Pukki eräksi

Nature morte

Kytistely on toisinaan (kaikkien vaikeuksien jälkeen) vähän liiankin helppoa. Vai mitä sanot tästä? Menin kyttyylle eilen alkuillasta klo 16:00 ja paikalle tuli kymmenen minuutin päästä nuori pukki. Pressusta kasatulta kytiskopilta matkaa on ruokinnalle vain vajaa kymmenen metriä, mutta navakka tuuli puhalsi porkkanoiden suunnalta. Vaikka olin siis vain kivenheiton päässä eli peura viimeiset hetkensä onnellisen tietämättömänä tulevasta.

Pukki parkkeerasi itsensä kaurakasalle. Mutusteli päivällistään kohtisuorassa ampumalinjaan, välillä rauhalliseen tahtiin päätään nostellen. Terveiset lähtivät niskalaukauksena klo 16:15 ja pukki putosi niille sijoilleen. Seitsemästoista kyttyykerta (nyt jo kolmas kerta peräkkäin) tuotti siis kauden kolmannen onnistumisen.

Hyvin mahtui kuljetustelineelle myös täysikokoinen pukki.

Homma päättyi jopa liiankin helposti ja kytistely jäi hieman torsoksi. Niinpä jäin vielä joksikin aikaa odottelemaan, josko lisää asiakkaita ottaisi tarjouksen ilmaisesta ateriasta vastaan. Puolen tunnin päästä alkoi kuitenkin lumisade ja lopetin ahnehtimisen siltä erää.

Oletko tutustunut Groving Deer-TV:n?

GrovingDeer.TV :stä löydät paljon mielenkiintoisia metsästysvideoita. Esimerkiksi tällä videolla Grant Woods esittelee satojen peurojen tuomalla kokemuksellaan erittäin yksinkertaisen, mutta tehokkaan tavan peuran, kauriin, poron, hirven, villisian jne. paloitteluun kotioloissa.




Täältä löydät hieman perinteisemmän lihanleikkausoppaan.

Äijämeininkiä

Metsästys vaatii älyä ja nopeutta. Ainakin jos meinaa metsästää leijonien saalista :) Tämä selviää hienosta BBC:n dokumenttivideon pätkästä:

Pientä säätöä, mutta peura nurin

Tänään odottelin peurakyttyylle pääsyä kuumeisesti koko iltapäivän. Riistakamera oli lähetellyt viimepäivinä kuvia mukavaan tahtiin. Peurat ovat siis lopulta alkaneet käydä ruokinnalla melko säännöllisesti. Maakin on jo valkoinen tai ainakin vaaleassa härmässä. Pääsin vielä livahtamaan opiskeluista hieman etuajassa. Lupauksia oli siis ilmassa.

Kaverin kanssa arvoimme tuttuun tapaan paikat ja siirryimme nopeasti pelipaikoille. Ruokintaa lähestyessäni ensimmäinen asiakas olikin jo porkkanoita syömässä, aikataulumme oli siis silti hieman myöhässä, vaikka olin perillä noin klo 15:45. Ajattelin, että tänään homma voi ratketa nopeasti, jos peura palaa häiriön jälkeen paikalle. Aikaa kuitenkin kului, eikä peuraa näkynyt. Viiden korvilla oli jo niin hämärää, että päätin tarkistaa tähtäinkiikarin läpi kuinka hyvin vielä näkee ampua.

Samaan aikaan, kun nostin aseen poskelle, näin peuranvasan lähestyvän. Hieno homma, nyt vain rauhassa ristikko kohdalleen kunhan peura pysähtyy. Napsautin rutiininomaisesti varmistimen pois ja kiikarin punapisteen päälle. Tähtäinpiste ei syttynytkään ja tajusin viimekerralla, kauden ensimmäisestä onnistumisestani innostuneena, jättäneeni valon päälle. Patteri oli nyt siis tyhjä.

Hommaan tuli kertaheitolla selvästi enemmän haastetta. Ohut tähtäinristikko ei hämärässä näy peuraa vasten ja mietin jo jättäisinkö ampumatta. Peura kuitenkin oli rauhassa paikallaan ja hyvässä kylkiasennossa. Niinpä otin varman päälle ja kohdistin tähtäimen niin hyvin keskelle lapaa, kuin se vain oli mahdollista. Normaalisti pyrin ampumaan lapojen taakse keuhkoille, mutta nyt oli riski hieman siirtyneestä tähtäyksestä. Lipsahdus olisi voinut osua suolille ja edessä olisi ollut haavakon hakua.

Otin siis tilanteen korostetun rauhallisesti ja keskittyneesti. Lopulta klo 17:12 lähtivät terveiset naarasvasalle. Laukaus osui aivan keskelle lapaa ja peura putosi porkkanapinon päälle. Tämä kuudestoista kyttyykerta tuotti näin kauden toisen onnistumiseni :)

Peura kyytiin ja keula kohti lahtivajaa.

Kuulutko rikollisjärjestöön (tietämättäsi)?

Tänä aamuna heräsin hyvillä fiiliksillä. Aamulehteä laatikolta hakiessani tunnelma vain parani. Maa oli jo valkoisena ja lunta satoi pyryttämällä. Tämä tietäisi hyvää tuleville peurakytiksille. Mutta, kyllä minä niin mieleni pahoitin lehteä lukiessani. Pikku-uutinen rikoksesta, josta seuraa kohtuuton rangaistus. Rikoksesta, jonka tekijäksi olen saattanut itsekin syyllistyä tai jonka saatan tehdä tahtomattani seuraavalla metsästysreissulla. Jostain käsittämättömästä syystä metsästysharrastukseen liittyvä vahinko muuttuu hetkessä rikokseksi, vaikka tekijä on ollut täysin vilpitön ja itse ilmoittanut vahingosta viranomaisille.

Viranomaisten antamien suositusten mukaisesti pitäisi ampua enemmän naaraita ja säästää uroksia. Nykyinen hirvikanta on kuulemma vinoutunut naarasvoittoiseksi. Kuuliaisesti näitä ohjeita noudattamalla päätyy tahtomattaan tekemään rikoksen ennemmin tai myöhemmin. Naarashirvi, jota seuraa vuotta nuorempi vasa on metsästysasetuksen mukaisesti rauhoitettu. Sääntö on helppo ja ymmärrettävä, sen tunnontarkka toteuttaminen on kuitenkin mahdollista vain pidättäytymällä naarashirven ampumisesta.

Hirvelle tyypilliseen käyttäytymiseen kuuluu vasojen suojeleminen. Vaaran uhatessa emä jättää vasan helposti sopivan suojaisaan tiheikköön ja alkaa itse harhauttaa perässä tulevaa metsästyskoiraa. Jos ampuu koiran haukkuun tai passiin ajaman naarashirven, on potentiaalisesti aina tehnyt metsästysrikoksen. Vaikka monissa tapauksissa metsästäjä voi olla kohtuullisen varma liikkuiko naarashirvi yksin, voi koska tahansa kaadon läheisyyteen ilmestyä toikkaroimaan vasa. Näin tulee myös tapahtumaan täysin väistämättä, kunhan tapahtumasarja uusitaan riittävän monta kertaa.

No, vahinkoja siis sattuu, So What? 

Ilmoitus viranomaisille ja se siitä? Koska kyseinen vahinko tullee joskus tulevaisuudessa tapahtumaan myös itselleni hirvi- tai peurajahdissa, aloin googlettamaan mitä siitä seuraa.

Esimerkiksi nuorelle metsästäjälle sattunut vahinko:

Hirvilehmän ampuminen toi metsästyskiellon sekä sakkoja Kemijärvellä metsästäneelle miehelle. Mies oli ampunut vasan kanssa kulkeneen hivilehmän, mutta jätti vasan eloon. Lapin käräjäoikeus tuomitsi hänet metsästysrikoksesta. Mies kiisti nähneensä vasaa, mutta todistajana kuultu Rajavartiolaitoksen työntekijä kertoi havainneensa myös vasan jäljet.

Ampuja tuomittiin 120 euron päiväsakkoihin. Emästä saadut huutokaupparahat tuomittiin valtiolle. Lisäksi mies joutuu maksamaan valtiolle 250 euroa käyttämästään aseesta. Sitä ei pystytty pakkolunastamaan, koska ase on miehen isän omistama.

Miehellä on metsästyskielto ensi vappuun asti.

http://yle.fi/uutiset/metsastyskielto_emahirven_ampuneelle_kemijarvella/6153276


Tai tämä Kouvolan hovioikeuden ratkaisu:

A kiistää syyllistyneensä metsästysrikokseen mutta myöntää syyllistyneensä metsästysrikkomukseen. Menettelynsä ei ollut törkeän huolimatonta, koska hän on kokenut ja hyvä ampuja eikä ole huolimaton metsällä. Aiemmin avotähtäimellisellä kiväärillä ampuneena perimällään 3 -kertaisella suurennuksella varustetulla kiikaritähtäimellisellä kiväärillä tähtäimen läpi lähellä 20-40 metrin etäisyydellä ollut hirvieläin ei näkynyt kokonaan vaan vain harmaata eläintä. Hän oli vahingossa tähdännyt väärään hirveen erittäin nopeassa tilanteessa ja vahingossa ampunut emää sitä lähellä kulkeneen vasan sijasta.

A myöntää hirviemän arvon menettämisseuraamusvaatimuksen perusteeltaan, koska tällainen vahinko on tapahtunut.

Tuomio: 30 päiväsakkoa a 30 euroa = 900 euroa, A tuomitaan menettämään valtiolle hirviemän arvona 1.260 euroa.

http://www.finlex.fi/fi/oikeus/ho/2005/kouho20051442


Tällainenkin tuore tapaus on poliisitutkinnassa ja odottaa tuomituksi tulemista:

Poliisi tutkii epäiltynä metsästysrikoksena tapausta, jossa metsästäjä kertomansa mukaan ampui hirvenvasaa, mutta sama yksi laukaus hänen mukaansa surmasi sekä vasan että sen takana seisoneen emähirven.

Tapaus sattui keskiviikkona Rautavaaralla. Poliisi takavarikoi emähirven lihat ja huutokauppaa ne ensi tiistaina Rautavaaralla.

Emähirveä ei saa ampua, jos sitä seuraa vasa. Metsästäjän mukaan hän ampuikin vain vasaa, mutta emähirvi siirtyi juuri silloin sellaiseen kohtaan, että luoti surmasi ensin vasan, jatkoi matkaansa vasan läpi ja osui jopa emäänkin kuolettavasti yhdellä kertaa.

http://www.savonsanomat.fi/savo/yksi-laukaus-surmasi-kaksi-hirvea/1712227



Google löysi esimerkkejä kymmenittäin. Tämä tilanne ei siis ole mitenkään harvinainen, vaan näitä sattuu tämän tästä. Seuraamukset vain ovat täysin kohtuuttomia, ne kannustavat rehellisiä ja lainkuuliaisia metsästäjiä jättämään ilmoittamatta tapahtuneista vahingoista.

Tuomioita nopeasti yhteen vetäen voisi sanoa, että muutamassa sekunnissa tehdyn ratkaisun seurauksena:

1. hirvi menetetään valtiolle (arvo helposti yli 1.000 €)
2. ampuja saa sakot tulojensa mukaan sadoista euroista tuhansiin
3. ampuja saa metsästyskieltoa helposti vuoden
4. ampuja voi menettää aseensa valtiolle (arvo sadoista euroista tuhansiin)

Tämän lisäksi tulee vielä se kaikki aika ja vaiva, kun ampuja ja metsästyksenjohtaja joutuvat käymään poliisikuulusteluissa ja käräjillä. Voi vain kuvitella kuinka vaikeaa metsästysharrastuksen jatkaminen tai uuden aseluvan hakeminen on kaiken tämän jälkeen. Ympäristö leimaa ampujan ja koko seurueenkin metsästysrikollisiksi ja salametsästäjiksi. Vai mitä mieltä olet näistä uutisten alta löytyneistä kommenteista:

Parempi olisi ollut, kun tohelo olisi ampunut jotakin toista toheloa persaukseen, olisi kuti mennyt oikeaan osoitteeseen, aamen. Lailla pitäisi kieltää sokeiden, juoppojen ja lapsellisten ukonköriläiden metsäleikit! Hirviaitoja lisää ja pakollisiksi autoihin hirvivaroittimet, se on siinä.

Just. Taas suur-kommandot sohimassa päissään pyssyillään yhdistetyllä mökki-metsästys-telakoitumisreissullaan.

Metsästys rikkoo eläinten oikeuksia.

hirvimiehet lihan himoista porukkaa ammutaa isointa että pakastin saatas täyteen.Hirvimiehillä kova tappamisen halu ammutaan vaikka kylän viimeinen hirvi

Oiskohan alkoholilla asiaa kun tunne vsaa emästä kalijaa vain kitataan hirvijahissa.

Siinä on erämaan 'kuninkaalla' sormet passissa syyhynnyt!! Jalakapuuhun Stellan eteen.

Vain jäävuoren huippu metsästysrikoksista paljastuu. Lisäksi kuulee paljon juttuja hirviporukoista, jonka jäsenistä "puolet on kännissä" mutta silti ase kourassa.

Metsästysrikoksen tekijöille elinikäinen metsästyskielto. Jospa se vähän rauhottaisi yliaktiivista liipasinsormea.

Kaikki rahat pois sala metsästäjät joutua vielä maksaan ton summan valtiolle per metsästäjä. Pikku lisänä. Ja tolla tapauksen perusteella voitas rajottaa hirven pyyntiä.

Syksyn varustehankinnoista

Viimeaikaisista varustehankinnoista täytyy ehdottomasti nostaa esille kaksi hyvää hankintaa. Onnistuneen reissun tärkeitä edellytyksiä ovat toimiva vaatetus ja mukava reppu tarvikkeiden kantamiseksi. Savotta Torrakko –asereppu ja Sasta Hirvas Blaze –takki ovat tämän syksyn aikana pystyneet lunastamaan niihin kohdistamani kovat odotukset. Nämä kun eivät ole ns. halppismalleja, niin myös odotukset käytettävyyden ja kestävyyden suhteen ovat normaalia korkeammalla.

Savotta Torrakko –asereppu

Asepussin ja repun yhdistelmä on erittäin käyttökelpoinen oikeastaan kaikissa harrastamissani metsästysmuodoissa. Vähänkin pidemmällä kävelymatkalla erillisen aselaukun tai pussin kantaminen käy vaivalloiseksi yhdessä repun kanssa ja tämä korostuu erityisesti tiheässä metsikössä. Usein myös hirvimetsällä on tilanteita, joissa passista siirrytään nopeasti uusiin asemiin ja autoon noustessa on kätevää, kun tavarat kulkevat yhdessä paketissa. Etenkin, jos samaan autoon ahtautuu kerralla useampia metsästäjiä.

Reppujakkaroitakin olen monesti passissa kuljettanut, mutta yhteistä niille kaikille on yleensä huono istuttavuus. Hieman pidemmässä sessiossa jakkaran putkirunko alkaa painaa reisiä, eikä veri enää kulje jaloissa kunnolla. Tästä sitten seuraa persauksen puutumista ja kylmäntunnetta jalkoihin. Tarvittaessa aserepun kanssa otan mukaan vaivattomasti reppuun solahtavan yksijalkaisen retki-istuimen. Savotta Torrakolla on helppo kuljettaa aseen lisäksi myös muita pitkiä esineitä. Asepussin ja repun väliin jäävään tunneliin saa kiinnitettyä esimerkiksi toisen aseen, ampumatuen tai vaikka sukset.

Käytössäni on ollut aikaisemmin jo kaksi erilaista asereppua, jotka ovat olleet teoriassa ihan hyviä, mutta osoittautuneet huonolaatuisiksi. ”Eräästä tukusta” ostamani reppu alkoi ratkeilla saumoista jo parin reissun jälkeen, eikä muutaman kympin huonoa hankintaa kannata moneen kertaan suutarilla paikkailla. Savotta Torrakko on selvästi laadukas, yksityiskohdiltaan toimivaksi mietitty ja hyvin tehty. Se on Suomessa suunniteltu (design Sanna Laurila) ja myös Suomessa valmistettu avainlipputuote.

Parhaimmillaan Savotta Torrakko on liikkuvassa metsästyksessä, kuten naakimisessa, kanalintumetsällä tai koiramiehelle hirvijahdissa. Reppu on kapealinjainen, niinpä kulkeminen tiheikössä on helpompaa. Aseen saa vedettyä esiin, vaikka reppu on selässä. Olkaviilekkeet ovat ohuet, joten myös ampuminen onnistuu repun kanssa. Asepussiin mahtuu isommallakin kiikarilla varustettu ase, joka hämäräkyttyylle mennessä on tärkeä ominaisuus.

Torrakko on valmistettu vedenkestävästä materiaalista, mutta mukana on irrotettava sadesuoja, jolla aseen saa peitettyä kokonaan, esimerkiksi yleisille paikoille tultaessa tai asetta autossa kuljetettaessa. Repun läpästä löytyy irrotettava pestävä riistapussi.

Reppupussin tilavuus on 14,5 litraa ja paino noin 1,5kg (sisällä riistapussi ja sadesuoja). Asepussin mitat ovat: korkeus 85 cm, leveys 23 cm ja syvyys 8 cm.

Lisätiedot: http://www.savottastore.fi

Sasta Hirvas Blaze –takki

Uuden metsästysasetuksen myötä hirvi- ja peurametsällä käytetty vaatetus menee vuodenvaihteen jälkeen osin uusiksi. Aiemmin käytetty punainen vaatetus ei kelpaa, vaan jatkossa vaatetuksen on oltava oranssi tai oranssin punainen. Värin tulee kattaa 2/3 osaa vaatteen näkyvästä pinnasta. Näin ollen camo-oksakuvio on hyväksyttyä tulevaisuudessakin. Itselläni oli kyllä jo aiemmin hankittuna oranssi jahtitakki, mutta se on tarkoitettu lähinnä sydäntalven pakkasiin ja liikkuvassa metsästyksessä aivan liian kuuma. Toisaalta olen pettynyt huomioliivien käytettävyyteen. Istuvuuden ja mukavuuden kannalta laadukas kuoritakki on selvästi parempi.

Sasta Hirvas Blaze –takki on omiaan liikkuvaan metsästykseen. Se on riittävän ohut syyskäytössä, mutta aluskerroksia lisäämällä sillä pärjään liikkeellä ollessaan myös koko kauden. Huomiovärinen kuosi on Realtree AP Blaze Orange Camo. Päällinen kevyttä polyester-kangasta ja vuori veden- ja tuulenpitävää Gore-Texia. Säädettävän kauluksen sisäpuoli on miellyttävän pehmeää fleeceä.

Hirvas-takin päällinen on pehmeäksi harjattua, eli äänetöntä materiaalia. Se soveltuukin näin hyvin myös naakimiseen ja kytisjahtiin. Takissa ei ole kikkailtu monista metsästystakeista tutuilla (ja usein tarpeettomilla) panostaskuilla ja selkäpusseilla, mutta radiopuhelintasku on suunniteltu erittäin toimivaksi antennipidikkeineen. Pidike on pieni yksityiskohta, mutta se mahdollistaa helpommin repun selkään nostamisen ja suojelee antennia jäämästä auton oven väliin. Myös tarroilla säädettävät hihansuut ovat varsin käytännölliset. Jostain syystä Sastalla on tapana myydä takkien huput erikseen. Huppu on kuitenkin järkevä lisävaruste.

Sasta Hirvas Blaze –takki on Suomessa suunniteltu, mutta valmistusmaaksi mainitaan ainoastaan EU. Ainakin itselleni Euroopassa valmistettu on edelleen selvästi parempi vaihtoehto, kuin Kiinassa tai Intiassa tuotettu.

Lisätiedot: http://www.sasta.fi/tuotteet/product/hirvas-blaze-takki

Vihdoinkin kaato

Tänään menin jo viidennentoista kerran peurakyttyylle tällä kaudella. Jotenkin olin jo alistunut tähän huonoon tuuriini. Todella poikkeuksellista on, että valkohäntäpeurojen sydänmailla kausi alkaa viidellätoista saaliittomalla yrityksellä. Normaalisti viimeistään joka kolmas tai neljäs kerta on tuottanut kellonvarmasti tulosta. Tällä kertaa valitsin hieman poikkeuksellisesti peltopassin ja jäin kyttäämään paalien välistä keskelle peltoa näkyvää naurispinoa.

JESSS!!!!

Aivan kuin tyhjästä pellolle ilmestyi ylivuotinen piikkipukki, joka määrätietoisesti lompsi kohti juureksia. Tuuli sivuitseni pellon suuntaisesti, niinpä odotin pikkupukin pysähtyvän ja puraisevan palan viimeistä ehtoollistaan. Kello 16:04 lähtivät terveiset kohti pukkia, joka merkkasi osuman selvällä pompulla ja säntäsi kohti metsää.

Ruokintapaikalta löysin reilusti kirkasta verta, mutta verijäljet loppuivat kokonaan vain viidentoista metrin jälkeen. Aloin ounastella pahoja. Saapuuko viidestoista yö nyt painajaisineen ja epäonneni jatkuu? Hämärä voimistui entisestään ja pellon takana oleva metsä on täynnä peuranpolkuja ja –jälkiä. Aloin aivan tosissani hakea edes yhtä pisaraa merkiksi mihin suuntaan kuusitiheikössä suuntaisin. Sattumalta kaveri soitti ja pyynnöstäni lupautui mukaan etsintäpartioon. Pimeässä ja tiheässä metsässä kiertää katse maahan keskittyneenä erittäin helposti ympyrää, eikä hetken päästä voi enää puhua järjestelmällisestä etsinnästä, vaan sinne tänne toikkaroinnista.

Peura löytyi lopulta yllättävänkin helposti parinkymmenen minuutin haeskelun jälkeen, vain viidenkymmenen metrin päästä, mutta oli viimeisillä voimillaan kaartanut rajusti ja sukeltanut ison kuusen alle piiloon. Jäljestävä koira olisi kyllä lumettomaan aikaan erittäin hyödyllinen metsästyskumppani.

Pukki oli saanut osuman hieman ylävoittoisesti lavan taakse, mutta luoti oli kääntynyt iskeydyttyään kylkiluihin. Niinpä puhki oli vain toinen keuhko. Tämä selitti osaltaan pitkän pakolaukan ja vähäisen verentulon. Nyljettäessä huomasin osuman olleen kuitenkin hyvin optimaalinen ja juoksusta huolimatta eivät lavan aluset olleet verestyneet, niin kuin näissä tapauksissa usein käy.

Tämän peuran hieman vaatimaton trofee pääsee kuitenkin parhaalle paikalle työhuoneeni seinällä :)
Kausi on nyt siis omalta kohdaltanikin avattu.

Hyvin mahtui pukki Heck-Pack –kuljetustelineelle vaikka selvästi vasaa suurempi olikin.

Aselupien määrä romahtanut

Päivän Ilta-Sanomat (14.11.2013) kertoo aselupien määrän romahtaneen uuden aselain myötä. Ylitarkastaja Jussi Kytösaaren mukaan moni kokenut aseharrastaja jättää uuden aseluvan hakematta, koska ei halua testiin. Monet pitkään aseita omistaneet ihmiset, joilla on nuhteeton historia, saattavat kokea testin tarpeettomaksi ja nöyryyttäväksi. Myös aseluvan hinta on lähes tuplaantunut lyhyessä ajassa. Muutama vuosi sitten hinta oli alle 40 euroa, nykyään se on 72 euroa.

Tämä on vaikuttanut selvästi asekauppaan. Etenkään edullisia aseita ei kannata enää ostaa, jos lupa miltei tuplaa asehankinnan hinnan, Kytösaari sanoo. Kun vielä vuonna 2010 poliisin lupahallinto käsitteli yhteensä yli 70 000 aselupahakemusta, oli käsiteltyjä hakemuksia viime vuonna enää 59 000. Poliisi arvioi, että tänä vuonna uusien lupien määrä jäisi alle 55 000:n.

Tätäkö todella haluttiin?

Miksi lainkuuliaisia kansalaisia pitää alistaa viranomaisenkin mielestä tarpeettomaan, nöyryyttävään ja kalliiseen menettelyyn? Käytännössä tällainen järjestely ei lisää millään tavalla aseturvallisuutta. Jos nuhteeton ja rehellinen harrastaja hankkii yhden aseen lisää tai korvaa vanhan aseen uudella, se ei tee hänestä yhtään vaarallisempaa missään suhteessa.

Käytännössä tämä vain lisää luvattomien aseiden määrää. Suomessa on erittäin paljon vanhoja toimivia metsästysaseita, jotka eivät kuitenkaan täysin vastaa enää harrastuksen nykyvaatimuksia. Nämä aseet ovat muuttuneet lakimuutosten myötä rahalliselta arvoltaan lähes arvottomiksi. Koska kenenkään ei kannata tarjota niitä vaihdossa asekauppaan uutta asetta ostaessaan, ne jäävät pölyttymään harrastajien asekaappeihin. Esimerkiksi perinnönjaon yhteydessä on ilmeinen riski, etteivät arvottomiksi muuttuneet aseet päädykään enää luvallisina aseina luvalliseen käyttöön, vaan katoavat muistoaseina perillisten kätköihin tai muuttuvat rahaksi pimeillä markkinoilla.

Käytäntö on omiaan näivettämään harrastustoimintaa entisestään. Metsällä käydään vuosi vuodelta vanhemmilla ja huonommilla aseilla. Kynnys uusien nuorten mukaan tuloon on myös yhä korkeammalla, sillä hankaloituneen ja kallistuneen lupaprosessin jälkeen ei harrastevälineisiin jää yhtä paljoa rahaa. Samaan aikaan halvat aloittelijoille sopivat aseet ovat poistuneet asekaupoista myyntikelvottomina.

Mitä tästä seuraa?

Metsästyksen harrastajien keski-ikä nousee entisestään. Moni vaikeuksissa oleva asekauppa joutuu lopettamaan toimintansa, joka puolestaan vaikeuttaa harrastustoimintaa panosten ja tarvikkeiden hankintamatkojen pidentyessä. Patruunoita ostetaan harvemmin, mutta yhä suuremmissa erissä ja varastoidaan harrastajien kodeissa. Väistämättä riski niiden joutumisesta luvattomaan käyttöön lisääntyy entisestään.

Mitä nyt tulisi tehdä?

Lukea yhden kansanedustajan pari hyvää ratkaisuehdotusta:

Ratkaisuehdotus 1

Ratkaisuehdotus 2

Jonka jälkeen kirjoittaa sähköpostia suoraan omalle kansanedustajalle ja kertoa hänelle näistä ilmeisistä ongelmista, sekä myös hyvistä ratkaisumalleista. Kansanedustajien sähköpostiosoitteet ovat muotoa etunimi.sukunimi@eduskunta.fi

Täältä löydät listan kansanedustajista.

Asiasta kannattaa jakaa tietoa myös Facebookissa, keskustelupalstoilla ja blogeissa. Se käy näppärästi vaikka alla olevilla painikkeilla.

Heck-Pack –kuljetusteline

Heck-Pack –kuljetusteline on auton vetokoukkuun kytkettävä kuljetusjärjestelmä. Idea on yksinkertainen, mutta toimiva.  Heck-Pack –kuljetustelineen koreja löytyy kuutta eri kokoa, itselläni käytössä on 1000x500x125 mm galvanoitu ja alaskäännöllä (lisävaruste) varustettu malli. Koreja valmistetaan myös ruostumattomasta teräksestä ja niihin sopivia lisävarusteita valmistetaan moneen tarpeeseen mm. polkupyörätelineitä ja lukittavia alumiinisia kuljetusbokseja.

On paljon asioita joiden kuljettamiseen peräkärry on aivan liian kömpelö, mutta auton sisällä kuljettaminen ei tunnu mukavalta ratkaisulta (esim. riista, rehut, polttoaineet, öljyt, maalit, työkalut ja –koneet). Heck-Packin säilytys onnistuu kätevästi auton tavaratilassa tai kattotelineellä ja se on heti käyttövalmis.

Heck-Pack on saksalainen tuote. Kuljetustelineet ovat EEC-hyväksyttyjä ja niiden käyttö on sallittua kaikissa EU-maissa. Ne eivät tarvitse erillistä rekisteröintiä esimerkiksi peräkärryn tapaan. Heck-Packin paino on koosta riippuen noin 14kg ja maksimikuormattavuus vaihtelee välillä 54 - 108kg. Lisäksi kuormaamiseen vaikuttaa ajoneuvokohtainen vetokoukun oikea aisapaino, joka vaihtelee tyypillisesti maksimissaan 70-110kg välillä. Autokohtainen aisapaino löytyy ajoneuvon rekisteriotteesta.

Tieliikennelain mukaan kuorma ei saa peittää ajoneuvon takavaloja, suuntavilkkuja tai rekisterikilpeä. Mikäli kuljetetaan suurikokoisia kuormia, tarvitaan lisäosaksi valaisinsarja, joka kytketään vetokoukun virtaliitäntään. Valaisinsarja valaisee myös mahdollisen lisärekisterikilven. Auton lisärekisterikilven voi tilata katsastuskonttorilta tai tilapäiskilven voi askarrella kätevästi myös itse.

Metsästys- ja riistanhoitokäytössä

Itse käytän Heck-Packkia lähes päivittäin. Ruokintapaikoille porkkanoita ja kauraa viedessä on kuljetusteline erittäin käytännöllinen. Sen nostokorkeus on matala ja alaskääntö, eli kippi auttaa kuormaa lastattaessa ja purettaessa. Heck-Pack on kätevä myös esimerkiksi koirien kanssa kuljettaessa. Tavaraa on helposti auto täynnä, eikä riistaa pysty/halua kuljettaa koirien kanssa samassa tavaratilassa.

Riistapulkka ja kansipressu ovat käteviä, joskaan eivät välttämättömiä lisävarusteita. Peuranvasa mahtuu helposti pulkkaan ja pressu suojaa saaliin näkymättömiin kuljetuksen ajaksi. Metriseenkin kuljetustelineeseen saa sidottua melko ison peuran, mutta jos alvariinsa kuljettaa kapitaalipukkeja, niin kannattanee hankkia astetta isompi, eli 1200x500x125 mm kori.

Lisätietoja löydät Heck-Pack Finlandin kotisivuilta:

http://heck-pack.fi

Mikä on tarpeellista?

Usein törmää väitteeseen ettei metsästäminen tai riistaruokien syöminen ole välttämätöntä. Välttämätöntä tuskin on myöskään kiivetä öljynporauslautalle ja vaatia vapauttamista tutkintavankeudesta siksi, ettei voi vegaanina syödä venäläistä vankilaruokaa. Kasvissyöjiä on Suomessa vain muutama prosentti, mutta jostain syystä oppilaitoksissa ja ravintoloissa täytyy olla tarjolla kasvisvaihtoehto. Eikä se edes riitä, että päättää itse kaventaa ruokavaliostaan parhaat palat pois. He vaativat elämäntapaansa myös muillekin pakollisina kasvisruokapäivinä kouluihin ja lihattomana lokakuuna ihan jokaiselle.

Samat tai samalta näyttävät kellokkaat profiloituvat usein myös niin sanottuina luontoihmisinä.  Kuljen metsästysharrastukseni ja riistanhoidon yhteydessä luonnossa lähes päivittäin. Kuitenkaan näitä kettutytöiltä ja röllipeikoilta näyttäviä luontoihmisiä ei luonnossa juuri koskaan näe. Satunnaisesti metsässä näkee mummoja ja pappoja sienestämässä ja thaipoimijoita marjastamassa. Näihin niin sanottuihin luontoihmisiin törmää lähinnä kaupunkien ostoskaduilla feissareina ja kirpputoreilla shoppailemassa.

Nämä parvekevihreät asuvat tyypillisesti yliopistokaupungeissa vuokralla, mutta ovat kaikkein äänekkäimmin vaatimassa muiden ihmisten elinkeinojen lopettamista tai omaisuuden uusjakoa. Sen sijaan, että vaaditaan yhä uusia muiden omistamia metsäalueita suojeltavaksi, voisi jokainen parvekevihreä hankkia palan omaa maata tai lahjoittaa tähän tarpeeseen rahaa Luonnonperintösäätiölle.

Jos Suomen luonnonsuojeluliiton 34.000 jäsentä todella haluaisi puuhastelun sijaan asiaansa edistää, niin vaikkapa tuhannen euron lahjoituksella suojelijaa kohden saisi 34 miljoonan pääoman, jonka turvin voisi jo kohtuullisen maa-alueen joutomaata suojellakin. Eikä tuhat euroa ole edes kohtuuton summa, lahjoitan oman uskontoni tukemiseen kirkollisveroina vuotuisesti enemmän. Jos he tekisivät saman vuosittain, olisi parissa vuosikymmenessä ostettu luonnonsuojeluun alueita reilusti yli puolella miljardilla eurolla. En tohdi edes miettiä kuinka paljon suojelualueita kertyisi jos talkoissa olisivat mukana myös Luonto-Liitto, BirdLife, Greenpeace, Maan ystävät, WWF ja mitä niitä kaikkia nyt onkaan.

Samat punavihreät tahot vaativat yhä uusia aserajoituksia. Kuitenkaan laillisten ampuma-aseiden määrän säätelyllä ei ole havaittavaa vaikutusta aseturvallisuuteen, koska vain rikolliset käyttävät aseita ihmisten vahingoittamiseen. Tilastot osoittavat, että aseettomat miehet syyllistyvät henkirikokseen noin nelinkertaisella todennäköisyydellä verrattuna aseita laillisesti omistaviin.

Laillisesti aseita omistavat ovat selvästi keskivertokansalaista lainkuuliaisempia myös suhteessa muuhun rikollisuuteen. Ai miten niin? Siitä yksinkertaisesta syystä, että jokaisen aselupaa hakevan taustat tarkistetaan ja mielenterveys testataan. Aselupia myös perutaan jopa ylinopeussakon tai maksamattoman riistanhoitomaksun vuoksi. Mielivaltaiseltakin tuntuva viranomaiskäytäntö on omiaan pitämään aseenomistajat nuhteettomina jatkossakin.

Metsästäjät ovat myös aktiivisia luonnon monimuotoisuuden puolustajia. Metsästäjät ovat perustaneet omille mailleen monia lintukosteikkoja (http://www.kosteikko.fi/) ja ennallistaneet soita luonnontilaisiksi. Metsästäjät toimivat aktiivisesti suomalaiselle luonnolle vahingollisten vieraspetojen poistamisessa. Metsästäjät tekevät paljon riistanhoitotyötä, joka hyödyttää monia muitakin lajeja, kuin niitä joita metsästetään. Metsästäjien vapaaehtoisesti talkoilla suorittama riistakolmiolaskenta on ollut mukana nostamassa suomalaista eläintieteellistä tutkimusta maailman huipulle.  Nämä toimet ovat sitä todellista luonnosta välittämistä. Hiljaista työtä jota kukaan muu ei tässä yhteiskunnassa tee. Jotain mitä ei todellakaan tapahdu Helsingissä kolmen sepän patsaalla mielenosoituksissa.

Jostain syystä media kuitenkin esittää rikollista kansalaisaktivismia ammattimaisesti harjoittavat tahot jääkarhuja pelastavina marttyyreinä, mutta tavalliset ja turvalliset luonnossa liikkuvat perheenisät salametsästäjinä ja asemiehinä.

Voita Metson latvajahti-DVD

Nyt pistetään arpoen kaksi Metson latvajahti DVD-elokuvaa. Voit kurkata näiden laadukkaiden metsästysvideoiden esittelyn ja trailerin täältä.

Osallistuminen on maksutonta. Sinun tarvitsee ainoastaan kirjoittaa alle blogin kommenttikenttään, että osallistut arvontaan. Kaikki kommentoijat osallistuvat molempiin arvontoihin.




Arvonta on jälleen kerran raakaa, mutta rehellistä. Arvontapäivinä 17.11. & 24.11.2013 käytän tätä virallista arvontakonetta. Kirjaudu kommentoidessasi Twitter, Facebook, Google+, Disqus –tunnuksillasi tai "valitse nimi" ja kirjoita sen alle sähköpostiosoitteesi, jotta voin ottaa yhteyttä voittajaan.

Muista kertoa tästä arvonnasta myös kavereillesi ja tuttavillesi. Tietoa kilpailusta on helppo jakaa vaikka alla olevilla Facebook-painikkeilla. Jos et ole kiinnostunut metson latvajahdista ja itselläsi ei ole käyttöä DVD:lle, niin ehkäpä sinulla on ystävä tai tuttava jollet voit antaa elokuvan vaikka joululahjaksi. Onnea arvontoihin.

Jos sinulla on Facebook-tunnukset voit helposti tuplata voittomahdollisuutesi osallistumalla Tapiolan takamaiden vastaavaan arvontaan tästä linkistä.

ENSIMMÄINEN ARVONTA

Tänään 17.11. suorittamani ensimmäisen arvonnan voittaja on #36 eli Aki S. Perälä. Onneksi olkoon! Laitoin Sinulle sähköpostilla tiedon voitosta, joten laita yhteystietoja tulemaan, jotta voin laittaa leffan postiin.


Kaikki (myös Aki) osallistuvat vielä seuraavaan arvontaan ja uusiakin osallistujia otetaan yhä mukaan.

TOINEN ARVONTA

Tänään 24.11. suorittamani toisen arvonnan voittaja on #38 eli Metsästäjä34. Onneksi olkoon! Laitoin Sinulle sähköpostilla tiedon voitosta, joten laita yhteystietoja tulemaan, jotta voin laittaa leffan postiin.

Kiitos kaikille osallistumisesta. Palataan arvontoihin taas hieman tuonnempana.

Natura 2000 –alueilla kielletään metsästys?

Tapiolan takamailla –blogissa on todella mielenkiintoinen nosto Vasabladetin uutisesta. Itse en juuri lue ko. lehteä, joten minulle ainakin tämä tuli melkoisena yllätyksenä:

670 000 hehtaaria Natura 2000 -alueita ollaan muuttamassa luonnonsuojelualueiksi!

Ympäristöministeriön hanke koskettaa Tornio-Kajaani -linjan eteläpuolisen Suomen Natura 2000 -alueita. Jos kaikki menee pahimman mukaan, metsästys noilla valtavilla alueilla kielletään. Samoin kalastus olisi kiellettyä onkimista ja pilkkimista lukuun ottamatta. Lisäksi jopa marjastus ja sienestys voisivat olla kiellettyjä!

Erityistä tässä kaikessa on, että suojeluhanke ei välttämättä tarvitse eduskuntakäsittelyä, jolleivat valtioneuvosto tai kansanedustajat näin halua. Kaikki tarvittavat päätökset on uitettu pikkuhiljaa ympäristönsuojelulakiin, luonnonsuojelulakiin ja maakuntakaavoihin. Toinen huomionarvoinen seikka on, että tästä asiasta ei ole hallitusohjelmassa mitään mainintaa - silti ympäristöministeriö vie asiaa eteenpäin...

Koko juttu on luettavissa täällä:

http://www.tapiolantakamailla.com/2013/11/natura-2000-alueet-rauhoitusalueiksi.html

Kauden toinen valkohäntäpeura

Peuranmetsästyskauteni on lähtenyt todella nihkeästi liikkeelle. Eilen arvoimme taas kytispaikat ja sillä aikaa kun itse katselin tyhjää (jo yhdennentoista kerran tällä kaudella) tuli kaverin ruokintapaikalta juuri ennen todellista hämärää (klo 17:20) ensin riistakamerankuva vasasta ja heti perään kaverista. Saman tien tekstiviesti kertoi hänen saaneen kauden toisen peuransa.

Siinä sitten auttanut kuin laittaa leuka rintaa, kerätä kamansa ja lähteä jelppimään kaveria peuran perkauksessa. Ei sillä, sopimuksemme mukaan jaamme saaliit ja tämäkin vasa lähtee viikolla Metsärannan lihaan jatkojalostukseen. Näin omakin pakastimeni saa sisäänsä riistapalvia, jauhelihaa ja fileitä.

Aikaisempina vuosina yleensä joka kolmas tai neljäs kyttäysjahti on tuottanut tulosta, mutta tänä vuonna alkukausi on osoittautunut kuitenkin kaikkea muuta kuin helpoksi. Kyttyyllä vietetyn reilun neljänkymmenen tunnin aikana on ollut vain yksi tilanne, jossa olisin voinut ampua aikuisen valkohäntäpeuranaaraan. Jätin kuitenkin sen ampumatta, vaikka ilman vasaa olikin. Tässä vaiheessa haemme ensisijaisesti vain parasta riistalihaa, eli vasoja ja ylivuotisia peuroja.

Paikalle päästyäni oli naarasvasa jo suolistettu. Niinpä kannoimme sen tielle ja samalla pääsimme testaamaan uutta peräkoukkuun kiinnitettävää Heck-Pack kuljetusjärjestelmää tositoimissa myös riistan kanssa. Kirjoitan Heck-Packin käyttökokemuksista kokonaan oman blogauksen, mutta jo tässä vaiheessa täytyy sanoa sen osoittautuneen erittäin käyttökelpoiseksi mm. ruokintapaikoille omenia ja porkkanoita kuljetettaessa ja nyt myös peuran kuljettamisessa.

Irrallisella kuljetusboxilla (riistapulkalla) kantoi vasan helposti ja siististi metsästä. Mittojen mukaisella peitteellä boxi peittyy tiiviisti ja suojaa sisältöään lialta ja kuralta. Ennen kaikkea Heck-Pack vapauttaa auton tavaratilan, eikä sisätiloihin tule (enää jatkossa) verivalumia ja tästä johtuvaa tunkkaista peuranhajua.

Hirven portteripaisti

Valitse mieleisesi kypsyys: verinen liha “rare” 45-50 astetta, puolikypsä “medium” 55-60 astetta ja kypsä “well done” 65-68 astetta.

Hirvenpaistista saa helposti hyvää sunnuntairuokaa tai juhlavampaa tarjottavaa vieraille. Portterille tunnusomainen paahdettujen maltaiden aromi sopii hyvin yhteen metsäisten makujen kanssa. Riistapaisti soveltuu tarjottavaksi kylmänä tai lämpimänä. Kypsyysasteenkin voit valita mieltymystesi mukaisesti mediumista ylikypsään.

Paisti

1,5 kg hirven sisäpaistia (tai peura, kauris, poro)
suolaa
pippuria
voita

Liemi

½ l portteri (tai muuta vahvaa olutta)
1 dl mustaherukkamehutiivistettä (tai hilloa/hyytelöä)
½ l riistalientä (lihalientä)
1 dl soijakastiketta
2 valkosipulin kynttä
yrttejä (oregano, timjami, rosmariini & katajanmarja)

Kastike

4 dl paistin keitinlientä
3 rkl mustaherukkahilloa tai hyytelöä
suolaa
pippuria
maissijauhoja suurustukseen


Putsaa huoneenlämpöinen paisti kalvoista ja sido se symmetriseksi kimpaleeksi paistinarulla. Suolaa ja pippuroi paisti kauttaaltaan ja ruskista voissa ruskeaksi joka puolelta. Kiehauta liemen ainekset ja upota paisti liemeen. Lisää nestettä tarvittaessa. Keitä miedolla lämmöllä liedellä tai hauduta uunissa kunnes sisälämpö on noin 48-54 astetta (halutun kypsyysasteen mukaan). Käännä paisti puolessa välissä toisin päin.

Nosta paisti liemestä, valuta ja kiedo voipaperiin ja alumiinifolioon noin puoleksi tunniksi rauhoittumaan. Paistin sisälämpötila nousee vielä vetäytymisen aikana useilla asteilla kypsemmäksi.

Valmista kastike. Siivilöi keitinlientä ja keitä voimakkaasti kokoon kunnes jäljellä on noin 4 dl nestettä. Mausta kastike viinimarjahillolla tai –hyytelöllä, lisää tarvittaessa suolaa ja pippuria. Suurusta kastike halutessasi tilkkaan nestettä sekoitetulla maissitärkkelyksellä ja kiillota lopuksi nokareella voita.