Kotitekoinen ketsuppi

Ketsupin itse tekeminen on helppoa ja lopputulos on aidompi sekä mauiltaan rikkaampi kuin heinzien ja felixien massatuotteet. Omatekoisessa ketsupissa ei ole lisäaineita, ja siihen on helppo virittää sopivasti oman maun mukaista potkua. Juuri nyt tomaatit ovat halvimmillaan ja niillä onnekkailla, joilla on kasvihuone, on suurin sato käsillä. Omatekoinen ketsuppi erottaa myös todellisen grillimaisterin eväät kaiken maailman hamppareista ja hodareista.

Tavallisesti ketsuppi syntyy tomaateista, etikasta, sokerista, suolasta ja muista mausteista. Vaikka me aina tarkoitamme ketsupilla tomaattiketsuppia, on maailmalla myös sienistä ja saksanpähkinöistä valmistettuja hapanimelä-maustekastikkeita, joita kutsutaan ketsupiksi. Tomaattiketsuppi on kuitenkin erittäin monikäyttöinen joka paikan höylä, jolla kokki voi helposti peittää virheensä ja sen avulla voi irvistelemättä syödä vaikka haggista. Ruoanlaitossa se lähestyy monikäyttöisyydessään jopa Jaloviinaa, joka tunnetusti käy kaiken kanssa, kunhan sitä vain on riittävästi.

Tomaattiketsuppi

3 kg tomaatteja 
300 g (puna)sipulia
varsisellerin varsi
valkosipulin kynsiä (vähintään neljä)
1,5 dl balsamicoa (omenaviinietikkaa) 
1 dl sokeria (tai 1,5 dl vaahterasiirappia)
oliiviöljyä loraus
3 laakerinlehteä
1 chili
basilikaa vajaa kourallinen
2 tl suolaa
2 tl paprikajauhetta
1 tl mustapippuria
1 tl kardemummaa
1 tl mausteneilikkaa
½ tl kanelia
½ tl muskottia tai muskotinkukkaa
½ tl maustepippuria

Pilko valkosipuli ja sipuli. Freesaa niitä hetki oliiviöljyssä ja lisää pilkotut tomaatit ja varsisellerit. Tomaatit voivat mielellään olla jopa hiukan ylikypsiä, ja osan niistä voi korvata myös paprikalla ja/tai omenalla. Lisää vielä 1,5 dl balsamicoa ja sekoita usein, etteivät sipulit ja tomaatit pala pohjaan.

Lisää loput ainekset (joita voit muokata ja varioida täysin oman makusi mukaan) ja anna kiehua hiljalleen välillä sekoitellen noin kolme varttia.

Aja tasaiseksi blenderissä tai sauvasekoittimella.

Siivilöi keitos...

… ja anna vielä kiehua hiljalleen kasaan (vähintään puolet), kunnes mieleinen koostumus on saavutettu.

Pullota ja jäähdytä. Tuuleta ;).

Kokeile myös raparperiketsuppia:

http://www.terveisetravintoketjunhuipulta.com/2014/06/raparperiketsuppi.html

Keittiöveitsien valinta

Hyvä keittiöveitsi on kokin tärkein työkalu. Käteen sopivalla kokkiveitsellä pärjää keittiössä hommassa kuin hommassa, mutta eri työtapoihin on olemassa omat tarkoitukseen sopivimmat veitset. Isommille raaka-aineille soveltuvat paremmin isommat veitset ja pienempään sekä tarkempaan työskentelyyn pienemmät veitset.

Hyvien ja huonojen veitsien suurin ero muodostuu terässä käytetystä teräksestä. Vain huippulaatuisesta teräksestä voidaan valmistaa huippulaadukkaita veitsiä.  Parhaat veitset tehdään perinteisesti takomalla. Taonta on kuitenkin työlästä ja siihen kuluu paljon aikaa. Niinpä halvimpien veitsien terät vain ajetaan valssien läpi ja meistataan muotoonsa.

Seuraavaksi terä lämpökäsitellään sopivan kovuuden ja sitkeyden saavuttamiseksi. Sitten terä hiotaan, hoonataan ja kiillotetaan. Lopulta kahva kiinnitetään terään ja tehdään vielä viimeistelyhoonaus käsityönä.

Teräslaadut

Yleispätevästi voi sanoa, että mitä kovemmasta teräslaadusta veitsi on valmistettu, sitä terävämmäksi se voidaan hioa ja sitä kauemmin veitsi pitää teränsä. Kovempaa terää on luonnollisesti myös työläämpi teroittaa. Korkealuokkaiset kovat teräslaadut ovat raaka-aineina kalliimpia ja niiden työstäminen on hitaampaa ja kalliimpaa.

Teräksen kovuus voidaan mitata Rockwellin kokeessa ja tulokseksi saadaan HRC-arvo. Korkealuokkaisissa eurooppalaisissa keittiöveitsissä kuten Victorinox terän kovuus on tyypillisesti 54-56 HRC. Kovista teristään tunnetut japanilaiset MAC-veitset ovat MAC Superior 56-58 HRC ja MAC PRO 59-60 HRC. Kaikkein kovimmat keittiöveitsiterät ovat jopa 64-65 HRC. Tällaisia teriä on kuitenkin erittäin vaikea teroittaa kotikonstein.

Taonta

Taotun ja meistatun veitsen yleensä erottaa melko helposti. Taottu veitsi on useimmiten selvästi painavampi ja kimmoisampi kuin vastaava meistattu veitsi. Napauttamalla taotun veitsen terää kuuluu paljastava heleä kilaus. Laadukkaimmat kovateräiset veitset ovat myös ohuempiteräisiä, ja tämä mahdollistaa paremman viipaloinnin myös hyvin ohuiksi suikaleiksi rikkomatta siivua.

Teroitus

Pehmeämpien eurooppalaisveisten (esim. Victorinox, Sagaform Edge, Sabatier) terät teroitetaan yleensä 20-25 asteen kulmaan ja kovemmat japanilaiset (Shun, Misono, Mac, Global jne)  10-15 asteeseen. Painavampaa ja terävämpää veistä on tarkempi ja miellyttävämpi käyttää. Huippukovaa ja terävää veistä ei kuitenkaan saa vääntää, hakata kovaan raaka-aineeseen (esim. luu tai jää), eikä pudottaa, koska terä murtuu hyvin helposti.

Yleensä eurooppalaisen keittiöveitsen terähionta on kaksiviisteisen V-teräinen ja perinteisesti japanilainen yksiviisteisen talttateräinen. MAC-veitsien terähionta on yhdistelmä molemmista, jossa särmä poikkeaa hiukan keskiviivasta. Tällainen terä sopii ominaisuuksiltaan hyvin erittäin ohueen viipalointiin ja suoralinjaiseen katkaisuun.

Perinteinen kokkiveitsi ja santoku

Mac Professional -sarjan MBK-85 on taottu kokkiveitsi, jossa 22cm pitkä terä.
Mac Professional -sarjan MSK-65 on taottu ja ovaalihiottu santoku-kokkiveitsi, jossa 17 cm pitkä terä.

Jos hankkii vain yhden laadukkaan veitsen, on lähinnä makuasia suosiiko perinteistä eurooppalaista kokkiveistä vai japanilaista santokua. Molempi parempi, mutta tärkeintä on, että valittu veitsi tuntuu hyvältä omaan käteen ja työskentely käy sillä luontevasti.

Eurooppalainen kokkiveitsi on tyypillisesti 18-32 cm terällä, ehkä yleisimmän koon ollessa 21 cm. Kokkiveitsellä voit tehdä oikeasta mitä vain, mutta parhaiten se soveltuu paloitteluun ja leikkaamaan isojakin siivuja, sekä poistamaan kalvoja lihasta. Mitä pidempi terä, sitä suurempia siivuja pystyy leikkaamaan. Leikatessa käytetään viiltävää liikettä, niinpä veitsen olisi hyvä olla pidempi kuin leikattava pinta, ettei joudu käyttämään sahaavaa liikettä. Kokkiveitsi keinuu kaarevan teränsä ansiosta leikkuulauttaa vasten hyvin, samalla säilyttäen viiltämällä leikkaavan liikeradan. Leveä terä jättää sopivasti tilaa kahvakäden sormien ja leikkuulaudan väliin.

Santoku-veitsien terät ovat useimmiten 12-18 cm, tyypillisimmillään 17-18 cm. Santoku on myös erittäin yleiskäyttöinen veitsi. Parhaimmillaan se on kasvisten, linnun ja lihan paloittelussa, sekä esimerkiksi sipulin silppuamisessa. Lyhyemmän terän ja pienemmän kaarevuuden takia santoku ei keinu aivan yhtä ihanteellisesti leikkuulautaa vasten, mutta toimii paremmin esim. vihanneksia hakaten työstettäessä. Leikatessa veitsen kärki ei ole koko ajan laudassa kiinni eikä terää keinuteta lautaa vasten.

Jos valitsee molemmat veitset, kannattaa kokkiveitsi hankkia hieman tavallista pidempänä painottuen pitkiin leikkausviiltoihin ja siivutukseen. Kokkiveitsen kaveriksi sopii vastaavasti hieman pienempiteräinen santoku käsiteltävyyden ja kätevyyden vuoksi. Näin ne ovat yhdessä toisiaan täydentävä pari.

Ovaalihionta/ontelohionta keventää leikkausta, koska se vähentää kitkaa. Samasta syystä leikkuusiivut irtoavat terästä helpommin.

Vihannesveitsi

Mac Professional -sarjan PKF-50 on taottu vihannesveitsi. Veitsen terän pituus 12,5 cm.

Kokkiveitsen rinnalla on kätevä käyttää selvästi pienempää veistä jota kutsutaan käyttötarkoituksensa mukaisesti vihannesveitseksi. Terän pituus on useimmiten 10-15 cm, yleisimmin n. 12 cm. Kokonsa vuoksi vihannesveitsi soveltuu kaikkeen pieneen ja tarkkaan työskentelyyn, johon kokkiveitsi tuntuu kömpelöltä käyttää. Pidempiteräinen vihannesveitsi toimii myös hyvänä yleisveitsenä.

Kuorimaveitsi ja turneerausveitsi

Macin PK-25 on käyräpää eli turneerausveitsi. Terän pituus 6 cm.

Kuorimaveitsi on nimensä mukaisesti tarkoitettu juuresten, vihannesten ja hedelmien kuorimiseen, lohkomiseen ja putsaukseen, sekä koristeiden tekemiseen. Terän pituus on tyypillisesti 6-8 cm. Lyhytteräinen vihannesveitsi palvelee hyvin myös kuorimaveitsenä.

Käyräteräistä kuorimaveistä eli muotoiluveistä kutsutaan myös turneerausveitseksi klassisen ranskalaisen vihannesten muotoilutekniikan mukaisesti (tourner les légumes). Käyrä terä on erityisen kätevä, kun leikataan tai kuoritaan terä peukaloa kohti.

Fileointiveitsi eli filetti

Macin SO-70 on taottu 17,5cm terällä varustettu taipuisa fileointiveitsi.

Fileointiveitsessä on kapea ja joustava 15-30 cm terä. Filettiä käytetään kalojen fileerauksessa/siivutuksessa ja lihan kalvojen perkauksessa. Tavallisimmin fileointiveitsellä leikataan leikkuualustan suuntaisesti. Filetti valitaan kalan koon mukaisesti: pienemmälle kalalle lyhempi ja isommalle vastaavasti pitempiteräinen.

Liha-, kala- ja riistaveitset

Macin PB-60 on käyrä- ja jäykkäteräinen luunpoistoveitsi. Terän pituus on 15,5 cm.
Macin BNS-60 on jäykkäteräinen kala- ja lihaveitsi. Terän pituus on 16 cm.

Näillä veitsillä on monia nimiä: pistoveitsi, nylkyveitsi, perkausveitsi, suolistusveitsi, avausveitsi, paloitteluveitsi, luunpoistoveitsi, kalaveitsi, bouneri, paistiveitsi, ...  Yhteistä näille työkaluille on jäykkä ja kapea terä, jota voi ohjata tarkemmin kuin kokkiveitsen leveää terää esimerkiksi lihoja eroteltaessa luista, kaloja halkaistaessa tai riistaa suolistettaessa.  Osassa veitsistä on kaareva terä, joka helpottaa mm. nylkemistä, avausta ja suolistusta.

EKA G3 SwingBlade -yhdistelmäveitsi on kaksiteräinen kääntöveitsi. Terien pituudet ovat 10 cm ja 8 cm.

EKA G3 SwingBlade -yhdistelmäveitsi on kaksiteräinen kääntöveitsi. Veitsen koverateräinen ja tylppäkärkinen terä on suunniteltu aukaisuteräksi suolistettaessa ja ”piirtämiseen” nylkemisessä. Toinen terä on normaali metsästysveitsen terä, jolla esimerkiksi nylkeminen sujuu mallikkaasti. EKA SwingBlade on aivan ehdoton työkalu metsässä ruhon perkaamiseen ja muuhun esikäsittelyyn. EKA:n terän kovuus on 57-59 HRC, joka on tyypillistä (Marttiini Jätkänvuolu) puukkoa 54-56 HRC merkittävästi parempi. Nylkiessä pehmeäteräinen veitsi/puukko tylstyy todella nopeasti ja usein näkee puukkoja teroitettavan useampaankin kertaan nylkemisen aikana.

Yleisveitsi

Macin A-70 on yleisveitsi. Terän pituus on 18 cm.

Yleisveitsi ei ole mitenkään tarkkaan määritelty kategoria. Monilla valmistajilla on mitä erilaisimpia veitsiä nimetty yleisveitsiksi, esimerkiksi MAC Original -sarjassa on leveällä, ohuella ja jäykällä terällä varustettuja pyöreäkärkisiä veitsiä kokoluokassa 14-20 cm. Pyöristetty kärki parantaa turvallisuutta ja helpottaa mm. lihan kalvojen poistamista. Oma MAC A-70 veitseni (18 cm), jossa on ergonomisesti kohotettu kahva, on ehkä eniten käyttämäni joka paikan höylä. Se on moneen työhön riittävän suuri ja samaan aikaan kätevän pieni ja kevyt.



Lisää tietoa eri merkkisistä keittiöveitsistä löydät osoitteesta www.veitset.fi

Rapujen savustaminen

Pohjoismaissa perinteisesti ravut keitetään sekä jäähdytetään mausteliemessä ja syödään vasta seuraavana päivänä kylminä. Ravut ovat kuitenkin aivan erinomaisia myös lämpiminä nautittuina ja kevyt savustus tukee hienosti ravun omaa mietoa aromia. Niinpä tänä vuonna kaverin sumpusta löytyneistä 74 ravusta savustimme osan ja nautimme herkut savustuslämpöisinä.

Ravut esikeitetään täältä löytyvän perinteisen ohjeen mukaisesti lähes kypsiksi (rapujen koosta riippuen 5-7 min) ja laitetaan kylmään veteen hetkeksi jäähtymään, jotta kypsyminen saadaan pysäytettyä. Jäähtyneet ravut nostetaan vielä siivilään valumaan, jotta pinta hiukan kuivahtaisi. Ravut voidaan savustaa perinteisessä savustuslaatikossa, savustusboksilla grillissä tai BBQ-grillissä ilman vesimaljaa.

Savustuslaatikon pohjan suojaksi kannattaa taittaa pala alumiinifoliota, jonka päälle ripotellaan savustuslastuja tai puruja. Ravuille savuaromiksi soveltuu erinomaisesti esimerkiksi omenapuu, kirsikka, leppä, appelsiini, luumu, persikka, pyökki, päärynä, saarni, seetripuu ja syreeni. Tällä kertaa valitsimme kirsikan, jonka hedelmäinen ja makeahkon mieto aromi toimii rapujen kanssa erinomaisen hyvin.

Lastukerroksen päälle kannattaa taittaa vielä alumiinifolion pala rasvapelliksi. Seuraavaksi ravut nostellaan savustuslaatikon ritilöille ja laitetaan laatikko grilliin tai tulille ilman kantta. Kun ensimmäiset savut alkavat nousta pöntöstä ja rapujen pinta on kuivunut, niin laitetaan kansi kiinni ja vähennetään lämpöä pienemmälle. Rapuja savustetaan 20-30 minuuttia rapujen koon ja halutun savustusasteen mukaan.

Rapuaterian alkuruoaksi sopii hyvin perinteinen tomaattikeitto tarjoiltuna joko lämpimänä tai kylmänä sekä melonirapusalaatti. Lisukkeena toimivat saaristolaisleipä ja paahtoleipä, sekä mädit, punasipulisilppu, smetana ja sillikaviaari.

Sillikaviaari

sillifilee (matjes tai kevytsuolattu)
kovaksi keitetty kananmuna
salottisipuli (punasipuli)
kourallinen kapriksia
puolikourallista tilliä

pieni purkki smetanaa (creme fraichea tai kermaviiliä)
ruokalusikallinen sinappia


Hienonna raaka-aineet sopivan pieniksi paloiksi ja sekoita tahnaksi smetanan ja sinapin kanssa.

Rapuneula on erittäin kätevä ja sormia säästävä apuväline.

Haudutetun lihan grillaaminen

Hauduttamisen ja grillaamisen yhdistelmä on erittäin hyödyllinen valmistusmenetelmä isokokoisten lihapalojen tai sitkeiden ruhonosien valmistuksessa. Aivan yksinkertaisimmillaan lihaa haudutetaan ennen grillausta suolaisessa alle sata-asteisessa mausteliemessä kunnes lihan haluttu sisälämpötila on saavutettu. Tällä menetelmällä sitkeämmät ruhonosat, kuten lapa, rinta ja niska kannattaa hauduttaa vähintään 70-asteiseksi ja jos halutaan erittäin murea ja ylikypsä lopputulos, niin 85-90 -asteiseksi. Paistolämpömittari on aivan ehdoton apuväline haudutuksen aikana.

Isokokoisemmista mutta mureammista lihoista, kuten kinkut ja paistit, on vaikea saada tasaisesti kypsää lopputulosta pelkästään grillaamalla. Hauduttamalla lihaan saadaan lisäksi mehevyyttä ja makua. Haudutus on mahdollista tehdä edellisenä päivänä, jolloin vaikka grillijuhlissa lihojen lopullinen grillaus on nopeaa ja helppoa. Hauduttaminen onnistuu isossa kattilassa liedellä tai ehkä jopa helpommin isossa padassa tai vuoassa uunissa. 

Haudutusliemi voi olla pelkkää suolavettä, mutta joukkoon kannattaa lisätä omien mieltymysten mukaan olutta tai viiniä ja kasviksia (sipuli, purjo, selleri, valkosipuli, juurekset…) sekä mausteita (laakerinlehti, katajanmarja, mustapippuri, timjami, rosmariini, persilja...). Haudutusaika riippuu lihan koosta, laadusta ja halutusta lopputuloksesta.  Puolentoista kilon palaan kannattaa kuitenkin varata aikaa vähintään pari tuntia.

Haudutuksen jälkeen nostetaan lihat pois ja siivilöidään liemi talteen. Haudutusliemi toimii riistaliemen tavoin esimerkiksi kastikkeiden ja keittojen pohjana. Haudutetut ja kypsät lihat grillataan nopeasti värin ja rapean pinnan aikaansaamiseksi. Lopuksi lihat kannattaa vielä glaseerata.

Voita kolme Kalevala-korua

Ensiviikolla 20.8. klo 12:00 käynnistyvän sorsajahdin kunniaksi arvotaan blogissa seuraavan kolmen viikon ajan joka sunnuntai aito Kalevala-korun klassikko Hattulan lintu.

Pohjoisen kansoille muodostui erityinen suhde vesilintuihin. Heille vesilinnut symboloivat hedelmällisyyttä. Pohjolan väelle lintujen keväinen paluu oli lupaus kesästä, uuden alusta. Vesilintujen paluun myötä tiedettiin, että luonto herää taas eloon. Vesilinnuissa oli hedelmällisyyden taika. Tämän linnun aihe on Hattulan Luurilasta 1000 -luvulta.

Osallistuminen on maksutonta. Sinun tarvitsee ainoastaan kirjoittaa alle blogin kommenttikenttään, että osallistut arvontaan. Kaikki kommentoijat osallistuvat jokaiseen arvontaan, eli voit voittaa jopa kolme korua :)



Arvonta on jälleen kerran raakaa, mutta rehellistä. Arvontapäivinä 25.8. & 1.9. & 8.9.2013 käytän tätä virallista arvontakonetta. Kirjaudu kommentoidessasi Twitter, Facebook, Google+, Disqus –tunnuksillasi tai "valitse nimi" ja kirjoita sen alle sähköpostiosoitteesi, jotta voin ottaa yhteyttä voittajaan.

Muista kertoa tästä arvonnasta myös kavereillesi ja tuttavillesi. Tietoa kilpailusta on helppo jakaa vaikka alla olevilla Facebook-painikkeilla.

Jos itselläsi ei ole käyttöä korulle, niin ehkäpä sinulla on vaimo, tyttöystävä, äiti, työkaveri tai vaikka naapurin rouva, jolla tälle on varmasti käyttöä ja sinulla on kerrankin hyvä mahdollisuus omien osakkeidesi nostamiseen tyylikkäällä tavalla :)

Ensimmäinen arvonta

Tänään 25.8. suorittamani ensimmäisen arvonnan voittaja on #20 eli Jarkko. Onneksi olkoon! Laitoin Sinulle sähköpostilla tiedon voitosta, joten laita yhteystietoja tulemaan, jotta voin laittaa korun postiin.

Kaikki (myös Jarkko) osallistuvat vielä kahteen sunnuntaiarvontaan ja uusiakin osallistujia otetaan vielä mukaan.

TOINEN ARVONTA

Tänään 1.9. suorittamani toisen arvonnan voittaja on #251 eli Lasse Harjula. Onneksi olkoon! Laitoin Sinulle sähköpostilla tiedon voitosta, joten laita yhteystietoja tulemaan, jotta voin laittaa korun postiin.


Kaikki (myös Lasse Harjula) osallistuvat vielä ensi sunnuntain arvontaan ja uusiakin osallistujia otetaan vielä mukaan.

KOLMAS ARVONTA

Tänään 8.9. suorittamani kolmannen arvonnan voittaja on #21 eli Ilkka. Onneksi olkoon! Laitoin Sinulle sähköpostilla tiedon voitosta, joten laita yhteystietoja tulemaan, jotta voin laittaa korun postiin.


Kiitos kaikille osallistujille. Tämä oli taas niin suosittu kilpailu, että pistetään mietintään, josko lähiviikoille keksisin jonkin uuden mukavan kisan. Ehdotuksia ja ideoita voi laittaa tulemaan ;)

Metsästyskö julmaa murhaamista…?

…Vai kaikkein eettisin ja luonnollisin tapa hankkia puhdasta ja terveellistä ravintoa. Oheinen kuusiminuuttinen video on todella pysäyttävä kuvaus teollisen ruuan matkasta kanalasta, sikalasta ja navetasta kohti ruokapöytää.

Ehkä meillä Suomessa ei ihan kaikin osin meno ole vielä tällaista, mutta ainakin henkilöstöravintoloiden ja pikaruokapaikkojen annoksissa ja pakastealtaiden eineksissä on käytetty näitä kaikkein edullisimpia ulkomaalaisia raaka-aineita. Nämä kuvat ovat siis kuitenkin osa meidänkin arkista ravintoketjuamme.



Jos metsästyksen eettisyys kiinnostaa hieman syvällisemmin, niin www.metsastyksenmoraali.com sivustolla käsitellään perusteellisesti teemaa metsästyksen moraalin ja eettisyyden valossa, eläinten oikeuksien kannalta ja ihmisen kehityshistorian näkökulmasta. Sivustolla ammutaan alas eläinoikeusyhdistys Faunan valheita sekä syvennytään metsästyksen yhteiskunnalliseen ja uskonnolliseen merkitykseen. Myös joidenkin mielestä moraalisesti hankala trofeemetsästys saa oikeutuksensa.

Kesän grilliherkut – Tatu Lehtovaara

Miten teet helposti BBQ-savustustelineen, joka toimii vaikka Leirinuotiolla? Osaatko pihvien eri kypsyysasteet sisälämpötiloina? Kerron vastauksen näihin edempänä, mutta katsotaan ensin, mitä muuta hyödyllistä ja mielenkiintoista tietoa löytyy grillauksen perusteoksesta, Tatu Lehtovaaran: Kesän grilliherkut.

Kirjassa käydään ensimmäiseksi läpi erityyppisten grillien ominaisuudet. Nämä tiedot auttavat valitsemaan oikeanlaisen grillin oikeaan tarpeeseen hiiligrillistä, puugrillistä, kaasugrillistä, laavakivigrillistä, sähkögrillistä, kertakäyttögrillistä, kamado-grillistä, tandoorista, hibachista...

Seuraavaksi kirjasta löytyy huolellista ohjeistusta grillien oikeaoppiseen käyttöön sytyttämisestä suoraan ja epäsuoraan grillaukseen. Kirja jatkaa kiertomenetelmällä grillaamisesta, käänteisestä grillaamisesta, kypsän tuotteen grillaamisesta, BBQ-grillaamisesta, plankingista, grillausalustalla grillaamisesta jne.

Kesän grilliherkut kirjassa on paljon hyviä vinkkejä grillaukseen, sekä reseptikokoelma: marinointi ja mausteseokset sekä –kastikkeet (sis. valelu, dippaus & maustevoi), pääraaka-aineluokittain: porsas, nauta, lammas, kalat ja äyriäiset, broileri ja muut linnut, makkarat, jauheliharuoat, kasvikset ja sienet, leipää ja salaattia, jälkiruoat sekä grillaus ja juomat. Kesän grilliherkut sisältää yhteensä yli 70 reseptiä.

Tatu Lehtovaaran: Kesän grilliherkut –kirja sisältää oikeastaan kaiken tietämisen arvoisen grilleistä ja grillaamisesta. Se on ehdoton kirjahankinta kaikille, joille grillaaminen ei ole vain makkaran käristystä takapihan pallogrillissä.

Ja sitten lupaamaani lainauksiin kirjan sisällöstä:

Pihvien kypsyysasteet

• raa’an pihvin sisälämpötila 45-50 astetta
• medium-pihvin 55-60 astetta
• kypsän pihvin 65-68 astetta

Tee-Se-Itse BBQ-savustusteline

Metallinen BBQ-teline (ks. kuva) on helppo ja nopea tehdä eikä vaadi erityisiä kädentaitoja. Telineen voi valmistaa rautakaupassa myytävistä määrämittaisista rautatangoista sekä erilaisista grilliritilöistä. Osat voi kiinnittää toisiinsa rautalangalla, tai niistä voi valmistaa jykevämmän version hitsaamalla. Telineen voi mitoittaa kesämökin nuotiopaikan kokoon sopivaksi. Teline käy myös loimuttamiseen esimerkiksi halsterin avulla.


Tarvikkeet 

• 9 kpl metrin pituisia 8 mm:n rautatankoja, harjateräs käy myös
• 1 pyöreä ja tukeva grilliritilä, halkaisijaltaan noin 40-50 cm
• 1 rulla noin 1 mm:n rautalankaa
• noin 2 m 4 mm:n hehkutettua rautalankaa
• (1 pyöreä pieni grilliritilä tai -kori)


Kokoaminen 

Merkitse maalarinteipillä rautatankoihin 35 cm:n korkeudelle ritilän kiinnityskorkeus. Nosta kaikki rautatangot nippuna pystyyn ja kiinnitä ne yläpäästä löysästi yhteen narunpätkällä. Avaa tangot maata
vasten siten, että asetelma muistuttaa muodoltaan kotaa. Asettele tangot tasaisesti ympyrän muotoon kuitenkin siten, että yhteen väliin jää noin 25 cm:n väli (väli helpottaa tuotteiden asettelua grilliritilälle). Kiinnitä iso grilliritilä rautalangan pätkillä 35 cm:n korkeudelle rautatankoihin.

Irrota yläpäästä naru ja kiinnitä yläosaan ritilä tai kori (yläosassa ei välttämättä tarvita ritilää).

Kiinnitä rautatankoihin eri korkeudelle 1-2 rautalankarengasta vaakatasoon. Kiinnitä siihen muutamia rautalangasta taivutettuja koukkuja. Koukut voi tarvittaessa teroittaa.

Telineessä voi grillata kuten missä tahansa hiiligrillissä, kun telineen asettaa hiilloksen päälle. Telineessä valmistuvat kokonaiset kylkirivit hitaasti nuotion loimussa ja samalla ne saavat savun aromia.


Kirjailija: Tatu Lehtovaara
Valokuvaaja: Jukka Heiskanen
Kustantaja: Otava
Sidosasu: Sidottu
Kieli: suomi
Julkaistu: 2013
Sivumäärä: 160
ISBN10: 9511250507
ISBN13: 9789511250500


Lisätietoja ja tilaukset:

http://www.adlibris.com/fi/product.aspx?isbn=9511250507