Terveiset Saarenmaalta Virosta

Itsenäisyyspäivän viikonloppu vierähti torstaista sunnuntaihin tutussa paikassa Muha-lomatalossa Saarenmaalla Riksussa.

Heti Tallinnaan päästyämme alkoi tunnelma nousta reippaan lumipyryn saattelemana. Uusi lumi helpottaisi kyttäys- ja ajojahteja.

Ajettuamme 145 km Tallinnasta lounaaseen, ei Virtsussa lumesta ollut enää mitään jäljellä. Edessä siis puolen tunnin lauttamatka Saarenmaalle pienen pettymyksen saattelemana.

Lautalla tulikin sitten jo matkan ensimmäinen huti ;)

Perille päästyä ehdimme iltakytikselle tuttuihin paikkoihin. Tuuli oli ikävä kyllä noussut melko navakaksi, eikä riistaa näkynyt.

Heti seuraavana aamuna jaoimme porukan passeihin ja hiipimään/ajamaan suon sarkoja pitkin. Naakiessa näin hirvilehmän ja vasan, mutta olin tuulen yläpuolella ja ampumatilaisuutta siitä ei syntynyt. Maastossa näkyi runsaasti saksanhirven ja villisian jälkiä. Autolle takaisinpäin tullessani kuulin laukauksen. Isäntämme Rein tammin oli tuttuun tapaansa ampunut meille malliksi hirven. Ajattelin, jotta onneksi olkoon, mutta olisihan sitä itsekin tuon mielellään hoitanut, jos olisi kohdalle osunut...

No, hirvi kämpille ja lihat kinneriin. Hyvä, että jahti saatiin tuloksellisesti käyntiin.

Iltapäivä sujui riistanhoitotöissä, hirvitorneja kunnostellessa ja ruokinnoille vehnää ja maissia vieden.

Illan kytispaikka oli hieman eksoottisemmin ison tammen oksalla istuen. Illan pimetessä alkoi tosin ikävästi vesisade, joka nopeutti hämärän saapumista entisestään. Märkänä puussa istuskelu ei ole juuri sitä, mitä eniten toivoo onnistuneelta kytisillalta, vaikka jännitystä nosti vain muutaman metrin päästä puun alta kävellyt saksanhirvi. Se ei ikävä kyllä ollut juuri tällä alueella luvallista riistaa, eikä sikojakaan sillä kertaa näkynyt, joten ei auttanut kuin lähteä kämpille varusteita kuivattamaan.

Illan saaliina oli kuitenkin nuori karju ja toisella kaverilla haavakko. Iso karju sai selvän osuman, paikalle jäi verijälkiä, luunsiruja ja rasvaa, mutta kahden tunnin etsiskelyn jälkeenkään sitä ei kuitenkaan löytynyt. Paikallinen opas haki jäljille koiransakin, mutta se oli enemmän kiinnostunut supeista kuin verijäljistä.  Tapaus jäi vaivaamaan mieltä, mutta minkäs teet. Turisteja ei yksin päästetä yöllä pimeään metsään haavoittunutta karjua etsimään.

Seuraavaksi aamuksi paikalle tuli Turusta pienkoneella ryhmä metsästäjiä. Salkoon vedettiin sikaviiri ja Rein Tammin lausui tervetuliaissanat, näin päivän ajojahti pääsi alkamaan. Edellisen illan haavakko kuitenkin laski mielessäni tunnelmaa. Nyt oli satanut jo luntakin niin reilusti, ettei iltaisia jälkiä voisi enää mitenkään löytää ja isäntämme piti jäljitystä turhana, vaikka itse olisin kyllä mieluummin käyttänyt päivän karjua hakien.

No, olimme seuruemetsästyksessä osana ja maassa maan tavalla!

Passipaikan numerokin oli enteellinen.

Lumisade jatkui yhä sankempana koko päivän, eikä riistaa monista yrityksistä huolimatta saatu passeihin ajettua.

Koko päivän ulkona olon jälkeen ei enää huvittanut lähteä kovaan tuuleen ja tihkusateeseen iltakyttyylle, joten ohjelmassa oli lihanleikkuutta ja Muha-talon uusien trofeiden ihastelua. Isäntämme oli lisännyt viimevuodesta kokoelmaansa useammalla mitallitasoisella saksanhirvellä ja kolmella sudennahkalla.

Ensimmäistä kertaa riistahommissa pääsin testaamaan Eskimon 40 litran kylmäsäilytyslaatikkoa. Olen tutustunut näihin käteviin ja järkevästi GN-mitoitettuihin laatikoihin työpaikalla ravintolakeittiössä ja –koululla. Vaikka päälisin puolin aski näyttää tavalliselta styroksikylmälaukulta, niin polyuretaanin eristyskyky on selvästi parempi.

Jaoimme saaliiksi saadun hirven lihat kahdeksaan osaan (15 kg/kpl) ja yhteen Eskimon laatikkoon mahtui kaksi osuutta. Vaikka boksi on täynnä lihaa, kestää se kuljetusta ja nostelua aivan eri tavalla kuin normaali kylmälaukku. Laatikko piti lihat hyvin kylmänä ilman kylmäakkujakin koko kotimatkan ajan. Kotiin päästyäni en enää yöllä jaksanut alkaa lihoja jatkojalostaa, vaan nostin koko boksin ulkoterassille.

Seuraavana päivänä iski useamman päivän kestänyt flunssakuume ja koko sen ajan kylmälaatikko oli ulkoterassilla. Pakkasista huolimatta lihat eivät päässeet jäätymään ja lihat olivat mureutusajastimen mukaan vasta puolessa välissä prosessia. Talvella tällaisessa kunnollisessa askissa voi siis huoletta säilyttää/riiputtaa lihaa ulkovarastossa jopa parikin viikkoa ennen lopullista pussitusta ja pakastusta.