Tänään menin jo viidennentoista kerran peurakyttyylle tällä kaudella. Jotenkin olin jo alistunut tähän huonoon tuuriini. Todella poikkeuksellista on, että valkohäntäpeurojen sydänmailla kausi alkaa viidellätoista saaliittomalla yrityksellä. Normaalisti viimeistään joka kolmas tai neljäs kerta on tuottanut kellonvarmasti tulosta. Tällä kertaa valitsin hieman poikkeuksellisesti peltopassin ja jäin kyttäämään paalien välistä keskelle peltoa näkyvää naurispinoa.
JESSS!!!!
Aivan kuin tyhjästä pellolle ilmestyi ylivuotinen piikkipukki, joka määrätietoisesti lompsi kohti juureksia. Tuuli sivuitseni pellon suuntaisesti, niinpä odotin pikkupukin pysähtyvän ja puraisevan palan viimeistä ehtoollistaan. Kello 16:04 lähtivät terveiset kohti pukkia, joka merkkasi osuman selvällä pompulla ja säntäsi kohti metsää.
Ruokintapaikalta löysin reilusti kirkasta verta, mutta verijäljet loppuivat kokonaan vain viidentoista metrin jälkeen. Aloin ounastella pahoja. Saapuuko viidestoista yö nyt painajaisineen ja epäonneni jatkuu? Hämärä voimistui entisestään ja pellon takana oleva metsä on täynnä peuranpolkuja ja –jälkiä. Aloin aivan tosissani hakea edes yhtä pisaraa merkiksi mihin suuntaan kuusitiheikössä suuntaisin. Sattumalta kaveri soitti ja pyynnöstäni lupautui mukaan etsintäpartioon. Pimeässä ja tiheässä metsässä kiertää katse maahan keskittyneenä erittäin helposti ympyrää, eikä hetken päästä voi enää puhua järjestelmällisestä etsinnästä, vaan sinne tänne toikkaroinnista.
Peura löytyi lopulta yllättävänkin helposti parinkymmenen minuutin haeskelun jälkeen, vain viidenkymmenen metrin päästä, mutta oli viimeisillä voimillaan kaartanut rajusti ja sukeltanut ison kuusen alle piiloon. Jäljestävä koira olisi kyllä lumettomaan aikaan erittäin hyödyllinen metsästyskumppani.
Pukki oli saanut osuman hieman ylävoittoisesti lavan taakse, mutta luoti oli kääntynyt iskeydyttyään kylkiluihin. Niinpä puhki oli vain toinen keuhko. Tämä selitti osaltaan pitkän pakolaukan ja vähäisen verentulon. Nyljettäessä huomasin osuman olleen kuitenkin hyvin optimaalinen ja juoksusta huolimatta eivät lavan aluset olleet verestyneet, niin kuin näissä tapauksissa usein käy.
Tämän peuran hieman vaatimaton trofee pääsee kuitenkin parhaalle paikalle työhuoneeni seinällä :)
Kausi on nyt siis omalta kohdaltanikin avattu.
 |
| Hyvin mahtui pukki Heck-Pack –kuljetustelineelle vaikka selvästi vasaa suurempi olikin. |
Hienoa! Onneksi olkoon :-)
VastaaPoistaKiitos! :D
VastaaPoistaMielenkiintoinen kuljetusteline. Tuollainen kiinnostaisi. Kirjoitanpa joulupukille :-) Myös hyvännäköinen sisustus autossasi ja tietysti onnittelut pukista.
VastaaPoistaKitosta vaan :) Autosta ja sen sisustuksesta on juttua enempi täällä:
VastaaPoistahttp://www.terveisetravintoketjunhuipulta.com/2012/08/dodge-durango-ravintoketjun-huipulla.html
Onnittelut kaadosta!
VastaaPoistaKiitos! Koville se jo alkoi ottaakin, yli 50 tuntia tyhjän tuijottelua. Rupesi tuntemaan omat ajatuksensa, joita yksinäisyydessä pohtii, melko hyvin ;)
VastaaPoistaWaidmannsheil! Kyllä se yrittäminen aina lopulta palkitaan. Joskus siihen menee enemmän aikaa, joskus taas voi päästä turhankin vähällä... ;-)
VastaaPoistaWaidmannsdank! Jep, sehän on tämän harrastuksen suola, että koskaan ei voi olla varma mitä metsä antaa vai antaako. Mutta täytyy myöntää, jotta koville se odottelu jo otti...
VastaaPoistaTiedän tunteen. Oon ollut samankaltaisessa tilanteessa pari kertaa näiden vuosien varrella. Vaikkei toki peuratiheydet olekaan ihan samalla tasolla, kuin teidän mailla, niin saaliin makuun olisi tuolloin pitänyt päästä vähemmällä yrittämisellä. Tai siltä ainakin tuntui...
VastaaPoistaEräs minua hieman vanhempi jahtikaverini onkin monesti muistuttanut, että saalista ei oteta - se annetaan. Näissä tilanteissa todella tuntuu siltä... :-)
Yksi tämän syksyn haasteista on ollut lämmin keli ja vihreät pellot. Peuroilla ei vielä ole ollut todellista syytä käydä säännöllisesti ruokinnoilla.
VastaaPoistaPäivä päivältä niitä kuitenkin näyttäisi olevan riistakamerakuvissa enemmän. Ja omat ajatuksetkin alkavat jo pikkuhiljaa kääntymään kahden viikon päästä tulevaan Saarenmaan reissuun :)
Kiitos! Hyvin kiteytetty, näin se menee :D
VastaaPoistaAijai... Ei muuta ku head reisi! :-)
VastaaPoistaPalju tänu! Vaadata, mis on tulemas.
VastaaPoistaOnnittelut :) Niin se vain sitkeys palkitaan, toivottavasti onni pysyy myötäisenä
VastaaPoistaKiitos! Odotukset loppukaudelle ja erityisesti tulevalle Viron reissulle ovat kyllä kovat.
VastaaPoistaOli mukava katsoa kaverin onnea, kun sai ensimmäisen pukkinsa nurin.
VastaaPoistaOnhan tuo ensimmäinen pukki varsin sykähdyttävä kokemus. Muistaa varmasti koko elämänsä. Hienoa päästä jakaman kavereidenkin huippuhetkiä :)
VastaaPoista