Susiensuojelijoiden pari perusväittämää kaipaa oikaisua. Sanotaan
susia ihmiselle harmittomiksi. Susi kun on tappanut ihmisen Suomessa viimeksi
1880-luvulla. Väitetään myös, että näillä lakeuksilla pelätään susia enemmän
kuin Espanjassa ja Italiassa. Espanjassa susia on 2.000 ja Italiassa 700. Nämä
väittämät ovat lähtökohtaisesti vääriä ja johtavat tarkoituksella ihmisiä
harhaan.
Etelä-Euroopan sudet
Espanjassa elää suden alalaji Canis lupus signatus, eli
iberiansusi. Se on selvästi pienikokoisempi ja hoikempi, kuin suomalaiset
lajitoverinsa. Säkäkorkeudeltaan iberiansusi on noin kymmenen senttiä matalampi
kuin meillä tavattava euraasiansusi (Canis lupus lupus). Italiansusi (Canis
lupus italicus) on vielä Espanjan serkkuaankin reilusti pienempi ja
säkäkorkeudeltaan suomalaista sutta parikymmentä senttiä pienempi. Kun siis
puhutaan Etelä-Euroopan susista, ei puhuta samanlaisesta sudesta, kuin mitä
meidän metsissä ja pihoissamme kulkee.
Samassa yhteydessä useimmiten väitetään myös, että ihmiset
tulevat näiden susien kanssa paremmin toimeen, onhan Espanjassa ja Italiassa
paljon enemmän ihmisiä ja tiheämpi asutus. Totta, Espanjan pinta-ala on 504.782
km², asukkaita 47 miljoonaa, eli 91 asukasta per km². Italiassa on vastaavasti
pinta-ala 301.338 km², asukkaita 61 miljoonaa, eli 200 asukasta per km².
Suomessa meitä on vain hieman Italiaa isommalla alueella reilut 5 miljoonaa,
asukastiheyden ollessa vain 18 per km².
Mikä sitten tuossa asukastiheydessä ja susimäärässä on
pielessä? Ei mikään Espanjassa ja Italiassa, sillä molemmissa maissa sudet elävät
pienillä alueilla syrjäkolkissa ja vuoristossa. Suomessa tilanne on pitkälti
toinen. Meillekin susia mahtuisi Lappiin vaikka kuinka. Sieltä ne kuitenkin hävitetään porotaloudelle haitallisina lähes nollatoleranssilla. Espanjan ja
Italian susien onneksi heillä ei ole poroja.
Lisää tietoa susista ja niiden alalajeista löytyy mm. Tunturisusi.com –sivustolta.
Susi tappanut ihmisen Suomessa viimeksi 1880 –luvulla
Tämä perusväittämä on sanatarkasti totta, joskin sitäkin
kuulee monien epäilevän ja vähättelevän. Väitetään näidenkin surmien olleen
monella tapaa epäselviä. On kuitenkin hyvä muistaa, että noiden aikojen jälkeen
susi käytännössä hävitettiin Suomesta. Susiongelma hävisi samaan aikaan, kuin
maaseudulla alkoivat nykyaikaisemmat ja tehokkaammat metsästysaseet yleistyä. Olemme
eläneet yli sata vuotta (Etelä-Suomessa) ilman susia, eikä näin ollen susista
ole ollut vaaraa ihmiselle. Tilanne on suurin piirtein sama, kuin
väittäisi, ettei isorokosta tai poliosta ole haittaa Suomessa.
Susien tappamat suomalaiset on erittäin hyvin dokumentoituna
kirkonkirjoissa ja meidän kaikkien luettavissa dosentti Antti Lappalaisen
kirjassa Suden jäljet (2005). Näitä kuolemia on vuodesta 1710 lähtien
kirkonkirjoihin merkitty kaikkiaan 175 tapausta. Tämä luettelo löytyy myös ruotsalaiselta sivustolta internetistä.
Susien tappamista ihmisistä on dokumentteja myös aikansa
sanomalehdissä. Länsi-Suomen tapahtumista löytyy mielenkiintoinen kooste Turun Sanomista.
Susi ei ole noista päivistä juurikaan muuttunut. Viimeaikoina sudet ovat kuitenkin tulleet entistä röyhkeämmiksi ja niiden ihmispelko on
selvästi vähentynyt. Meillä pihapiireissä hiippaileva koiria ja kotieläimiä
syövä susi on edelleen potentiaalisesti vaarallinen erityisesti lapsille.
Susi ei voi karhun tavoin muuttaa ruokavaliotaan kasviksiin.
Susi on käytännössä lihansyöjä. Vanhoja arkistoja tutkittaessa voi huomata suurimman
osan hyökkäyksistä tapahtuneen talvella. Lopputalvi on ankaraa aikaa luonnossa
ja syötävää on tarjolla vähän. Nälkä ajoi sudet jo silloin ihmisasutusten
liepeille ja ihmisuhrin ennuste tänä keväänä on todennäköisempi kuin viime keväänä - jotkut haluavat pelata pokeria lasten turvallisuudella.