Villisika vaarallisempi kuin susi?

Välillä on vaikea ymmärtää viranomaisten logiikkaa. Villisika on Suomessa harvinaisempi ja uhanalaisempi kuin liito-orava tai saimaannorppa. Nyt kuitenkin hämäläispihoissa tonkimassa käyneet villisiat saivat tappotuomion. Villisika ei käytännössä ole ihmiselle vaarallinen, sen enempää kuin muutkaan villieläimet, kuten vaikka peurat ja hirvet. Miksei luonnonsuojelijoita kiinnosta tasapuolisesti suojella kaikkia meillä luontaisesti esiintyviä eläimiä?

Miten on mahdollista, että uhanalainen eläin tapetaan jonkun pihanurmikon tai omenapuun takia? Samaan aikaan liito-orava estää kokonaisia rakennushankkeita. Yleisemmästä sudesta on oikeasti uhka ihmisille ja vaaditaan useiden kotieläinten ja lemmikkien kuolema, ennen kuin luvan saa edes suden hätistelyyn.

Onneksi lumet ehtivät jo Etelä-Suomesta sulaa. 

http://yle.fi/uutiset/villisikalauman_kohtalo_viranomaisten_liipasimella_ammutaanko_vai_ei/6592170

http://yle.fi/uutiset/pihoilla_mellastava_villisikalauma_sai_tappotuomion/6593188

EU – Ei koske metsästäjiä, tämänkin kanssa voimme elää?

Tapiolan takamailla –blogi nosti eilen esiin mielenkiintoisen asian:

Euroopan Komissio on järjestänyt nettikyselyn eurooppalaisten näkemyksistä aseasioissa. Jokaisen suomalaisen aseharrastajan on syytä käydä vastaamassa kyselyyn! Uhkana on, että mielipidekyselyn tuloksista puhutaan "kansan tukena" tai "äänenä" ja tavallisten metsästäjien ja aseharrastajien toimintaa vaikeutetaan jälleen.

Käy lukemassa koko juttu Tapiolan takamailla ja ilman muuta vastaamassa siihen kyselyyn tästä.

Kysely on varsin asenteellisesti laadittu. Sen takaa paistaa selvä asevastaisuus. En erityisemmin ihmettele, miksei tietoa tästä kyselystä ole ollut mediassa. Sehän on asevastustajien etu pysyä hiljaa asiasta. Pidänkin varsin ihmeellisenä etteivät edunvalvojamme Suomen Metsästäjäliitto ole asiasta ääntä pitänyt, vaikka heidän oman ilmoituksensa mukaisesti heidän ensimmäinen tehtävänsä on: ”Osallistuu kotimaiseen ja kansainväliseen metsästystä koskevaan politiikkaan”. Tämä nyt juurikin sellaista olisi. Taitaa vain Brysselin reissuilla olla kiire lähinnä edustusjahteihin ja muihin rientoihin? Kysely on alkanut jo 25. päivä maaliskuuta ja mielipiteitä kerätään kesäkuun 17. päivään saakka. Aikaa reagointiin olisi siis ollut jo reilusti, jos se nähtäisiin tarpeelliseksi

Toki tästä ovat olleet yllättävän hiljaa myös Riistakeskus ja NRA. Onneksi Tapiolan takamailla ollaan edes hereillä!

Muista levittää tietoa asiasta vaikka alla olevilla Facebook ja sähköpostipainikkeilla!

Marketin halpisoluet testissä

Aurinko paistaa välillä jo varsin kesäisesti, grillikausikin on ehditty avaamaan. Tähän aikaan vuodesta olut hakeutuu seuraani luonnonvoiman vääjäämättömyydellä. Tapasin hyvän ystäväni Karin (yllättäen) marketin oluthyllyjen välissä lappaamassa itselleni tuiki tuntematonta halpisolutta kärryynsä. Kehtasi jopa väittää sitä selvästi paremman makuiseksi ja vielä edullisemmaksikin, kuin oma valintani.

Pitihän tuo testata. Otinkin saman tien muutaman maistettavaksi kaikkia alle 2 € hintaisia puolenlitran tölkkejä, joita S-marketista löysin. Saaliini koostui kuuden merkkisistä tölkeistä. Mihinkään niistä en ole aiemmin tutustunutkaan. Olisin toki voinut kutsua pari kaveriakin maistelemaan ja tuomaan lisää objektiivisuutta testiin. Tyydyin kuitenkin (sori vaan kamut) laittamaan grillin ja saunan lämpiämään, sekä kirjaamaan ylös ainoat oikeat mielipiteet, eli subjektiivisen totuuden.

Sinebrychoff Musta Hevonen Vaalea Lager

Ensimmäiseksi käteen osui 70-luvun nostalgiaa. Musta Hevonen kun on Porin Oluen vanha tuotemerkki. Sitä en osaa sanoa onko maku entisensä, koska tuolloin en vielä oluista paljoa tiennyt. Mustan hevosen väri on kirkkaan kullankeltainen. Olut vaahtoa niukasti ja sekin katoaa nopeasti. Tuoksu mieto, hiukan metallinen ja maltainen, aavistus humalaa. Maussa on outo vivahde jotain keinotekoista (muovista tai pahvista) ja happoista, metallinen maku korostuu varsinkin kylmänä. Jälkimaku on lyhyt ja yllätyksetön. Kuitenkin helppo juoda ilman ahdistuksia ja pieni odotus tekee vain hyvää. Maku paranee selvästi lämmetessään.

Lasso Lager 

Tölkki kertoo Lasso Lager oluen reseptiikan kehitetyn nykyiseen muotoonsa Belgiassa vuonna 1888. Lisäksi kerrotaan parhaan nautintalämpötilan löytyvän suomalaiseen makuun sopivasti 4-6 asteisena. Itse usein pidän hieman lämpimämmästä oluesta, mutta Lasso maistuu hyvin myös näin kylmänä. Väri on vaalean pihkan keltainen ja Tuoksu miedon maltainen, jopa hedelmäinen. Vaalea vaahto kuivuu nopeasti. Maku on hyvällä tavalla helppo, sekä kevyt. Mietojen aromien joukosta löytyy häivähdys pähkinäistä, alkoholista, makeasta viljasta ja vain hitunen humalan kitkeryydestä. Ei suuria tunteita, mutta helposti nautittava erityisesti janoon ja saunajuomaksi. Näitä tulee huomaamatta naposteltua useampikin…

Martens Premium Pils

Tölkki on tämän kisan tyylikkäin, ehkä jopa arvokkaan näköinen.  Brewed and canned in Belgium –teksti antaa luvan odottaa myös sisällöltä jotain, sillä siltä suunnalta tulee monia makuuni sopivia oluita. Väri on hyvin vaalea. Vaahtoa vain kevyesti, kuitenkin kohtuullisen kestävää. Tuoksu yllätyksetön, ehkä hieman hiivainen. Maku on kuitenkin positiivinen yllätys. Maussa on leipää, pehmeä suutuntuma, jälkimaku kuiva ja lyhyt. Pehmeää ja sopivan täyteläistä, kyllä tämän kanssa pärjää vaikka hiukan pitempäänkin.

Hollandia

Perinteisen näköinen tölkki, jonka sisältö on tuotettu ja tölkitetty Hollannissa. Vaahtoaa kohtuullisen reilusti ja kestääkin jonkin aikaa. Väri tyypillisen vaaleankeltainen valkoisella vaahdolla. Tuoksu miedon maltainen, myös hiukan makeahko. Tämän oluen mausta ei tehdä lyriikkaa, eikä se herätä mitään tunteita. Ei lopputulos huonokaan ole, ehkä porukan hankalimmin arvosteltava. Maku muistuttaa etäisesti kuivaa siideriä, johon on sotkettu humalaa. Jälkimaku kuiva ja melko pitkä. Lämmettyä pistävä maku korostuu. Ei suosikkini, mutta voisin tarjoat kavereille ;)

Mariestads 

Porukan ainoa ruotsalainen olut ja lisäksi ruotsalaiseen tapaan kakkosolut, siis alkoholia vain 3,5 %. Kultainen väri, isokuplainen lyhyt valkea vaahto. Raikas tuoksu makeaa mallasta. Sopivasti hapokas ja makeahko, jälkimaku kuitenkin lähes olematon. Harmiton tuttavuus, yrittää ja onnistuukin. Pärjäisi kuitenkin paremmin ykkösoluiden vertailussa. Tässä porukassa hyvää keskikastia. Turvallinen, mutta yllätyksetön, kuin Volvon farmari.

Rainbow Pint of Lager (Olvi)

Olvin Suomessa S-ryhmälle valmistama olut. Tölkin mukaan myös oluen ohran alkuperämaa on Suomi. Tölkki on porukan ainoa Pint-kokoa (56,8 cl) eli juotavaa on 13,6 % muita enemmän. Syvän kultainen, jopa hieman punaiseen taittuvan sävyinen väri. Vaahtoaa suurilla kuplilla vain hetken. Tuoksu ohut, aika mitään sanomaton. Maussa tärkkelystä ja kevyesti mallasta. Mietoa ja kevyttä, kohtuullisen hiilihappoista. Jälkimaku keskipitkä, täysin luonteeton.  Määrä ei korvaa laatua, eikä suomalaisuudella saa kaikkea anteeksi.

Loppupäätelmä

Sikäli ystäväni Kari oli oikeassa, että hinta ja laatu eivät aina korreloi. Parhaat näistä olivat selvästi hintaansa laadukkaampia, kun taas kalliimpien oluidenkin joukossa on kaiken maailman Budweisereitä. Kaikki testin oluet olivat mietojen vaaleiden Lager-oluiden kategoriasta, jota monet oluen ystävät vieroksuvat liian helppona ja arkisena, jopa populistisena.

Omaan makuuni näistä nousi kaksi ylitse muiden. Molemmat belgialaisoluet Lasso Lager ja Martens Premium Pils olivat selviä suosikkejani. Molemmilla on varmasti myös paikkansa tulevana kesänä meidän taloudessa janonsammuttajina, grillausjuomina ja saunaoluina. Sitä en vielä uskalla sanoa, menettääkö aiempi suosikkimerkkini asemansa. Päädyimme kuitenkin Karin kanssa samaan olutmerkkiin.

Makuasioista sopii kiistellä, joten mikä näistä on oma suosikkisi?

PS: Muista osallistua arvontaan!