Takana kahdeksan saaliitonta kyttäysreissua ja nyt eilisillan yhdeksännellä kerralla klo 16:21 terveiset lähtivät mukavasti vielä valoisaan aikaan piikkipukille. Pikkupukki sai kunnian olla tämän kauden yhdeksäs peura. Tällä kertaa laukauskin osui aivan nappiin ja pakomatka jäi alle viidenkymmenen metrin spurttiin.
Poikkeuksellisen moneen saaliittomaan kytisreissuun on useita syitä, joista huono säkä ei ole vähäisin. Useamman kerran olen istunut kyttyyllä ja katsellut naapuriruokintapaikalta tulevia riistakamerankuvia. Seuraavana iltana kun olen vaihtanut paikkaa, on taas edelliseltä tullut kuvia. Aina ei voi onnistua.
Myös Zeiss VICTORY HT 3-12x56 T*:n vertailutesti maksoi ainakin yhden tai kaksi peuraa. Tähtäinkiikareita intensiivisesti testaillessa aiheutuu aina väistämättä ylimääräistä ääntä ja hälyä, metsästyksen jäädessä kakkossijalle. Parivertailua tein useammalla reissulla yhteensä noin kymmenen tunnin ajan. Lisäksi ilves on jälleen kerran liikkunut näillä nurkilla sekoittaen pakkaa, esiintyen riistakamerassa viimeksi viimeyönä.
Ceterum censeo lyncem esse delendum.
Eilen ilta oli jännittävä myös kaverilla naapuripassissa. Puoli viiden korvilla pöllähti passiin kuuden peuran tokka, joka pyöri tiiviinä rykelmänä puolen tunnin ajan ruokinnalla. Yllättävän hankalaa on siitä grillilihaa poimia, kun aina on useampi tähtäyslinjalla tai hieman sivummassa, mutta väärässä asennossa. Kaveri osoitti kuitenkin kiitettävää mielenmalttia ja harkintaa, vaikka tilaisuutta on jo odotellut marraskuusta, edellisestä kaadosta alkaen.