Halpa metsästyspatruuna on epäluotettava, mutta voi olla myös vaarallinen ampujalleen, metsästyskoiralle sekä tuottaa erittäin ikävää sivuvahinkoa riistalle. Opin tämän läksyn alkeet talvella, 27. tammikuuta kello 16:59. Päätin silloin etsiä luotettavan ja turvallisen metsästyspatruunan.
Nyt vajaan kolmen kuukauden aikana olen ehtinyt testata radalla ja käytännön toimissa pienpetokyttäyksen yhteydessä, useiden eri valmistajien patruunoita, erilaisin luodein ja latauksin. Olen myös hakenut melkoisen määrän erilaista taustatietoa, mielipiteitä ja faktoja, parhaan metsästyspatruunan löytämiseksi.
Ehkäpä hätkähdyttävin itselleni uusi asia on, kuinka vaarallinen halpa pehmeäkärkinen puolivaippaluoti voi olla. Tämä Blaserin video kannattaa katsoa ajatuksella:
On selvää, ettei paluuta aiemmin käyttämääni halpaan serbialaiseen Leader soft point jacket 285 grs 9.3 x 62 patruunaan ole. Se on siis paitsi epäluotettava, myös vaarallinen.
Tutkimusten, testien ja selvitysten edetessä valintakriteerini tiivistyivät. Parhaan metsästyspatruunan pitää olla:
Luotettava ja laadukas
Tarkka
Ei aiheuta sivuosumia riistaan tai koiraan
Raskasmetallivapaa (ei lyijyä)
Luotettava ja laadukas
Viimetalven laukeamaton patruuna avasi silmäni. Toki satasen patruunarasia on kallis, mutta riistalaukauksia kiväärillä tulee kuitenkin ammuttua yleensä maksimissaan vain pari-kolmekymmentä vuodessa, joten muihin kustannuksiin nähden niiden hinta on täysin sivuseikka. Kaiken lisäksi patruunan toiminta ennen ja jälkeen laukaisua saattaa vaikuttaa myös erittäin merkittävästi koko reissun onnistumiseen.
Halpa tarkoittaa useimmiten samaa kuin halpatyövoimalla huonoissa oloissa säästäen tehtyä. Siitä taas lähes poikkeuksetta syntyy vaihtelevaa, eli myös huonoa laatua. Jatkossa siis käytän halpoja patruunoita vain radalla (jos sielläkään) ja premium-patruunoita metsällä.
Väistämättä tulee mieleen myös syksyiset karhureissut ja mitä kaikkea voisi sattua, jos patruuna ei toimi silloin kun painaa liipaisimesta.
Tarkka
Patruunan tarkkuus ja sopivuus on osin asekohtaista. Itsestään selvää on, ettei patruunaa voi valita pelkästään valmistajien mainoksia lukien. Patruuna pitää siis huolellisesti testata omassa aseessa.
Tietysti jo edellä mainittu tasainen korkea laatu vaikuttaa tarkkuuteen oleellisesti, kuten myös valmistajan tutkimus ja tuotekehittely kaikkien komponenttien osalta. Patruunan osien, kuten luodin, hylsyn, nallin ja ruudin pitää toimia saumattomasti yhteen.
Useimmiten kuitenkin omassa metsästyksessäni ampumamatkat jäävät alle sataan metriin, tyypillisesti vain muutamaan kymmeneen metriin, joten tarkkuutta ei kannata ylikorostaa luotettavuuden ja toimivuuden edelle.
Ei aiheuta sivuosumia riistaan tai koiraan
Tuo yllä oleva video kertoo melko karua kieltä, mitä voi tapahtua ja tapahtuukin, jos luoti pirstoutuu osumassa. Sirpaleita voi osua muuhun riistaan tai metsästyskoiraan. Pahintahan tässä on, ettei sirpaleen osumista välttämättä havaitse ampumatilanteessa edes koirasta, saati sitten metsään juoksevasta riistasta. Tuon videon nähtyäni olisin valmis kieltämään suurriistan metsästyksen halvoilla pehmeäkärkisillä puolivaippaluodeilla.
Lähes 100 % jäämäpaino
Punnitsin aiemmin käyttämäni patruunan ammuttuja luoteja, joita olin osin kerännyt muistoksi lahtivajalla riistaa käsiteltäessä. Toki suurimmaksi osaksi 285 grs 9.3 x 62:n luodit ovat läpäisseet riistan, eikä niitä ole jäänyt punnittavaksi talteen. Useimmiten ruhoon jäänyt luoti onkin osunut huonossa kulmassa koviin luihin ja sirpaloitunut osumasta. Nämä luodit, joita punnitsin, olivat vain 50-60 % alkupainostaan.
Väistämättä herää kysymys mihin sitten 40-50 % luodista on kadonnut? Osa on varmasti jatkanut matkaansa sattumanvaraiseen suuntaan riistaeläimen läpi. Toivottavasti eivät ole osuneet muuhun riistaan tai koiriin. Loput ovat sitten lisänneet lihahävikkiä aiheuttaen reilusti vertymiä.
100 % jäämäpaino ja luodin rakenteen toimiminen, eli aukeaminen nopeasti kaksinkertaiseksi, tarjoaa kaiken lisäksi parhaan shokkiefektin.
 |
| Röntgenkuvassa näkyy selvästi sirpaleiden runsas leviäminen |
Raskasmetallivapaa (ei lyijyä)
Sirpaloituva lyijyluoti saastuttaa lihaa tutkimusten mukaan 30-45 senttimetriä haavakanavan ympäriltä. En ole kuitenkaan koskaan itse hylännyt tai nähnyt kenenkään toisenkaan hylkäävän vajaan metrin pätkää peurasta tai hirvestä lyijylle saastuneena. Elimistöön kertyessä lyijyn haittavaikutukset kohdistuvat keskushermostoon ja luuytimeen. Altistumisiin herkimpiä ovat raskaana olevat naiset ja pienet lapset, joilla lyijyn imeytyminen on tehokkaampaa kuin aikuisilla.
Tutkimusten mukaan lyijypitoisella luodilla ammuttu hirvi sisältää luodin poiston jälkeenkin 3,8 grammaa lyijyä. Jos neljä henkilöä syö tämän lyijymäärän vuoden kuluessa, ylitetään lyijyn sallittu raja-arvo yli yhdeksänkertaisesti. Turha on puhua riistasta puhtaana elintarvikkeena, jos liha sisältää merkittävästi lyijyjäämiä.
Meillä syödään lähes pelkästään riistanlihaa, joten tämä lyijylle altistuminen on päivittäistä. Ja lisäksi aivan turhaa, koska markkinoilla on laadukkaita lyijyttömiä patruunoita. Lyijyn syöminen loppuukin pakastimien tyhjetessä. Jatkossa en käytä huonoja patruunoita metsällä.
Lähteet/lisätietoja:
http://www.sell.fi/user_files/elainlaakarilehti/verkkoaineistoa/EL710_anermo_netti.pdf
http://www.helsinki.fi/kemia/opettaja/aineistot/elintarvikkeet/metallit.htm
http://files.dnr.state.mn.us/fish_wildlife/lead/index.htm
http://files.dnr.state.mn.us/fish_wildlife/lead/bulletstudy/resources/publicsummary.pdf
http://files.dnr.state.mn.us/fish_wildlife/lead/bulletstudy/resources/huntertips.pdf
Lapua Naturalis
Tähän mennessä olen ehtinyt testata Lapuan, RWS:n ja Barnesin lyijyttömiä premium-patruunoita/luoteja. Eniten käyttämässäni 9,3 x 62 –kaliiberin Tikkakiväärissä tuntuu parhaiten käyvän tehdaslatauksena Lapuan Naturalis.
Lapuan Naturalis täyttää erinomaisesti kaikki yllä mainitut metsästyspatruunalta vaatimani ominaisuudet. Se on puolueettoman ja tuoreen saksalaistutkimuksen mukaan terminaaliballistiikaltaan markkinoiden ykkönen. Kaiken lisäksi Lapuan Naturalis on ”Made in Finland”, joka ei näinä aikoina ole mitenkään huono asia, kuten ei myöskään kätevä 5 kpl rasiakoko.
Lapua Naturalista on saatavissa tehdasladattuina kaliibereissa:
.243 Win. (6,16 x 51)
6,5 x 55 SE
.308 Win. (7,62 x 51)
.30-06 Spring.
.338 Lapua Mag. (8,6 x 70)
9,3 x 62
Näistä itse käytän 9,3 x 62 lisäksi kolmea ensimmäistä, joita kaikkia olen myös ehtinyt Naturaliksella testata. Metsästystilanteet ovat kuitenkin aina alttiita monille muuttujille, eivätkä niissä tehdyt havainnot ole helposti toistettavissa. Ensi kesän rataharjoittelu ja lisätestaukset luonnolliseen lihasta ja luista rakennettuun maaliin, joko vahvistavat tähän mennessä tekemäni valinnat tai käynnistävät prosessin uudelleen.
Parhaan metsästyspatruunan etsiminen on nyt tuottanut selvän ennakkosuosikin ja valinnan tulevan kauden jahteihin, se on Lapuan Naturalis.
http://www.lapua.com/fi/tuotteet/metsastys
Videon taso ei päätä huimaa, mutta mielenkiintoisin osuus alkaa kohdasta 3:58 :)
Mielenkiintoisia kokemuksia. Itse ammun vähän kettutilanteet haulikon patruunalla, joka maksaa noin 5€ kappaleelta. Patruunoita on tänä vuonna kulunut kaksi. Siksi allekirjoitan kyllä ajatuksesi siitä, että hinta ei ole este - ei voi olla.
VastaaPoistaMitenkäs treenaaminen ja muu ratatouhu: voiko kohdistukset ja kaverien kesken pidetyt pienet ampumakisat mennä samalla kohdistuksella jollain halvemmalla kudilla?
No joo, tuo kysymäsi on aina hyvin tapauskohtaista. Joskus löytyy (tai löytää omasta latauksesta) melkein samaan pisteeseen osuvan ratapatruunan. Itse jouduin aikanaa hakemaan melkotavalla rihlakkooni lintupatruunaa joka kävisi yhteen puolivaipan kanssa, rihlakko on muutoinkin vaikea kohdistaa.
VastaaPoistaToisaalta ei tuo mikään iso ongelma ole, jos on hyvä kiikari, niin laskee vain tarvittavat napsut kahden patruunan kohdistusten välillä. Kun vaihtaa patruunaa, niin klikkaa oikean määrän napsuja ja sitten taas takaisin. Laadukkaalla kiikarilla tämä onnistuu helposti ja varmasti muutamassa sekunnissa.
Mielenkiintoista juttua.
VastaaPoistaKaverin kanssa oli juuri viikonloppuna puhetta Naturaliksesta. Olemme molemmat käyttäneet sitä kaliiperissa 9,3x62. Omakohtaisista kokemuksista on huono tehdä tilastotiedettä, mutta kaverilla on hirviä sorrettuna natun voimin arviolta ainakin pitkälle toistakymmentä, ellei enemmän. Aluksi hän käytti raskaampaa natua ja nyttemmin kevyempää Naturalis LR:ää. Näistä jälkimmäisen hän kokee paremmaksi, koska raskas natu lienee turhan jäykkä. Hirvet ovat sillä hyvistä vitaalialueen osumista huolimatta jatkaneet matkaa yllättävänkin
pitkään. Kun taas esim. legendaarinen Speerin Trophy Bonded Bear Claw
tuntui pudottavan .308:lla ja .30-06:lla vastaavista osumista hirvet paremmin. Omat kokemukseni raskaasta puoltavat tuota ilmiötä, toistaiseksi meikäläisellä ei ole kokemuksia kevyemmästä. Tällä haavaa tulppaan ysikolmosen metsästyspatruunat itse, Noslerin Accubondeilla.
Mutta nämä on taas näitä juttuja, joista iso osa on henkimaailman asioita. Eikä tuo otantammekaan ole hääppöinen. Kuvassasi näyttäisi olevan juurikin tuota LR Naturalista... Sitäkö aiot siis jatkossa käyttää?
Kiinnostava havainto! Itselläni on vasta niin lyhyt aikainen kokemus, että en uskalla tuohon kovin voimakkaasti kantaa ottaa, mutta kuulostaa ihan uskottavalta.
VastaaPoistaTodellakin testeissäni on ollut ja jatkossakin tarkoitus käyttää tuota LR Nataralista.
Mulla sattuu tuossa .308ssa Naturalis LR ja omalataus ratapaukku samaan siten, että ratapaukulla on vaimennin ja Naturalis ilman. Eroa on noin 10 milliä... Eihän tuota kiikariakaan iso homma olisi säädellä, mutta kuitennii kun on radalla aina vaimennin, niin jää putken rukkaus sikälikin pois. Tarkoitus oli tuohon rihlaankin, 7X65r, hakea Natu-lataus, kun melko toimivaksi olen myös kuulan todennut. Toistaiseksi .375 menköön Barnesilla... Mukava tarina taasen luettavaksi tämä paukkujuttu :)
VastaaPoistaKiitos kommentista. Onko Sinullakin siis niin, että metsästät ilman vaimenninta? Itse olen päätynyt tähän ratkaisuun käytännön syistä. Radalla sitten vaimennin on välillä käytössä, mutta niin ovat kuulosuojaimetkin, joten vaimentimella on ollut paljon vähemmän käyttöä, kuin aluksi luulin.
VastaaPoistaJuu, kyllä ilman vaimenninta metsässä mennään. Pelottaa, että saa vaimentimen kolhiintumaan ryynätessä ja pienenkin kopsauksen jälkeen jää sitten epävarmuus kalvamaan osumatarkkuudesta. Lisäksi vaimentimen poisto muuttaa aika reippaasti osumapistettä. Eli helpommalla pääsee kun ruuvaa vaimentimen pois, niin on metsässäkin huolettomampaa ja lisäksi kaksi latausta käytettävissä nopiasti. Kuulosuojaimet on aina radalla ja ne päässä pärjää hienosti kytilläkin. Niin, ollaankin pariin otteeseen tavattu Sarkolan suunnalla, marraskuulla viimeeksi. Kävit vetäsemässä sen miun vasan tienposkeen...
VastaaPoistaMuistanpa hyvinkin ja hyvää konjakkia tarjosit kaatiryyppynä ;)
VastaaPoistaEiköhän sovita, että seuraavalla kerralla minä ammun ja tarjoan huikat, Sinä saat kiskoa tielle kaikkien aikojen komeinta pukkia... Heh heh!
Täytyy toivoa, että kutsuja tulee taas ensikaudellakin.
Juu, olisihan tuo mukavaa jos mukaan taas pääsisi, hienoja jahteja ja tilaisuuksia. Ja ilman muuta olen auttamassa, melko harvoin olen konjakin torjunut ;)
VastaaPoistaValkohänpeuraa kytiksellä tulee metsästettyä melko paljon. Viimekaudellakin noin 150 tuntia tuli puudutettua ja jäädytettyä persauksia. Mutta nuo Sarkolan mäyrisjahdit on kyllä erittäin hyvin järjestettyjä ja mieleenpainuvia, pois en jäisi mistään hinnasta:
VastaaPoistahttp://www.terveisetravintoketjunhuipulta.com/2012/11/valkohantapeurajahti-mayrakoirilla.html
http://www.terveisetravintoketjunhuipulta.com/2011/12/valkohantapeurajahti-mayrakoirilla.html
Täällä päin ei peurajahtiin aikaa tuhraannu, olisiko kohta 15 vuotta edellisestä peuraluvasta ja sikälikin on onni potkinut, kun jahteihin olen päässyt... Kyttäämäänkin pääsin kerran toissa talvena ja varsin tuloksekkaasta illasta on 8-piikkinen muistona seinällä, joten se meni aivan nappiin. Oli aivan mahtihommaa ja pitää vain toivoa, että jostain vielä tilaisuus kyttäämiseenkin siunaantuisi :) Oli kerrassaan upeaa, kun oikeastaan koko ajan oli peuraa ympärillä ja viimein tuli tuo pukkikin arasti sekaan katselemaan. Oli mahdollisuus toiseenkin pukkiin ensimmäisen kaadon jälkeen, mutta oli jo sen verran tyytyväinen olo, että se "isompi" jäi jatkamaan touhujaan :)
VastaaPoistaTuo on kyllä ollut jo melkoista tuuria, vaikka kyllähän täällä päin välillä peuroja on vaikka nippuun ampuisi. Viimekaudeltakin muistuu mieleen tämä tilanne, josta ammuin pari ja päästin loput:
VastaaPoistahttp://www.terveisetravintoketjunhuipulta.com/2012/11/valkohantapeuran-tuplavasat.html
Mutta isoja pukkeja ei juuri näy, kuin riistakameran kuvissa. Jotain kertoo sekin, että tuosta 150 tunnista vain muutaman kerran näin pukin. Tietysti jotain merkitystä on kytikselle menoajoissakin. Itse kun tavoittelin lähinnä vasoja, niin olin useimmiten alkuillasta/yöstä ja aamusta. Isot pukit käyvät ruokinnalla miltei juoksujalkaa (heti pitää ampua, kun on tunnistanut eläimen kaadettavaksi) ja useimmiten aamuyön tunteina.
Hyvä topikki, patruunoihin kannattaa kyllä panostaa. Säälihän se jos jahti menee pieleen ja saalis jää haavakoksi muutaman euron säästön vuoksi. Ulkomailla saattaa saada harmituksen lisäksi todella suolaisen haavoitusmaksun maksettavakseen,jos vaikkapa se iso saksanhirvi jää haavoittuneena löytymättä. Kumma kun moni sijoittaa paljon aseeseen, mutta sitten säästetään kiikarista ja panoksista. Ne ovat kuitenkin juuri ne palapelin osaset, jotka voivat pettää tosipaikassa. Molemmista on kyllä kokemusta, onneksi ei omakohtaista vaan vierestä seurattua. Ja aina ei ole edes rahasta kiinni; ostellaan kyllä kallista ja näyttävää klassista jahtikampetta, mutta kun satasen kiinalainen pottunuija näyttää samalta kuin kahden tonnin Swarovski, niin turhaapa siihen on panostaa...
VastaaPoistaItsellä on natuista aika vähäiset kokemukset, vanha versio oli pidemmällä matkalla huono avautumaan, mutta tuo lienee parantunut. Aina ei ns. premium -patruunakaan toimi kunnolla. Kaveri ampui tammíkuussa valkohäntäpeuran uudella Oryxillä, Kaliiberi 30-06. Matkaa ehkä 50 m ja varmasti ei risuja yms. Viistosti edestä ammuttuna ei osunut sisäänmenossa mihinkään isoihin luihin, mutta luoti oli revennyt täysin riekaleiksi ja sirpaleita molemmista kyljistä ulos. Putosi kyllä, mutta mitenkähän olisi hirven tai villisian lapaan osuneessa laukauksessa käynyt. Päällisin puolin verrattuna näytti uusi Oryx hiukan erilaiselta, terävämpikärkiseltä, verrattuna vanhempaan, joka oli tosin tulpattuna 308:iin. Lieneekö luodin rakenne sitten muuttunut. Ballistiikkatiedot ainakin olivat vanhassa ja uudessa 30-06 paketissa erilaiset, mutta ei ollut tuossa enää patruunoita verrattavaksi.
Itsellä on 308:ssa RWS evot toimineet erittäin hyvin kaikessa kauriista ja villisiasta hirveen. Ei tosin täytä lyijyttömyysvaadetta. Laitahan juttua tuosta RWS:n lyijyttömästä, kun pääset testaamaan.
Näyttääpä olevan blogilla myös tuttuja lukijoita. Samin kanssa tosin on viimeksi taidettu tavata Hailuodossa muissa, kuin jahtimerkeissä ja muussa kuin röllipuvuissa, mutta eikös syksylle ois Ruotsiin hanhijahdin paikka?
Kiitos mielenkiintoisesta kommentista! Näihin patruuna-asioihin olen itse herännyt myöhässä, kiikareihin olen jo pitempään ymmärtänyt satsata, ks testit tässä blogissa:
VastaaPoistahttp://www.terveisetravintoketjunhuipulta.com/search/label/Optiikka
Palataan näihin patruunatesteihin kesällä, kun ampumaradalla on hiukan mielyttävämpi touhuta...
Onkos kesän jäljiltä uusia mietteitä patruunoista? Mitkä ovat kokemuksesi naturaliksesta .308:ssa? Etsiskelen hirvipatruunaa ko. kaliiberiin. Nyt ajatuksissa on naturalis tai Sakon Powerhead.
VastaaPoistaSen verran täytyy perua aiempia lupauksia, että tänä kesänä en ole työ- ja opiskelukiireiden takia ehtinyt käydä radalla niin paljoa, kuin keväällä odotin tai toivoin. En ole (vielä) ehtinyt myöskään toteuttaa testiä aitoon liha/luu-maaliin. Katsotaan josko tuon aika vielä tulisi.
VastaaPoistaKaliibereista itselläni 308 on hieman vähemmällä käytöllä, tulee ammuttua ehkä rasia tai kaksi kaudessa radalla, joskus riistalaukauksiakin. Kolmenollakasini on kyllä kohdistettu Naturalikselle ja patruuna toimii siinä varsin mainiosti. Sakon Powerheadkin (Barnes TSX) on varmasti ihan laadukas patruuna. Tärkeintä on kokeilla kuinka hyvin patruuna sopii omaan kivääriisi.
Nyt on ase kohdistettu hirvipatruunoille. Samalla testasin eri patruunoita. Aseena Tikka Master Sporter kaliiberissa .308. Ammuin 100 metrin matkalta Lapuan Naturaliksen, Sakon Powerheadin, Norman Oryxin ja kaapin pohjalta löytyneen ainakin 10 vuotta vanhan Lapua Megan sanomalehdillä täytettyyn pahvilaatikkoon. Laitoin laatikkoon n. 10 cm etäisyydelle osumakohdasta 21 mm paksun filmivanerin palan simuloimaan luuta. Kovin tieteellisestä testistä ei voida nyt puhua mutta tulokset ovat tämänsuuntaiset:
VastaaPoistaHalkaisijat: Powerhead 15 mm, Naturalis 13 mm, Oryx 16 mm. Lapuan Naturalis ja Mega avautuivat nopeimmin, Powerhead hitaimmin. Oryx
tältä väliltä.
Läpäisy: Powerhead n. 35 cm, Naturalis n. 20 cm, Oryx jotain edellisten välimaastosta
Jäännöspainoja en ole vielä päässyt punnitsemaan mutta silmä kertoo Powerheadilla ja Naturaliksella sen olevan lähes 100 %. Oryx on kokenut kovia tämän suhteen.
Megan "lukuja" minulla ei ole esittää, koska en löytänyt koko luotia!! Lehtien välistä ja laatikon pohjalta löytyy vain lyijyn murusia. Kävin laatikossa olevat lehdet yksitellen läpi kolmeen kertaan mutta luotia ei löytynyt mistään. Voiko koko luoti hajota ihan päreiksi?
Kohdistin aseen niin, että Powerhead käy 100 metrin matkalta noin 3 cm tähtäyspisteen yläpuolelle. Tällöin kohdistusmatkan pitäisi olla n. 150 metriä. Naturalis käy tällöin n. 3 cm tähtäyspisteen alapuolelle. Käytännössä voin valita hirveä ammuttaessa kumman patruunan tahansa jos ampumamatka on alle 100 metriä. Naturaliksen pienempi halkaisija ja läpäisy kuitenkin vähän mietityttää...pitäisikö Naturalis ottaa peliin vain silloin kun ammutaan pelkkiä vasoja..
Tämä testi vakuutti minut siitä, että terveellistä ruokaa arvostavalle massiviluoti on ainut oikea luoti hirvijahtiin. Kaikki havainnot ovat linjassa pari vuotta sitten Riista-lehdessä olleen hirviluoti-testin kanssa mutta silti on hyvin vakuuttavaa todeta tämä omin silmin.
Kiitos alkuperäisestä jutusta, se sai minut miettimään tätä asiaa.
Kiitos, että jaoit tämän testisi. Mielenkiintoista luettavaa :) Kyllä lyijytön kupariluoti on minullekin se ensisijainen vaihtoehto, kun lähes päivittäin tulee riistaa syötyä.
VastaaPoistaItse vaihdoin hirvijahdissa Naturalikseen viime vuonna juuri tuosta lyijyjäämäsyystä, kun perheessä hirvenlihaa syötetään kolmelle pienelle lapselle. Tähän asti olen käyttänyt perinteistä Sako Hammerheadia, joka on aina toiminut hienosti. Luoti on yleensä löytynyt sieneksi laajentuneena nahkan alta. Tuossa viikko sitten ammuin tappisarviuroksen Naturaliksella. Osuma oli kympissä lavan takana, mutta minulle oli yllätys, että luoti meni läpi. Hammerheadilla ei muistini mukaan 25 vuoden aikana ole koskaan mennyt luoti läpi hirvestä, ei vasastakaan. Kaliiberi on 30-06. Tulikin pieni epäilys, että mahtoiko luoti aueta kuten olisi tarkoitus vai ei. Etenkin kun olen kuullut juttuja, että ainakin ensimmäisillä Naturaliksilla olisi sattunut juuri tällaista, ettei luoti aukea vaan menee läpi kuin kokovaippa. Ulostuloreikä oli sisäänmenoreikää isompi, muta ei kovin paljon. Hirvi meni osuman jälkeen noin sata metriä, löytyi siitä kuolleena. Haluaisin edelleen uskoa, että Naturalis on hyvä, mutta pieni epäilys jäi kyllä kalvamaan toimivuudesta.
VastaaPoistaKiitos kommentistasi ja kokemustesi jaosta. Riippumatta siitä toimiko patruuna tarkoitetulla tavalla, niin lopputulos (sadanmetrin pakolaukka) vaikuttaa kuitenkin ihan normaalilta ja siten luoti täytti tarkoituksensa.
VastaaPoistaToisaalta näissä patruunoiden toimivuus jutuissa on se hankala puoli, että jokainen riistatilanne on ainutlaatuinen. Vaikea sanoa mistä mikäkin osatekijä johtuu.
Osuiko muuten tässä tapauksessa luoti kylkiluihin vai menikö vain lihasta läpi?
Meni kylkiluiden välistä, toisella puolella ryykkäsi millin verran kylkiluuta. Eli keuhkoista meni läpi ja pelkkää pehmytkudosta oli luodin tiellä, liekö sen takia läpi sutkahtanut. Olisi silti saanut jäädä nahan alle eli ei toiminut tässä tapauksessa täydellisesti.
VastaaPoistaJoo, tuossa saattaisi olla selitys mahdolliselle toimimattomuudelle. Toki luodin pitäisi toimia pelkässä pehmytkudoksessakin, mutta melko harvinaista, että ei osu yhteenkään luuhun kunnolla.
VastaaPoista