Ruodotonta kalaa, Jaakko ja Petri Kolmonen

Klikkaa kuvaa nähdäksesi sen suurempana.

Klikkaa kuvaa nähdäksesi sen suurempana.

Kalaa söisi paljon useamminkin, jos vain osaisi valmistaa sen ruodottomana. Kaupasta ostetut lohet, siiat ja kuhat on helppo leikata/nyppiä ruodottomiksi, mutta mökkirannasta kalastetut hauet ja särkikalat ovat itselleni tekemätön paikka, saati sitten hieman eksoottisemmat made, turska, kampela ja ankerias. Haukien tai lahnojen kalastaminen on mukavaa puuhaa, mutta ruuanlaitossa innostus helposti tössää ruotoihin ja ajatus kulkee jauhettuun murekkeeseen tai kalapulliin.

Jaakko Kolmosen mainio kirja, Ruodotonta kalaa ratkaisee kiusallisen ruoto-ongelman. Otteita sisällöstä:
• Kalankäsittelyn työvälineitä ja käyttöniksejä (mm. veitsien teroittaminen)
• Pikkukalat (perkaaminen ja pihvien tekeminen)
• Lohikalat (ruodottomia fileitä lohesta ja siiasta)
• Made ja turska (nylkeminen, perkaaminen ja fileointi)
• Hauki (perkaaminen, fileointi, paloittelu, ruodottomaksi ottaminen)
• Ahvenkalat (kuhan, ahvenen ja kiiskin perkaaminen, nylkeminen ja fileointi ruodottomaksi)
• Särkikalat (lahnan, särjen, toutaimenselästä avaaminen, fileointi ja ruotojen poistaminen)
• Kampela ja ankerias (perkaaminen, nylkeminen ja ruodottomat fileet)
• Graavisuolaaminen
• Happokypsentäminen
• Keittäminen
• Hauduttaminen
• Kuorruttaminen
• Muhentaminen
• Paistaminen (mukaan lukien kivellä paistaminen)
• Grillaaminen
• Rasvassa keittäminen
• Hiillostaminen
• Loimuttaminen
• Lämminsavustaminen
• Kylmäsavustaminen
• Tölkkikypsentäminen
• jne.

Kirjassa näytetään, mitkä Suomen yleisimmistä kaloista voidaan käsitellä raakana ruodottomiksi. Samalla kerrotaan, kuinka ruodot voidaan poistaa kypsistä kaloista. Tätä helpottavat kirjan eri kalalajien ruotoisuuspiirustukset.

Paina veitsellä kevyesti selkäfileen puolivälistä ruotoihin asti. Siirrä leikattu osa irti fileestä. Näin tulevat 43 kaksihaaraisen  ruodon päät hyvin näkyviin. Vedä ruodot irti kalasta. 

Tee samanlainen leikkaus vatsalihaksen peräosaan keskiviivan lähelle. Näin löydät 12 käyrää ruotoa.

Nykyään moni yrittää poistaa raa'asta haukifileestä kaksihaaraiset ruodot leikkaamalla kaistaleen lihaa ruotojen kanssa pois.  Kokin kannalta ajatellen työ on tarpeeton. Kun hauen selkäliha paloitellaan kolmeen osaan, kalan liha, kypsennettäessä millä menetelmällä tahansa, kuivuu ja menettää fileelle ominaisen muodon. Pahinta on se, että valmistettaviin kalapaloihin saattaa jäädä kurkkuun helposti kiinni jääviä ruodonpaloja.

Suosittelen lämpimästi tätä mainiota kirjaa kaikille kalaruuan ystäville!

Otsikko: Ruodotonta kalaa
Toimittanut: Jaakko Kolmonen ja Petri Kolmonen
Kustantaja: Patakolmonen Ky
Pituus: 87 sivua
ISBN: 952-5090-10-8

Kirjan voit tilata kätevästi suoraan tekijältä tästä linkistä, tarjoushintaan 21 €  29€

www.kokkikolmonen.com


Tutustu myös Jaakko Kolmosen mainioihin kirjoihin:

Hirvieläinten paloittelun ABC

Hirvieläinten teurastus ja teurastuspäivän herkut

Pizza-uunin teko-ohjeet vaihe vaiheelta

Sain tänään viestin blogin ”Ota yhteyttä” –lomakkeella:

Moro

Innostuin rakentamaan mökille ulkokäyttöön tarkoitetun pizza-uunin.

Aika monen kanssa juttelin aiheesta ja huomasin kuinka vähän aiheesta löytyy suomenkielisiä juttuja saatikka videoita. Tässä olisi yksi. 

Jos tuntuu että lukijoita kiinnostaa enemmän niin voi laittaa jakoon.

Terveisin,

Manu




Kiitos Manu! Todella mielenkiintoinen projekti. Alkoi heti tehdä mieli omaa pizza-uunia :) Toivottavasti ohjeesta on iloa lukijoille. Katsotaan josko itsekin ehtisin oman pizza-uunin jossain vaiheessa muurata.

Kunnollinen leikkuulauta kympillä

Laudan reunakulma pitää levyn hyvin paikoillaan. Sen voi asettaa myös lieden päälle ekstratyötilaksi.

Reunassa oleva ura kerää leikatessa vapautuvan lihanesteen ja hedelmien mehun. Kestävä puupinta on myös hellä veitsille.

Työergonomia paranee reilusti jo muutaman sentin korkeammalla työtasolla.

Tänään Ikeassa käydessäni tein todellisen löydön. En ollut uskoa silmiäni, että massiivipyökkiä 46x53 cm kokoinen leikkuulauta maksaa todellakin alle kympin. Olen jo pidempään suunnitellut vastaavan leikkuulaudan tekemistä itse, kasaamalla puurimoista liimapuuta tai ostamalla sopivaa materiaalia valmiina levynä. Itse tekeminen on toki hauskaa, mutta tämän leikkuulaudan materiaaleja ei edes kympillä saa.

Miksi sitten pitää olla näin iso leikkuulauta? Ensinnäkin riistankäsittelyssä suurin osa laudoista on aivan liian pieniä, näitäkin kannattaa hankkia saman tien kaksi vierekkäin laitettavaksi. Tällainen lauta on lisäksi hyödyllinen leivonnassa ja missä tahansa askartelussa (vaikka puukon rakentamisessa), jos haluaa suojata pöytää sotkuilta ja naarmuilta.

Lisäksi tällä tai kahdella päällekkäisellä saa nostettua työtason korkeutta muutaman kriittisen sentin. Keittiöiden työtasot kun on suunniteltu keskimäärin naisten mitoituksella ja ainakin itselläni selkä/hartiaseutu rasittuu liian kyyryssä työasennossa. Erityisesti tämä korostuu isompia riistaeläimiä teurastettaessa ja lihaa jalostaessa sekä pakatessa, johon aikaa menee usein tuntitolkulla.

Tämä Lämplig leikkuulauta kannattaa öljytä ennen käyttöä pariin kertaa molemmin puolin. Öljyäminen kannattaa toistaa muutaman kerran vuodessa. Leikkuulaudan hinta Ikeassa ja nettikaupassa on 9,99 €/kpl.

Riistakeskus jatkaa metsästäjien mustamaalausta

Tämän aamun Aamulehden STT:n uutisessa Riistakeskuksen viestintäpäällikkö Klaus Ekman peruu aiemmin julkisuuteen esittämänsä väitteen 50 suden salakaadosta. Luku ei olekaan enää salakaadettujen susien määrä, vaan sisältää myös luvalliset susien kaadot, liikennekuolemat ja aivan normaalin poistuman. Ekman tunnustaa myös, ettei ”salametsästyksen todellisia määriä tiedä kukaan”.

Tästä huolimatta Ekman uutisen mukaan toteaa syytteisiin päätyvän vain hyvin harvojen tapausten. Ekman siis jatkaa aiemmin jo perumiaan löysiä puheitaan ja metsästäjien mustamaalausta. Jos hänen mielestään salametsästyksen todellisia määriä ei tiedä kukaan, niin miten ihmeessä hän voi väittää, että julki tulevat vain hyvin harvat tapaukset?  Niitä on siis kaikessa hiljaisuudessa pantu maihin melkoinen määrä, muotoilee Ekman.

Tilanne on tällä hetkellä se, ettei kukaan tiedä susien oikeaa määrää. Sitä eivät tiedä sen paremmin tutkijat, kuin Riistakeskus. Asiasta on olemassa vain enemmän ja vähemmän edistyneitä arvauksia. Tutkijatkin puhuvat yleensä vähimmäisarvioista, eli varmasti heidän tiedossaan olevien susien lukumäärä. Tämä luku sitten julkisuudessa yleensä otetaan varmana tietona susien kokonaismäärästä, jota se ei tietenkään ole.

Helmikuussa 2013 RKTL:n arvion mukaan Suomessa oli 120-135 sutta. Oletetaan kannan jakaantuneen 45 laumaan/pariin. Kun susipari saa keskimäärin neljä pentua, niin pentuja noilla susilla on nyt kesällä 180 kpl. Lisäksi lienee syytä epäillä, ettei yllä oleviin laskelmiin ole saatu laskettua kaikkia susipareja, eikä yksittäisiä susia. Jos susipareista/laumoista on jäänyt 10% huomaamatta, se tarkoittaa noin 10 kpl aikuista sutta, jotka saivat keväällä 20 pentua. Yksinäisiä laumojen ulkopuolisia susia täytyy olla vähintään 10 kpl.

Joten nyt kesällä susien määrä saattaa hyvinkin olla 355 kpl. Kuitenkin julkisuudessa puhutaan vain ja ainoastaan 120 sudesta. Eikö olisi rehellisempää puhua 120-355 sudesta, jotta varmasti kaikki ymmärtäisivät kannan todellisen koon? Lisäksi sudet kulkevat usein pitkiä matkoja valtion rajoistakin välittämättä.  Elämä luonnossa on karua, joten susia kuolee onnettomuuksien seurauksena, ravinnon hankinnassa, tauteihin, nälkään ja reviiri-/valtakamppailuissa.

Tilanteessa jossa susien tarkkaa määrää ei pystytä todistamaan edes sadan eläimen tarkkuudella on aivan turha esittää väitteitä tyyliin: ”lisäksi ainakin 20 sutta on kadonnut niin, että voi epäillä, että ne olisi salakaadettu”. Salametsästystapauksia on tullut julki viime metsästyskaudella vain neljä. Tästä huolimatta Riistakeskus väittää ilman todisteita niitä salametsästetyn melkoisen määrän ja nämä neljä olisivat vain pieni osa kokonaismäärästä. Riistakeskus ja Klaus Ekman jatkavat näin täysin perusteettomasti metsästäjien mustamaalaamista.

Suomen Riistakeskus valehtelee

Päivän Savon Sanomat ja toimittaja Marita Tiihonen väittävät Suomessa tapettavan salaa 50 sutta vuosittain. Väite on täysin epäuskottava, mutta väitteen takana on riistakeskuksen viestintäpäällikkö Klaus Ekman ja pari Suomen Luontoliiton susiryhmäläistä. Ekman tunnustaa, että kyse on arviosta, mutta väittää, että siitä ollaan yhtä mieltä. Väite on kuitenkin täysin perätön eikä siitä todellakaan olla yhtä mieltä. Erittäin surullista, että Suomen riistakeskus on lähtenyt julkisuudessa levittelemään perätöntä propagandaa.

Väitteen taakse ei siis ole mitään uskottavaa näyttöä. Kuinka helposti olisi mahdollista salakaataa joka viikko susi, siten ettei asia tulisi julkisuuteen? Käytännössä suden metsästys vaatii lumen maahan, näin vähintäänkin puolet vuodesta metsästys on mahdotonta tai erittäin hankalaa. Talven aikana siis täytyisi joka viikko tapahtua vähintään kaksi suden salakaatoa, niin ettei tietoa tästä leviäisi julkisuuteen. Mielestäni Perhon ja Sonkajärven tapaukset juurikin todistavat, ettei näin suurisuuntaista ja yleistä salametsästys voi tapahtua ilman erittäin suurta kiinnijäämisen riskiä.

Suomen riistakeskuksen tehtävänä on mm. kestävän riistatalouden monipuolisen edistäminen sekä riistanhoitoyhdistysten ja metsästäjien toiminnan tukeminen. Valheellisen tiedon tai arvausten levittäminen ei kuulu riistakeskuksen tehtäviin. Tämä täysin epäuskottava tieto kuitenkin päätyi riistakeskuksen viestintäpäällikön Klaus Ekmanin toimesta Savon Sanomiin ja sitä kautta moniin valtakunnallisiin medioihin, kuten Uuteen Suomeen ja MTV3 –uutisiin. Tällaisen valheen levittäminen ei todellakaan tue metsästäjien toimintaa vaan päinvastoin on omiaan vaikeuttamaan ja vahingoittamaan harrastustamme monin tavoin tulevaisuudessa.

Riistakeskuksen tulisi sanoutua julkisesti irti kaikesta valheellisten, asenteellisten ja kiistanalaisten väittämien levittämisestä. Erityisesti viestintäpäällikön Klaus Ekmanin tulisi tehdä asiasta vakavat johtopäätökset.

Sloppy Joe ja pain à la viande

Sloppy Joe on perinteinen amerikkalainen hampurilaissämpylän väliin tehty pikaruoka. Kanadan puolella Quebecissä herkku tarjoillaan hodarisämpylän välissä nimellä pain à la viande (leipää lihalla / lihamureke). Sloppy sanana viittaa vetelään ja epäsiistiin. Ja toden totta, tämä herkku on huolimattomasti syötynä helposti rinnuksilla.

riistajauhelihaa
tomaattimurskaa
paprikaa
sipulia
kaurahiutaleita 
worcestershire-kastiketta
chiliä
valkosipulia
tabascoa
suolaa
pippuria

Ruskista kevyesti  ½ kg jauhelihaa, sipuli silputtuna ja paprika pienittynä. Lisää purkki tomaattimurskaa, kourallinen kaurahiutaleita ja loraus worcestershire-kastiketta. Maistele ja lisää maun mukaan chiliä, valkosipulia, tabascoa, suolaa ja pippuria. Anna muhia vartin verran ja tarjoa sämpylän välissä suolakurkkujen ja coleslaw –salaatin kanssa.

Hyvää kesäharjoitusta metsästyskoiralle

Dogbone harjoitusjärjestelmä tarjoaa mielekästä ja mielenkiintoista puuhaa näin kesäkuukausina metsästyskoiralle ja omistajalle. Jenkeissä jättösarvien keräily on todella suosittua hommaa monien metsästyskoirien sivuharrastuksena.






Lisätietoja valmistajan kotisivuilta: http://dogbonehunter.com

Parhaat metsästysvideot tulevat Ruotsista

Vielä on tuoreessa muistossa jääkiekon MM-kisojen katkera tappio Ruotsille (anteeksi, että muistutin). Olivat vaan Sedinien verran parempia. Metsästysvideoissakin Ruotsi pelaa jatkuvaa kahden miehen ylivoimaa. Ulf Lindrothin ja Andreas Norinin filmejä ei kannata edes verrata meikäläisten erätulien ja jahtimarjaanojen tuote-esittelyihin. Yhtä oikeudenmukaista olisi verrata Tähtien sota -tuplatrilogiaa TV-shopin infomercialiin.

Silläkin uhalla, että hehkutukseni alkaa kuulostaa epäuskottavalta, väitän kolmen hiljattain suomalaisilla tekstityksillä julkaistun ruotsalaisvideon olevan parhaat koskaan näkemäni metsästysvideot. Mikä näistä sitten tekee niin ylivoimaisen hyviä? Ensinnäkin, asia mistä puhutaan on tekijöillä poikkeuksellisen hyvin hallussa, eli he todella tietävät mistä puhuvat. Myös tuotanto kuvauksesta leikkaukseen on toteutettu aikaa ja vaivoja säästämättä hyvällä ammattitaidolla.

Näissä filmeissä on samaa metsästyksen jännitystä kuin monissa laadukkaissa jahtikuvauksissa. Sen lisäksi nämä videot ovat kuitenkin täynnä asiaa ja opastusta. Esimerkiksi pillien käyttö käydään läpi huolellisesti pieniäkin nyansseja demonstroiden. Karttataktiikat ja keliolosuhteet tulevat hyvin esille. Vielä lisäksi näytetään konkreettisesti, miten eri tekniikat toimivat ja miksi. Myös epäonnistumisia näytetään, sillä virheistähän juurikin parhaiten oppii.

Filmit toimivat monella tasolla. Niitä on ilo katsella metsästyksestä kiinnostuneena vain yleisellä tasolla tunnelmista nauttien. Videot toimivat erittäin hyvänä perusopastuksena aihealueeseensa, jos ei vielä ole kyseiseen jahtimuotoon erityisemmin perehtynyt. Voin kuitenkin luvata, että myös kokenut metsästäjä löytää näistä varmasti lisäoppia ja uusia näkökulmia omiin jahteihinsa.

Jos nyt hakemalla pitää vikoja etsiä, niin se on ehdottomasti käännösten heikkous. Ikävä kyllä tekstitysten kielitaso ei ole asiasisällön arvoista. Kömpelö käännöstyö ei haittaa asioiden seuraamista tai omaksumista, mutta selvästi siitä kuultaa tietty amatöörimäisyys läpi.

Vielä kerran selvyyden vuoksi: olen todellakin haltioitunut näiden filmien laadukkaasta sisällöstä. Tämä ei kuitenkaan ole maksettu mainos, vaikka sainkin nämä tuotenäytteinä tekijältä. Olisin yhtä hyvin voinut arvioida hyvällä omallatunnolla nämä toisinkin, jos siihen olisi ollut vähääkään syytä.

KETUN HOUKUTTELU

Oikea ääni oikeassa paikassa
Passin valinta – Houkutusäänet – Taktiikka, kesto 93 min.

Klikkaa tästä videon kotisivuilta lisätietoja!

HANHIEN METSÄSTYS KAAVEILLA

Pillitys – Varusteet – Taktiikka, kesto 72 min.

Klikkaa tästä videon kotisivuilta lisätietoja!

METSON LATVAJAHTI

Taktiikka – Varustus – Ammunta, kesto 72 min.

Klikkaa tästä videon kotisivuilta lisätietoja!


Filmeistä on arvostelu myös Tapiolan takamailla –blogissa, joten käy vilkaisemassa myös toinen mielipide näistä videoista.

Viron uusi metsästyslaki

Kauan odotettu uusi metsästyslaki astui Virossa voimaan viime lauantaina 1.6.2013. Laki on kokonaisuudessaan viroksi luettavissa täältä.

Lakiteksti tuppaa olemaan hankalasti luettavaa lähes aina ja varsinkin vieraalla kielellä. Niinpä olen virolaisten tuttavieni kautta yrittänyt saada selville, mikä muuttui. Yhtenäistä ja selkeää käsitystä muutoksista tuntuu olevan vaikea löytää. Lisäksi lakiin on mahdollisesti tulossa muutoksia vielä ihan tuoreeltaan, useiden valitusten myötä. Tässä muutamia esillenostoja meitä turisteja enemmän koskettavista muutoksista:

• Pienriistan metsästys sallitaan myös jousella, ei kuitenkaan varsijousella. Jousimetsästystä varten tarvitaan metsästyskortti ja jousiammuntakoetodistus.

• Lyijyhaulikielto vesilintujahdeissa. Kielto on voimassa kuten Suomessa, eli paikasta riippumatta ja koskien kaikkia vesilintuja sorsasta hanheen.

• Metsästyksenjohtaja ei enää tarvitse erityistä koulutusta, vaan siihen riittää metsästysoikeus ko. alueella ja metsästyskortti. Näin lähes kuka tahansa metsästäjä voi toimia metsästyksenjohtajana. Samoin kuka tahansa maanomistaja voi järjestää pienriistajahteja myös turisteille. Suurriistajahteihin vaaditaan sen sijaan edelleen 5.000 hehtaarin yhtenäinen metsästysalue.

• Mahdollisesti jatkossa Virossa voidaan vaatia nähtäväksi Suomalainen korkeintaan kaksi vuotta vanha karhu- tai hirvikoetodistus. Suomalainen korttihan on täällä voimassa kolme vuotta, mutta ei siis käyne todistukseksi Virossa enää kolmantena vuotena. Kokeessa on siis jatkossa käytävä vähintään kahden vuoden välein.

Nämä tulkinnat ovat siis nopeasti koottuja parhaita arvauksia, eli luuloja eri lähteistä saamieni tulkintojen pohjalta. Tarkennan näitä lakimuutoksia heti, kun tieto asiasta lisääntyy ja varmentuu :)

Laajemmin tietoa metsästyksestä Virossa löydät täältä!

Järkipuhetta Lasse Lehtiseltä

Viikonlopun Iltasanomissa on jotain harvinaista ja esille nostamisen arvoista. Nykyään valtalehdissä ei juuri koskaan ole metsästystä ja metsästäjiä arvostavia positiivisia kirjoituksia, ei ainakaan demaripoliitikon kirjoittamia. Demarit kun ovat jo vuosia liukuneet kaupunkilaisnaisia kosiskelevaksi vaaleanpunaviherhöttöä tarjoavaksi tositvsaippuasarjaksi, ryyditettynä Tuomiojan edustamalla ”aseet eivät kuulu suomalaiskoteihin” -änkyrävasemmistosiivellä.

En keksi yhtään syytä, miksi kokolihaa maakunnassa grillaava heteromies demareita äänestäisi. Nyt kuitenkin aivan yllättäen ja pyytämättä demaripoliitikko ja kirjailija tohtori Lasse Lehtinen avautuu otsikolla ”Metsästäjä tähtäimessä”. Lainaan jutun poikkeuksellisesti tähän kokonaisena kolmessa palassa. Kerrankin voin sanoa olevani täysin samaa mieltä demarin kanssa. Ehkä toivoa ei ole kokonaan vielä menetetty...

Klikkaa kuva isommaksi

Klikkaa kuva isommaksi

Klikkaa kuva isommaksi

Omatekoinen kuusenkerkkälikööri ja –siirappi

Miltä kuulostaisi omatekoinen kaatoryyppy? Juuri nyt on oikea aika kerätä kuusen uusia vuosikasvaimia, eli niitä vaaleanvihreitä versoja oksien kärjissä. Nämä kuusenkerkät ovat monikäyttöisiä yrttejä, joita voi käyttää yskänlääkkeenä, mausteena ja haudutettuna teejuomana.  Yleisimmin kuusenkerkästä tehdään makusiirappia ja parhaimmillaan se on omatekoisessa liköörissä tai snapsissa. Myös katajankerkät ovat kokeilemisen arvoisia, joskin huomattavasti työläämpiä kerätä. Kerkät kannattaa ennen käyttöä huuhdella hyvin ja laittaa vuorokaudeksi likoamaan viileään veteen yön yli, vaikka jääkaappiin.

Kuusenkerkkälikööri

Likööri syntyy samalla yksinkertaisella perusohjeella, kuin hedelmistä ja marjoista tehdyt liköörit, eli:

1 kg kuusenkerkkiä
400 g sokeria
1 litra 40–80 –prosenttista alkoholia

Kuusenkerkät huuhdotaan hyvin ja ladotaan sokerin kanssa sopivaan kannelliseen lasitölkkiin. Kaadetaan viinat päälle ja laitetaan kansi kiinni. Käännellään tai ravistellaan silloin tällöin, jotta sokeri varmasti sulaa. Säilytetään pimeässä ja viileässä paikassa, kuten kellarissa tai jääkaapissa.

Sokerin määrää ja alkoholin vahvuutta muuttamalla voi samoistakin aineksista tehdä hyvin eriluonteisia juomia. Kannattaa siis testata. Likööri on valmista muutamassa kuukaudessa, joten vielä ehdit tehdä kaatoryyppypullon tulevaksi jahtikaudeksi. Kirkkaan viinan voit korvata myös jaloviinalla tai omatekoisella perinnejuomalla ja näin lopputulos on todellakin korpikuusen kyyneliä ;)

Kuusenkerkkäsiirappi

1 litra kuusenkerkkiä
400 g sokeria
(vaniljasokeria tai vaniljatanko)
2 litraa vettä

Kuusenkerkät huuhdotaan ja liotetaan. Laitat kerkät kattilaan, lisää vesi ja keitä pienellä poreilulla pari tuntia. Siivilöi kerkät pois ja ota liemi talteen. Jatka liemen keittämistä ja lisää sokeri. Voit laittaa joukkoon mausteeksi myös puolikourallista vaniljasokeria tai halkaistun vaniljatangon, joissain ohjeissa käytetään mausteena myös tuoretta raastettua inkivääriä n. 1 ruokalusikallinen.

Huuhdo kerkät.

Keitä kerkkiä tunti tai pari.

Siivilöi neste, lisää sokeri ja jatka keittämistä.

Jatka liemen keittämistä, kunnes lopputulos on ruskeaa ja siirappimaista. Keittämiseen kuluu helposti toista tuntia aikaa. Kuusenkerkkäsiirapilla saa hienoa aromia vaikka juustokakkuun tai muihin leivonnaisiin. Se soveltuu myös vaahterasiirapin tavoin lättyjen ja jäätelön maustamiseen tai vaikka teen makeuttamiseen. Kokeile myös rosmariinisiirappia.

Kuusenkerkkäsnapsi

Lisää kirkkaaseen viinaan tai jaloviinaan maun mukaan kuusenkerkkäsiirappia. Siirappi soveltuu myös kuivan kuohuviinin tai samppanjan maustamiseen hieman erähenkisemmäksi kuplajuomaksi.