuin lihakarjan pitoa yleisesti tuetaan ja lisäksi edullisesti vuokrata aidattuja laidunmaita.
Kannattamattomalta porotaloudelta vapautuva luonto voitaisiin palauttaa alkuperäiseen tilaansa, jossa olisi paikkansa tunturi- ja metsäpeuralle, sekä kaikille suurpedoille. Elämysmatkailun kannalta tunturi- ja metsäpeurat, sekä suurpedot olisivat kokonaan muuta kuin kesyt ja luonnolle haitalliset porot. Harrastuksensa ja osaelantonsa menettäville poromiehille tulisi maksaa säästyvistä rahoista korvaukset ja myöntää myös peuranmetsästyslupia heti kestävien kantojen muodostuttua.
EDIT Olen täysin samaa mieltä kommentin kirjoittaneen Jarkon kanssa, eli: "Tämähän tarkoittaisi sitä, jotta etelässä voitaisiin susia metsästää, koska pohjoisessa niille olisi riittävästi tilaa. Lisäksi pohjoiseen saataisiin kaksi uutta metsästettävää suurriistalajia, eikä porotalous enään häiritsisi koirametsästystä."
Suomen porotalouden tilanteesta ei ole olemassa vuosittain virallisesti julkaistuja dokumentteja. Tilastot ja tieto ovat keskittyneet paliskuntatasolle ja tieto perhetasosta puuttuu lähes kokonaan. Julkaistut tilastot eivät ole säännöllisiä, eivätkä niiden luvut ole aina keskenään vertailukelpoisia, tiedot ovat osin myös ristiriitaisia. Tämä tosiasia heijastuu myös tämän kirjoituksen sisällöstä.
Kirjoituksessa lainattuja lähteitä:
http://www.forest.fi/smyforest/forest.nsf/allbyid/9DD8ADB9828A7ED8C22572330040FC34?Opendocument
http://www.forest.fi/smyforest/forest.nsf/allbyid/97CEAD8DD09419E4C2257234002714DF/$file/Poronhoitoalue_suo.pdf
http://www.paliskunnat.fi/kestava_porotalous/08_Suomen_porotalous.pdf
http://www.rktl.fi/www/uploads/pdf/uudet%20julkaisut/Tutkimukset/tutk_selv_10_2011_001_018netti.pdf
http://www.mmm.fi/attachments/ymparisto/5fDi2xxbb/mittarit_porotalous.pdf
http://www.lapinliitto.fi/c/document_library/get_file?folderId=223971&name=DLFE-6878.pdf
http://www.craftmuseum.fi/poro/poro/nyt.html
http://fi.wikipedia.org/wiki/Poronhoito
http://www.metsastyksenmoraali.com/2012/09/metsastyksen-yhteiskunnallinen-merkitys.html
http://www.rktl.fi/www/uploads/pdf/poropaivat2010.pdf
http://www.pulliainen.net/ep/html/62.html
http://fi.wikipedia.org/wiki/Tunturipeura