Kauden toinen valkohäntäpeura

Peuranmetsästyskauteni on lähtenyt todella nihkeästi liikkeelle. Eilen arvoimme taas kytispaikat ja sillä aikaa kun itse katselin tyhjää (jo yhdennentoista kerran tällä kaudella) tuli kaverin ruokintapaikalta juuri ennen todellista hämärää (klo 17:20) ensin riistakamerankuva vasasta ja heti perään kaverista. Saman tien tekstiviesti kertoi hänen saaneen kauden toisen peuransa.

Siinä sitten auttanut kuin laittaa leuka rintaa, kerätä kamansa ja lähteä jelppimään kaveria peuran perkauksessa. Ei sillä, sopimuksemme mukaan jaamme saaliit ja tämäkin vasa lähtee viikolla Metsärannan lihaan jatkojalostukseen. Näin omakin pakastimeni saa sisäänsä riistapalvia, jauhelihaa ja fileitä.

Aikaisempina vuosina yleensä joka kolmas tai neljäs kyttäysjahti on tuottanut tulosta, mutta tänä vuonna alkukausi on osoittautunut kuitenkin kaikkea muuta kuin helpoksi. Kyttyyllä vietetyn reilun neljänkymmenen tunnin aikana on ollut vain yksi tilanne, jossa olisin voinut ampua aikuisen valkohäntäpeuranaaraan. Jätin kuitenkin sen ampumatta, vaikka ilman vasaa olikin. Tässä vaiheessa haemme ensisijaisesti vain parasta riistalihaa, eli vasoja ja ylivuotisia peuroja.

Paikalle päästyäni oli naarasvasa jo suolistettu. Niinpä kannoimme sen tielle ja samalla pääsimme testaamaan uutta peräkoukkuun kiinnitettävää Heck-Pack kuljetusjärjestelmää tositoimissa myös riistan kanssa. Kirjoitan Heck-Packin käyttökokemuksista kokonaan oman blogauksen, mutta jo tässä vaiheessa täytyy sanoa sen osoittautuneen erittäin käyttökelpoiseksi mm. ruokintapaikoille omenia ja porkkanoita kuljetettaessa ja nyt myös peuran kuljettamisessa.

Irrallisella kuljetusboxilla (riistapulkalla) kantoi vasan helposti ja siististi metsästä. Mittojen mukaisella peitteellä boxi peittyy tiiviisti ja suojaa sisältöään lialta ja kuralta. Ennen kaikkea Heck-Pack vapauttaa auton tavaratilan, eikä sisätiloihin tule (enää jatkossa) verivalumia ja tästä johtuvaa tunkkaista peuranhajua.