Kauden kymmenes valkohäntäpeura

Heti kyttyytornille saavuttuani huomasin metsureita töissä noin parinsadan metrin päässä. Kuului jatkuva moottorisahan pärinä, traktorin möyrintä ja kaiken päälle jotain ketjujen kilinää. Ajattelin jo vaihtaa paikkaa, mutta sitten tuumasin, etteivät ne kai pimeällä töitä tee. Tunnin sisään kun jo hämäräkin laskeutuu. Tosin mielessä kävi, josko peurat ovat kokonaan lähistöltä kaikonneet.

Vielä mitä, reilun puolen tunnin odottelun jälkeen, yhä valoisaan aikaan näin sivusilmällä, kun kolme peuraa lähestyi arasti ruokintaa. Tuuli sopivasti suoraan ruokinnalta itseäni kohden ja peurat vilkuilivat koko ajan vain metsureiden suuntaan. Ensin ruokinnalle hiipi ylivuotinen ja perään vasa. Peurat olivat heti limittäin, joten otin tähtäimeen kohdan, josta kaksi ensimäistä oli tullut taimikosta. Kun kolmas peura näyttäytyi, lähtivät terveiset klo 16:23 tälle vasalle, joka säntäsi välittömästi ruokinnan ohi metsään.

Ensimmäiseksi tullut ylivuotinenkin poistui pakolaukkaa, mutta paikalle jäi vielä hermostuneesti pyörimään toisena tullut vasa. Latasin jo kiväärinkin ja tähtäsin, mutta päätin kuitenkin olla ampumatta. En ollut täydellisen varma ensimmäisen osuman laadusta, enkä halunnut ottaa riskiä kahdesta haavakosta. Ja toisaalta mitäs noita nippuun ahnehtimaan, vielä on kesää jäljellä ja ravit jatkuu viimeistään viikonloppuna… :)

Parin tuloksettoman kyttyyn jälkeen, urosvasa sai nyt kunnian olla kauden kymmenes valkohäntäpeura.

Kansalaisaloite: Ampumaratojen ympäristölupa

Suomen kansalaisilla on perustuslaissa turvattu oikeus tehdä eduskunnalle aloite lain säätämiseksi. Tämän valtiollisen tason vaikuttamiskeinon käyttäminen edellyttää, että aloitetta kannattaa vähintään viisikymmentätuhatta äänioikeutettua Suomen kansalaista kuuden kuukauden kuluessa.

Oikeusministeriön asianumero
OM 8/52/2013

Vireillepanija:
Asko Lampinen, Muhos

Aloitteen sisältö

Ympäristösuojelulain muuttaminen ampumaratoja koskevissa asioissa 

Esitän ympäristösuojelulain kohtaa muutettavaksi siten, että tutkimustulokset otetaan aina huomioon ympäristölupaa myönnettäessä. Ympäristölupa myönnetään vähintään kymmenen vuoden ajanjaksoissa, koska ampumaradan korjaaminen ja investoinnit eivät ole mahdollisia lyhyissä ajanjaksoissa. Vuosikymmeniä alueella olevan ampumaradan tilannetta seurataan, ei kielletä toimintaa, koska haitta- aineet eivät ole kulkeutuneet syvempään maaperään. Ampumaratojen kohdalla erityisesti tulisi ottaa huomioon maaperän happamuus, maaperän maalaji, vedenjohtavuus, orsiveden virtaussuunta, etäisyys pohjaveteen, etäisyys pohjaveden ottamoon ja alueen pohjaveden laatu sekä määrä. Myös edellä mainitut seikat tulisi vaikuttaa selkeästi ympäristölupiin. 

Lisäksi tulisi antaa vuosikymmeniä vanhoille (yli 30 vuotta vanhoille) ampumaradoille parempi oikeusturva meluvalituksiin nähden. Vanhojen ampumaratojen lähelle rakentavan valitusoikeutta tulisi rajoittaa, ennen rakennuslupaa mainituilla rajoittavilla ehdoilla. Kunnan kaavoittaessa vanhan ampumaradan läheisyyteen tulee kunnan ensisijaisesti rakentaa meluvallit ampumaradalle. Jos ampumarata joudutaan siitäkin huolimatta siirtämään pois nykyiseltä alueelta, kunta sitoutuu rakentamaan vastaavan ampumaradan kohtuulliselle etäisyydelle. Kohtuullinen etäisyys tarkoittaa alle 20 km. kuntakeskuksesta. (Koskee myös kuntaliitosten jälkeen lakkautettujen kuntien ampumaratoja)

Perustelut

Ampumaratojen sulkemisen suurin syy on epäselvästi kirjoitettu ympäristösuojelulaki, ampumaratoja koskevissa asiakohdissa. Ampumaradat ovat tärkeitä kokoontumispaikkoja metsästäjille, seuroille ja riistanhoitoyhdistyksille. Ampumaradoilla koulutetaan metsästäjiä, reserviläisiä ja poliiseja. Ampumaratoja tarvitsevat myös urheilijat harjoitteluun. Suomessa on 1,5 miljoonaa ampuma-asetta ja jokaisen tulisi opetella turvallinen aseiden käsittely ja asennekasvatus ampumaradalla. Lisäksi turhat ja huonot riistalaukaukset vähenevät ohjatulla ampumaharjoittelulla virallisilla ampumaradoilla. Nykyisen ampumarataverkoston lakkautus edesauttaa turvattomuutta ja johtaa suurempiin ympäristöriskeihin. 

Ampumaratojen omistajat joutuvat teettämään kalliita maaperä- ja pohjavesitutkimuksia, jotka pääsääntöisesti osoittavat, että maaperän pilaantumista ei ole tapahtunut. On luonnollista, että ampumaradan maaperän aivan pintakerroksessa 0-20 cm. syvyydellä on haitta-aineita. Vuosikymmeniä vanhoilla ampumaradoilla haitta-aineet ovat sitoutuneet kuitenkin pinta- ja humuskerrokseen. Tutkimustulokset ovat sen osoittaneet. Ympäristölupaa ei siitä huolimatta ole myönnetty ampumaradalle. Ampumaradan ympäristölupa on evätty varovaisuuteen nojaten eli perustuu ehkä ja jos sanoihin. Ampuma- aseissa käytetään kiinteässä muodossa olevia metalleja. Ampumaradalla ei käytetä nestemäisiä metalleja, kuten kaivostoiminnassa.

Toimintaa!

Asia on siis kaikin tavoin tärkeä ja merkittävä kaikille aseharrastajille/metsästäjille, joten käy kannattamassa aloitetta kätevästi linkistä:

https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/58