Kannatko vastuun Mirka Myöhäsen mielensäpahoittamisesta?

Klikkaa kuvaa nähdäksesi sen suurempana.

Tämän päivän Hesarissa on näyttävä, lähes koko sivun kokoinen juttu metsästyksestä. Kirjoitus on otsikoitu ”Metsästys huolettaa paikoin lähiasukkaita”. Koko jutun asenne ja asetelma on otsikkoa myöten jotenkin täysin pielessä.

Varsinainen juttu lähtee liikkeelle ihan sympaattisesti kuopiolaisen Jännevirran metsästysseuran hirvikeiton teolla iltapäivän peijaisia varten (resepti jutun perässä). Mutta sitten toimittaja Minna Pölkki on jostain kaivanut esille mielensäpahoittajan:

Lähistöllä asuvan Mirka Myöhäsen kotona jahti näkyy ja kuuluu. Se häiritsee perhettä. "Metsästä kuuluu keppien kalisuttelua ja hoh-hoh-hoo, kun miehet ajavat hirviä. Lapset pelkäävät sitä. Viime viikonloppuna metsästäjä käveli pihan kautta tielle", Myöhänen kertoo. "Lähdemme usein viikonloppuna pois kotoa."

Juttu jatkuu samassa hengessä Hufvudstadsbladetin uutisen referoinnilla Raaseporissa Uudellamaalla fasaaninmetsästyksestä aiheutuneesta riidasta. Tällaisen roskan lukemisesta aamiaispöydässä ei voi tulla mitenkään hyvälle tuulelle. Jotten vajoaisi yhtä alas kuin mielensäpahoittaja Mirka Myöhänen ja toimittaja Minna Pölkki, on pakko ajatella jotain positiivista.

Hyvä kun metsästyksestä uutisoidaan muutoinkin kuin onnettomuuksista ja susien salakaatoepäilyistä. Mitä meidän kaikkien tulisi tehdä, jotta tästä käsittämättömästä asennevammaisuudesta päästäisiin eroon ja metsästyksen arvostus palaisi sille paikalle missä se on aina Suomessa ollut?

Meitä on Suomessa noin 300.000 metsästäjää. Jos mukaan laskee välittömän lähipiirimme, niin saman jääkaapin antimia käyttää yli miljoona metsästykseen luonnollisesti suhtautuvaa ihmistä. Kunpa nyt kuluvan metsästyskauden aikana jokainen meistä kertoisi positiivisia asioita metsästyksestä naapureillemme, työkavereillemme ja sukulaisillemme sekä tuttavillemme. Keskusteluyhteyden avattuamme voisimme oikoa täysin vääriä käsityksiä niin metsästystavoista kuin sen juridisesta ja moraalisesta pohjasta.

Jos aktiivisen metsästyskauden (n. 6 kk) aikana edes joka toinen viikko jokainen meistä saa tällaisen positiivisen keskustelun aikaiseksi, niin olemme saaneet oikeaa tietoa levitetyksi 3.600.000 ihmiselle. Kun tähän lukuun lisätään meidät metsästäjät perheinemme, on luku jo reilut neljä ja puoli miljoonaa. Se kattaa käytännössä koko maan aktiivisen aikuisväestön.

Vastuu metsästyksen arvostuksesta on siis kaikilla meillä metsästäjillä itsellämme. Ollaan aktiivisia ja näkyviä metsästyksen puolestapuhujia siellä missä olemme. Metsästys on arvokasta ja tärkeää. Tässä maassa on metsästetty aina ja tähän asti sitä on myös osattu arvostaa. Kaikkein äänekkäimmät ja paatuneimmat metsästyksen vastustajat ovat tietysti asia sinänsä, mutta heidänkin väitteensä voidaan kohta kohdalta ”ampua alas” näin halutessa. Taustatietoa näihin keskusteluihin löydät mm. www.metsastyksenmoraali.com –sivustolta.

Ai niin ja se resepti:

Jännevirran peijaishirvikeitto

Ruskista hirvenluut. Keitä niistä lihalientä 3–4 tuntia. Lisää suola.
Ruskista lihat ja keitä niitä lihaliemessä pari tuntia. Kuori vaahto pois.
Lisää maustepippuri, laakerinlehdet ja lipstikka.
Lisää perunat, freesatut sipulit ja liemijuurekset (porkkanaa, lanttua, purjoa, juuriselleriä, palsternakkaa).
Keitä puolisen tuntia. Ripottele pinnalle tuoretta persiljaa.


Lähde: Jännevirran seurueen kokki Jyrki Happonen ja Helsingin Sanomat