Olin viime viikonlopun Halsualla hirvimetsällä. Jahti sujui tällä kertaa sikäli hyvin, että saimme parin päivän uurastuksesta palkinnoksi sonnimullikan. Jahti-intoa tosin laski hiukan seuramme niukkaakin niukempi lupakiintiö. Joinakin aikaisempina vuosina on kaadettu jopa 13 hirveä ja lisäksi metsäpeura, nyt lupia on vain 1½, eikä metsäpeurojakaan enää riitä elonkorjuuksi. Edellisvuonna osallistuin Halsualla hirvijahtiin kolme kokonaista viikonloppua näkemättä hirvestä edes tuoretta jälkeä tai jätöstä.
Riistakannan romahtamiseen on varmasti moniakin syitä, mutta alueelle keskittynyt suurpetotihentymä on varmasti yksi merkittävimmistä tekijöistä. Juurikin viime viikolla Toholammilla Sykäräisten kylässä, vain parinkymmenen kilometrin päässä jahtimailtamme, taisteli eläkeläisrouva tunnin pihassaan pantasuden kanssa, vain risu ja harava aseenaan. Kaksinkamppailu eteni piirileikkinä pihakuusen ympärillä, kunnes mummo onnistui huitaisemaan sutta haravan piikkipuolella kunnolla kuonoon.
Riistakantojen vähäisyydestä ja susien röyhkeydestä kertonee jotain sekin, että susi oli tullut pihapiiriin tavoittelemaan perheen lemmikkikissaa saaliikseen. ”Peto tuli kotipihalle” -uutinen julkaistiin Keskipohjanmaa-lehdessä 10. lokakuuta. ”Onko susia pakko kestää” – otsikon lainasin susiuutisiin ja pihasusiin tuskastuneesta mielipidekirjoituksesta Pohjalainen –lehden yleisöltä-palstalta. Kysymys on erittäin osuva juurikin Halsuan ja Perhon alueella.
Joka kerta, kun seurakaverini laskevat hirvikoiransa metsään, he joutuvat tekemään kipeän valinnan koiransa turvallisuuden ja tarkoituksen välillä. Hirvikoiralla on luonnollinen ja ikiaikainen viettinsä metsälle, samoin kuin isännälläänkin. Pitääkö tämä arvokas perinne vaarantaa vain suden takia? Miksi suden rauhoittaminen on tärkeämpää kuin vanhuksen turvallisuus? Miksei sutta selvästi harvinaisemman metsäpeuran suojelu aidosti kiinnosta RKTL:n tutkijoita?
Viime maaliskuussa Perhon rhy suoritti Perhon, Halsuan, Lestijärven, Kinnulan, Kivijärven ja Kyyjärven kuntien alueilla susilaskennan. Tulokseksi saatiin yhteensä 17 yksilöä, joista 12 oli Perhossa, 3 Halsualla, 1 Kinnulassa ja 1 Karstulassa. Silti RKTL:n virallinen ”totuus” alueella esiintyvistä susista on ainoastaan kaksi. Nyt tänä syksynä alueen susikanta on kesäisten pentueiden ansiosta vielä entistäkin suurempi.
Jos kotieläimiä ja lapsia ei enää uskalla pitää pihassa, eikä koiran kanssa metsällekään voi lähteä, niin ei kannata ihmetellä, jos tilanteesta ahdistunut löytää haulikolleen ilmeistä muuta käyttöä.
"Juurikin viime viikolla Toholammilla Sykäräisten kylässä, vain parinkymmenen kilometrin päässä jahtimailtamme, taisteli eläkeläisrouva tunnin pihassaan pantasuden kanssa, vain risu ja harava aseenaan. Kaksinkamppailu eteni piirileikkinä pihakuusen ympärillä, kunnes mummo onnistui huitaisemaan sutta haravan piikkipuolella kunnolla kuonoon."
VastaaPoistaTämä oli uutisankka. Kyseessä oli tutkapannallinen koira. Onko kyseessä tahallinen väärän tiedon levittäminen vai eikö oikea ole vielä tavoittanut??
Viime viikonloppuna tuota ihan totena kerrottiin ja yllä mainitsemissani/linkkaamissani lehdissä se on yhä uutisena ja korjaamatta. Laittaisitko ystävällisesti linkin tietolähteeseen, jossa tuo mainitsemasi ankka kerrotaan?
VastaaPoistaTahallisesti en näitä tietenkään vääristele, kuten eivät varmaankaan asiasta uutisoineet mediat. Ihan todistettujakin tapauksia susista on tuolla alueella täysin riittämiin. Tuokin uutinen on sikäli erittäin uskottava, että pantasusi on liikkunut erittäin lähellä uutisen paikkaa ja aikaa.
Lähtökohtaisesti jokainen on ihan itse vastuussa sen tiedon oikeelisuuden selvittämisestä mitä levittää. Et sinä siitä vastuuta lehdelle voi jättää, etenkään kun on vielä lähteetkin mainitsematta. En kyllä myöskään katso omaksi velvilisuudekseni lähteä vaatimaan oikaisua lehdeltä, jonka jälkeen vielä huolehtisin siitä, että tämä tieto tavoittaa myös teikäläisen.
VastaaPoistaTuo yhteystiedon kaivaminen Riistawebistä ottaa noin kaksi sekuntia, puhelu toisen mokoman ja jos tuon vertaan ei viitseliäisyys sen nimissä riitä, että faktat tarkistaisi, kannattaisi kyllä ehkä hiukan selkeämmin tuoda esiin se pyrkimys enempi fiktioon kuin faktaan tässä blogin sisällössä.
Heh heh. Vastuussa on sanomisistaan todellakin jokainen ihan itse. Oman väittämäsi taakse ei löydy kuin löysää puhetta. Kirjoituksessa siteerataan sanomalehtiä. Lukijat saavat ihan itse päättää mihin uskovat...
VastaaPoistaTämän blogijutun asiasisällön kannalta ei ole tosin suurtakaan merkitystä sillä mummotapauksella, lähinnähän se on tässä anekdoottina.
Ihmetyttää susien puolustajien pakko kumota kaikki pihasudet keinolla millä tahansa.
VastaaPoistaPerustetaan nimimerkki ainoastaan, että päästään sutta puolustamaan.
Jutussa on linkit lehden sivuille, kiistäjillä ei ole muuta kuin puhe.
Kyllä minunkin olisi helppo täältä etelästä huudella.
Kyllä sudet luontoon mahtuu!
Jos susi kuitenkin uhkaisi lasta tai kotieläimiä, kaikilla muuttuu siinä vaiheessa ääni kellossa.
Metsästäjien saaliskateus on kyllä jotain aivan käsittämätöntä. Hirvikanta on muka jatkuvasti liian suuri, silti niitä ei riitä tarpeeksi sekä metsästäjille että parille sadalle sudelle!! Kokeneen metsästäjän luulisi kyllä sen tietävän, että paikallliset vuotuiset hirvieläinkannat vaihtelevat ihan luonnollisestikin vuosittain, ja jos edellisenä vuotena on myönnetty liikaa kaatolupia, kostautuu se seuraavan vuoden kiintiöissä. Eli metsästäjät itse voivat olla suurempi syy hirvieläinten vähenemiselle kuin sudet. Surullista, kuinka metsästysharrastuksella ei näytä olevan useimpienkaan kohdalla enää mitään tekemistä luonnon ymmärtämisen ja kunnioittamisen kanssa, vaan toimintaa ohjaa silkka saaliinhimo. Viime vuosien uutistarjonta on muokannut aikaisemmin varsin neutraalia omaa suhtautumistani metsästäjiä kohtaan erittäin paljon negatiivisempaan suuntaan: milloin on ammuttu maakotka supikoirana, milloin lemmikkipossu villisikana, milloin karhu tapettu talvipesään, milloin suurpetoja lahdattu salaa milloin milläkin verukkeella. Kaikkea mahdollista pitäisi saada ampua milloin mistäkin syystä lajin harvinaisuudesta ja luonnon omista toimintamekanismeista riippumatta. Rumasti yleistäen tuntuu siltä, että metsästämässä ei käydä enää sen takia, että voitaisiin nauttia luonnosta, vaan jotta päästäisiin toteuttamaan tappamisviettiä ja kerskumaan metsästyskavereille saaliilla. Ja sitten perustellaan esimerkiksi suurpetovihaa harrastukselle koetulla uhalla. Vastenmielistä toimintaa. Onko metsästäjiä pakko kestää??? Meitä luontoharrastajia on muitakin, ja aika moni meistä suhtautuu luontoon kovin toisella tavalla (toki osa tuntemistani metsäsätäjistäkin)...
VastaaPoistaKenenkä muarilta olisi pitänyt pyytää anteeksi, suden vai häntä haastatelleen median?
VastaaPoistaKovin tunnut olevan varma omasta Pyhästä Totuudestasi. Yllä olevista asioista, mitkä niistä eivät ole omakohtaista, ovat lähteet mainiten lainattu yleisistä ja normaalisti luotettavista lähteistä.
Ahneella on todellakin paskainen loppu ja tämä koskee myös parvekevihreitä.
Jos kiihtymykseltäsi huomasit, niin blogin ylävalikosta löytyvät ”Metsästyksen eettiset periaatteet”. Kaikki tuntemani metsästäjät noudattavat jahdeissaan niitä. Näin teen myös itse.
Luonnossa riista on näiden eettisten periaatteiden mukaisesti myös ihmisten hyödynnettävissä. Jos olet kiinnostunut aiheesta lisää, niin suosittelen tutustumaan mainioon www.metsastyksenmoraali.com –sivustoon.
Olen erittäin samaa mieltä kanssasi.
VastaaPoistaHeh, hee! Olipa tuossa vuodatettu yhteen pötköön paljon pahaa oloa. Toivottavasti helpotti ;)
VastaaPoistaToki hirvikanta vaihtelee aivan luontaisesti ja monin paikoin metsästys, ympäristön muutokset ja liikenneonnettomuudet ovat tärkeimmät kantaa säätelevät tekijät. On myös alueita joille on muodostunut hirville, peuroille ja ihmisille kestämätön suurpetokanta. Halsuan ja Perhon ympäristön karhu-, ilves- ja susikannat ovat moninkertaistuneet hyvin lyhyessä ajassa. Luonto kyllä aina viimekädessä korjaa tasapainon, mutta koska alue ei ole koskematonta luonnontilaista erämaata, niin myös sen säätely on ihmisten vastuulla.
Tuo vuodatuksesi metsästyksestä ja metsästäjistä on lähinnä vihapuhetta, eikä ansaitse lähempää ruotimista. Hyvin samankaltaisen purkauksen voisin kirjoittaa jopa lähes samoin sanoin erilaisista parvekevihreistä ja eläinoikeusaktivisteista.
Suosittelen sinuakin tutustumaan blogin ylävalikosta löytyvään ”Metsästyksen eettiset periaatteet” -osioon. Kaikki tuntemani metsästäjät noudattavat jahdeissaan niitä.
Suosittelen tutustumaan myös mainioon www.metsastyksenmoraali.com –sivustoon.
Aika hiljaista on metsissä noiden mainitsemiesi "luontoharrastajien" suhteen ollut. Taitavat luontoharrastaa olohuoneen sohvalla louskuttaen leukojaan internetissä. Harvalla suojelijalla on metsää taikka edes omaa pihaa, kovasti ollaan kuitenkin räkyttämässä jopa itse maanomistajan metsästyksestä. Suosittelen lämpimästi hankkimaan, samalla voit kieltää metsästyksen, ja nauttia keväällä tunteesta, kun huomaat hirvien tuhonneen talven aikana taimikoita tuhansien euojen edestä. <3
VastaaPoistaEmmille vielä että ei kannata muodostaa mielipidettä noiden sensaatiohakuisten uutisointien perusteella. Ne antavat niin väärän kuvan harrastuksesta. Pyydä päästä joskus tuttavasi mukaan metsälle niin tulet yllättymään kuinka pieni osa tappaminen on harrastusta.
VastaaPoistaUutisiin harvemmin yltää arkipäiväiset hienot tilanteet kuten esim linnustusreissu vaihtui sienestykseen kun löytyi niin hieno mustatorvisienipaikka yms
Tämä omistusoikeus on myös yksi tärkeä pointti. Yleensä sitä on paljon helpompi rajoittaa muiden omaisuuden käyttöä kuin omaansa. ;)
VastaaPoistaMonella on tosiaan täysin vääristynyt käsitys metsästyksestä. Ihan kuin se olisi tappamista tappamisen perään. Tai että luonnonsuojelu ja metsästys olisivat jotenkin vastakkaiset asiat.
VastaaPoista