Kunnollinen leikkuulauta kympillä

Laudan reunakulma pitää levyn hyvin paikoillaan. Sen voi asettaa myös lieden päälle ekstratyötilaksi.

Reunassa oleva ura kerää leikatessa vapautuvan lihanesteen ja hedelmien mehun. Kestävä puupinta on myös hellä veitsille.

Työergonomia paranee reilusti jo muutaman sentin korkeammalla työtasolla.

Tänään Ikeassa käydessäni tein todellisen löydön. En ollut uskoa silmiäni, että massiivipyökkiä 46x53 cm kokoinen leikkuulauta maksaa todellakin alle kympin. Olen jo pidempään suunnitellut vastaavan leikkuulaudan tekemistä itse, kasaamalla puurimoista liimapuuta tai ostamalla sopivaa materiaalia valmiina levynä. Itse tekeminen on toki hauskaa, mutta tämän leikkuulaudan materiaaleja ei edes kympillä saa.

Miksi sitten pitää olla näin iso leikkuulauta? Ensinnäkin riistankäsittelyssä suurin osa laudoista on aivan liian pieniä, näitäkin kannattaa hankkia saman tien kaksi vierekkäin laitettavaksi. Tällainen lauta on lisäksi hyödyllinen leivonnassa ja missä tahansa askartelussa (vaikka puukon rakentamisessa), jos haluaa suojata pöytää sotkuilta ja naarmuilta.

Lisäksi tällä tai kahdella päällekkäisellä saa nostettua työtason korkeutta muutaman kriittisen sentin. Keittiöiden työtasot kun on suunniteltu keskimäärin naisten mitoituksella ja ainakin itselläni selkä/hartiaseutu rasittuu liian kyyryssä työasennossa. Erityisesti tämä korostuu isompia riistaeläimiä teurastettaessa ja lihaa jalostaessa sekä pakatessa, johon aikaa menee usein tuntitolkulla.

Tämä Lämplig leikkuulauta kannattaa öljytä ennen käyttöä pariin kertaa molemmin puolin. Öljyäminen kannattaa toistaa muutaman kerran vuodessa. Leikkuulaudan hinta Ikeassa ja nettikaupassa on 9,99 €/kpl.

Riistakeskus jatkaa metsästäjien mustamaalausta

Tämän aamun Aamulehden STT:n uutisessa Riistakeskuksen viestintäpäällikkö Klaus Ekman peruu aiemmin julkisuuteen esittämänsä väitteen 50 suden salakaadosta. Luku ei olekaan enää salakaadettujen susien määrä, vaan sisältää myös luvalliset susien kaadot, liikennekuolemat ja aivan normaalin poistuman. Ekman tunnustaa myös, ettei ”salametsästyksen todellisia määriä tiedä kukaan”.

Tästä huolimatta Ekman uutisen mukaan toteaa syytteisiin päätyvän vain hyvin harvojen tapausten. Ekman siis jatkaa aiemmin jo perumiaan löysiä puheitaan ja metsästäjien mustamaalausta. Jos hänen mielestään salametsästyksen todellisia määriä ei tiedä kukaan, niin miten ihmeessä hän voi väittää, että julki tulevat vain hyvin harvat tapaukset?  Niitä on siis kaikessa hiljaisuudessa pantu maihin melkoinen määrä, muotoilee Ekman.

Tilanne on tällä hetkellä se, ettei kukaan tiedä susien oikeaa määrää. Sitä eivät tiedä sen paremmin tutkijat, kuin Riistakeskus. Asiasta on olemassa vain enemmän ja vähemmän edistyneitä arvauksia. Tutkijatkin puhuvat yleensä vähimmäisarvioista, eli varmasti heidän tiedossaan olevien susien lukumäärä. Tämä luku sitten julkisuudessa yleensä otetaan varmana tietona susien kokonaismäärästä, jota se ei tietenkään ole.

Helmikuussa 2013 RKTL:n arvion mukaan Suomessa oli 120-135 sutta. Oletetaan kannan jakaantuneen 45 laumaan/pariin. Kun susipari saa keskimäärin neljä pentua, niin pentuja noilla susilla on nyt kesällä 180 kpl. Lisäksi lienee syytä epäillä, ettei yllä oleviin laskelmiin ole saatu laskettua kaikkia susipareja, eikä yksittäisiä susia. Jos susipareista/laumoista on jäänyt 10% huomaamatta, se tarkoittaa noin 10 kpl aikuista sutta, jotka saivat keväällä 20 pentua. Yksinäisiä laumojen ulkopuolisia susia täytyy olla vähintään 10 kpl.

Joten nyt kesällä susien määrä saattaa hyvinkin olla 355 kpl. Kuitenkin julkisuudessa puhutaan vain ja ainoastaan 120 sudesta. Eikö olisi rehellisempää puhua 120-355 sudesta, jotta varmasti kaikki ymmärtäisivät kannan todellisen koon? Lisäksi sudet kulkevat usein pitkiä matkoja valtion rajoistakin välittämättä.  Elämä luonnossa on karua, joten susia kuolee onnettomuuksien seurauksena, ravinnon hankinnassa, tauteihin, nälkään ja reviiri-/valtakamppailuissa.

Tilanteessa jossa susien tarkkaa määrää ei pystytä todistamaan edes sadan eläimen tarkkuudella on aivan turha esittää väitteitä tyyliin: ”lisäksi ainakin 20 sutta on kadonnut niin, että voi epäillä, että ne olisi salakaadettu”. Salametsästystapauksia on tullut julki viime metsästyskaudella vain neljä. Tästä huolimatta Riistakeskus väittää ilman todisteita niitä salametsästetyn melkoisen määrän ja nämä neljä olisivat vain pieni osa kokonaismäärästä. Riistakeskus ja Klaus Ekman jatkavat näin täysin perusteettomasti metsästäjien mustamaalaamista.