Lapsi metsästää luonnollisesti

Usein kuulee kauhistelua, ettei metsästysharrastusta saisi opettaa alaikäiselle lapselle. Jotkut väittävät olevan jopa vahingollista alakouluikäisille nähdä kuolleita eläimiä, saati itse osallistua niiden tappamiseen. Helsingin eläinsuojeluyhdistyskin hurskasteli 10-vuotiaan pojan hienolla ilvessaaliilla. Aivan kuin heille olisi oikeasti huoli lapsesta. He vain asenteellisesti vastustavat kaikkea metsästystä ja käyttävät tarvittaessa mitä tahansa tekosyytä keppihevosenaan.

Poikani kaatoi ensimmäisen metsäkauriinsa 14-vuotiaana. Nyt hän on jo täysi-ikäinen, eikä aktiivisesti metsästä. Meillä molemmilla on kuitenkin erittäin hyvät muistot tuostakin isä-poika –toiminnasta. Viimekesänä villisikajahdissa Virossa komeimman karjun kaatoi ystäväni 13-vuotias tytär. Hän on ollut jo vuosia erittäin innostunut sekä aktiivinen metsästäjä ja ammunnan harrastaja.

Suosikkiblogissani Tapiolan takamailla on aiheesta ”Lapset ja metsästys” erittäin sympaattinen ja kiihkoton tuore kirjoitus. Kuusivuotias tytärkin osallistuu heillä täysin luonnollisesti osana perheen harrastuksiin, myös metsästykseen.

Huippukokki Gordon Ramsay metsästää ja kokkailee yhdessä lastensa kanssa, katso videot tästä!

Minkälaisia kokemuksia Sinulla on lasten mukana olosta metsällä?

Kainuun metsäpeura kuolee sukupuuttoon

Cityvihreää suojelua: metsäpeuran turvakoti on Korkeasaaressa.

Metsäpeuroja kuolee nyt sellaista vauhtia, että Kainuun viimeinen peura löydetään susien haaskana viimeistään 17 vuoden päästä. Metsäpeuroja on maailmassa vähemmän kuin Saimaalla ja Laatokassa norppia. Suomessa on kaksisataa kertaa enemmän liito-oraviakin. Eikä tämä tunnu kiinnostavan ketään.

RKTL tutki Suomenselän ja Kainuun metsäpeurat helikopterilentolaskennalla nyt maaliskuussa. Tutkijat olivat tyytyväisiä tuloksiin. Ilmoittivat vielä röyhkeän tarkoitushakuisesti, että ”kannat vakaita viime vuosina”. Tosiasia on, että näissäkin laskennoissa tultiin jälleen viime vuotta pienempään kanta-arvioon, ja Kainuun kanta on jo niin pieni, että tätä vauhtia se on susikultin likaisin uhri.

Kiitos Perhon miesten kansalaisaktiivisuuden Suomenselän tilanne on hieman parempi. Viimeinen peura Pohjanmaalla joutuu sudenrehuksi näillä näkymin vasta 97 vuoden päästä. Tosin tähänkään ei voi tuudittautua, koska takkuturkkien lisääntymiskyky on esimerkiksi karhuun verrattuna aivan omaa luokkaansa. Ellei aitoa huolta ja uhrimieltä luonnon monimuotoisuuden puolesta koeta Perhossa ja Halsualla jatkossakin, niin koko Suomen peuroilla voi olla sama viimeinen käyttöpäivä kuin Kainuun peuroilla. Parasta ennen 2030.

Järkyttävää kuinka valikoiden ns. luonnonsuojelijat ovat kiinnostuneet uhanalaisista eläimistä. Metsäpeurat eivät näytä kiinnostavan edes viranomaisia. Sama kohtalo on Suomessa erittäin uhanalaisella villisialla. Jostain syystä resursseja ja mielenkiintoa riittää vain susien suojeluun.  Susi ei ole edes uhanalainen laji. Suomen sudet ovat osa Euraasian kymmenien tuhansien yksilöiden reunapopulaatiota. Naapurimaassamme Venäjällä näitä samoja susia metsästetään jatkuvasti haittaeläiminä ja niiden kaatamisesta maksetaan myös tapporahaa viranomaisten toimesta.

Metsäpeura on harmaan vihreän talouden viattomin uhri.

Retkiruokatesti

Testasimme viime viikonlopun kalareissun yhteydessä pahvilaatikollisen sekalaisesti valikoituneita retki/vaellusruokia. Tähän alkuun on kuitenkin syytä laittaa disclaimer, eli vastuuvapautuslauseke. Seurueen neljä maistelijaa eivät välttämättä edusta otosta vaativista retkeilijöistä. Vaikka retkiruuat ovat tulleet osin melko tutuiksi harrastustoiminnan yhteydessä, et juuri näe ketään meistä huippuvaativilla vaelluksilla tai muutenkaan extreme –lajien parissa.

Suhteemme ruokaan on intohimoinen, mutta ei muodostu kilokaloreista, eikä korkea energiamäärä/painosuhde ruuassa ole meille itseisarvo. Kaloreita saa toki olla, mutta maku ratkaisee aina. Jokainen näistä maistamistamme ruuista ansaitsee paikkansa (jos päivä on kulunut jääkarhua karkuun juostessa) kun on hetki aikaa levähtää vuorenkielekkeellä, jäälautalla tai lumikuopassa.

Tässä testissä kuitenkin ainoastaan maku ratkaisi sijoituksen. Joku toinen saa laskea kilot ja kalorit ;) me emme...

Suurin osa ruuista löytyy mainiosta www.eraevas.fi –verkkokaupasta, mutta muualtakin olimme eväitä hankkineet. Alla testiruuat lajiteltuna paremmuusjärjestyksessä, maukkaimmasta mauttomimpaan.

Paella - Farmer's Outdoor

Paellaa kohtaan koko porukan odotukset olivat ennen maistamista kaikkein skeptisimmät. Sen verran oli jokainen meistä oikeaa aitoa (rapsakkapohjaista) paellaa maistellut, ettei pakastekuivatussa pussissa voisi todellakaan olla sitä.

Pussin avattua löytyi kuitenkin kuivamuonasta herkullinen ja odotuksia herättävä tuoksu. Valmiin paellan maku oli yllättävän positiivinen kokemus, etukäteen ei olisi uskonut kuinka hyviä (ja tuoreen tuntuisia) katkaravuista ja kananpaloista tuli. Mausteetkin olivat aika hyvin kohdallaan. Pussista tuli tuhti annos, jonka mukisematta syö hieman kriittisempikin maistelija.

Pakastekuivattujen retkiruokien ongelmakohta on riisin suutuntuma, eli kuituinen rakenne. Farmer’s Outdoorin retkiruuat valmistetaan ilman lisä- ja säilöntäaineita.

Kinkkupasta carbonara - MX3 Aventure

Valmiin ruuan ensituntuma oli todellakin hämmentävä. Lopputuloksesta tuli mieleen lapsuuden helmipuuro/mannapuuro, siis ihan hyvällä tavalla, kuitenkin jotain mitä ei pastalta odottanut. Kinkun palat olivat todella pieniä, eikä annosta voinut sanoa mitenkään lihaiseksi. Makua ja hinta/laatusuhdetta voi kuitenkin kehua. Neljästä maistajasta vain yksi hyljeksi (söi kyllä), muiden mielestä oivaa biopolttoainetta parhaimmillaan.

Cashewcurry riisillä - Farmer's Outdoor

Ennakko-odotuksemme eivät olleet mitenkään kovin korkealla tämän kasvisretkiruuan osalta, mutta kuinkas kävikään. Pussia avatessa aisti kuivan annoksen raikkaan tuoksun ja koostumuksen. Valmiinkin annoksen ulkonäkö oli hyvä, maku kuitenkin hieman yllätyksetön, jälkimaku parempi. Cashewpähkinät ja rusinat paransivat oleellisesti lopputulosta sekä maun, että rakenteen osalta. Kasvisruuaksi pärjäsi mainiosti myös liharuokia vastaan.

Pinaattilohipasta - Farmer's Outdoor

Testin ainoa kalaruoka jakoi mielipiteet selvästi kahteen. Puolet piti koko testin parhaana ruokana, mutta loput lähes huonoimpana. Tämä keskiarvosijoitus ei siis välttämättä tee tälle herkulle oikeutta hyvässä, eikä pahassa. Kaikki olivat kuitenkin yhtä mieltä, että ulkonäkö oli testin herkullisin.

Pasta oli hieman pehmeää tekstuuriltaan eli suutuntumaltaan, suola kuitenkin hyvä. Lohen maku jakoi lopputuloksen helvetin hyvään ja heikkoon esitykseen. Maista itse ja päätä…

Lancashiren lammaspata Wayfayrer

Emme voineet kuin ihmetellä, kuinka tämä Lancashiren lammaspata on voinut voittaa ERÄ -lehden retkiruokatestin (nr. 12/2008). Ei sillä, että tämä huonointa olisi ollut, meidän mielestämme kuitenkin selvää keskitasoa. Ainoa etu muihin aterioihin verrattuna oli, että se on heti valmista ja näin hätätilassa syötävissä vaikka kylmänä suoraan pussista. Näin hätä meillä ei tosiaankaan ollut. Lammas, perunat ja porkkanat olivat selvästi ylikypsiä. Pussista löytyi jopa maustepippuri ja laakerinlehti, joskin jälkimmäisen maku ylikorostui hieman kitkeränä ja muut ainekset maistuivat toisiltaan. Suolaisuus kuitenkin sopiva.

Lammaspadan yhteydessä testasimme Hot Pack - Liekitöntälämmitintä. Se toimikin ehdottomasti yli odotustemme. Suorastaan hämmentävää, kuinka tuollainen kemiallinen reaktio voi nopeasti lämmittää ruuan paikoin lähes tulikuumaksi. Suositeltava vaihtoehto ruuan lämmittämiseen, jos nuotio tai retkikeitin ei syystä tai toisesta ole mahdollinen vaihtoehto.

Kanaa ja riisiä hapanimeläkastikkeessa - Expedition Foods

Sopivan tuhti annos, josta varmasti saa kaloreita riittävästi. Kuitenkin ruuasta puuttui makua (suola), eivätkä ulkonäkö/rakenne olleet erityisen herkullisia. Makeus tuli parhaiten esiin, mutta happamuudesta jäi jotenkin teollinen sivumaku. Keskikastin esitys!

Porsaankylkeä tillikastikkeessa - Big Pack - Lyo Expedition

Mainosteksti sanoo: ”Isompi pakkaus reiluun nälkään”, me korostamme lauseen viimeistä sanaa. Isohkoissa lihapaloissa oli kyllä kohtuullinen rakenne, muttei juurikaan makua. Peruna lohkot maistuivat jauhoiselle. Tillikastikkeessa emme havainneet tillin makua. Lopputulos ei ollut kenenkään meistä suosiossa.

Chili concarne riisillä - Big Pack - Mountain House

Chilillä oli koko porukan suurimmat ennakko-odotukset. Oikea chili con carne on koko porukan suosikkeja. Miten ihmeessä sen voi näin ryssiä, sentään amerikkalainen tuotemerkki. Lopputuloksessa chili ja rasva puskivat läpi ensilusikallisesta, muutoin melko mautonta ja suolatonta, rakennekin huono. Kaikkien mielestä heikoin esitys tässä joukossa.

Pimp My Lunch

Jokainen edellä arvioitu retkiruoka paranee monta astetta hyvin yksinkertaisella tuunauksella. Sekoita voista, suolasta, valkosipulista ja persiljasta tahna. Tee tahnasta sopivia annosnappeja ja sekoita kuuman ruuan joukkoon. Suosittelen!

Retkisäilykkeet

Varsinaisten retkiruokien lisäksi kokeilimme myös muutamia säilykkeitä, jotka ovat vain aterian komponentteja/raaka-aineita, vaikka niitäkin voi sellaisenaan ilman sen kummempia valmistamisia syödä.

Saksanhirvisäilyke Eräeväs

Saksanhirvisäilyke Eräeväs on hieman fiinimpi versio perinteisestä nötkötistä, jota voi lisätä piristämään/tehostamaan lähes mitä tahansa muuta ruokaa, kuten keittoja, patoja, käristyksiä, laatikoita, munakkaita, salaatteja yms. tekeehän siitä hätä tilanteessa myös pihvejä.

Tarjoiluehdotus

Tällä kertaa leikkasimme lihan tangoiksi, paistoimme voissa ja liekitimme. Lisukkeina toimivat ohratto (salottisipuli, valkoviini, metsäkauriin riistaliemi, parmesan), karamellisoitu salottisipuli, Jaloviinakermapippurikastike, variksenmarja-pihlajanmarja-hyytelö, Põltsamaan sinappi ja höyrytetty parsakaali.

Hirvipatee

Hei kamoon, minkälainen hirvipatee sisältää vain 14% hirvenlihaa, vettäkin enemmän kuin hirveä :(. Vastaus on yksinkertainen ja ikävä. Vaikka purkki oli täysin selvää huijausta, maistoimme silti. Ei olisi kannattanut, sillä lopputulos oli juurikin yhtä huono vitsi. Maku oli rasvainen, jauhoinen ja saippuainen. Alkumaku terävän/pistävän mausteinen ja jälkimaku rakeisen lattea.

Bullet MealAteriapatukat Chilli Beef ja Curry Chicken

Viimeisinä ja todellakin vähäisempinä Bullet Meal Ateriapatukat. Bullet Meal tuotteet on kehitetty ja valmistettu Suomessa. Valmistajan mukaan tuotteen ominaisuudet perustuvat pitkään tuotekehitykseen ja patentoituun tekniikkaan.

Voi hyvinkin olla totta, mutta meihin ne eivät uponneet. Sellaista määrää reissussa ei ollut Jallua mukana, että tuota olisi syönyt. Luotaantyöntävän ulkonäyn ja tuoksun (haju) takia tarvittiin pientä motivaation hakemista, että kaikki olisivat edes yrittäneet maistaa moista ruuan irvikuvaa :(

Vaikka makua hieman paransi lievä lämmittäminen mikroaaltouunissa, tarvittaisiin jokin direktiivi näiden luokittelemiseksi ruuasta pelkäksi polttoaineeksi.

PS: Muistathan osallistua arvontaan!

Lännen Hunttarit – osa suomalaista metsästyshistoriaa

Elmer Haltunen Michiganista kantaa pyydystämänsä kojootin metsästä talvella 1943.

Tapiolan takamailla -blogi on nostanut esiin amerikansuomalaisten siirtolaisten metsästyskulttuurista kertovan viisiosaisen videosarjan. Klipeissä käsitellään metsästystä ja sen merkitystä Yhdysvalloissa Michiganin, Wisconsinin ja Minnesotan osavaltioiden suomalaisalueilla.

Suosittelen kaikille, erittäin mielenkiintoisia videoita. Katsomaan pääset klikkaamalla tästä!

Osallistu villiruokareseptikilpailuun

Viimevuotiseen tapaan on taas aika laittaa hyvä kiertämään. Tällä kertaa arvotaan kunnolliset Zeiss CONQUEST HD 8x32 –katselukiikarit. Palkinnon arvo on huikeat 745 €, joten nyt todella kannattaa osallistua kisaan. Ilman Häijään Urheilutarvikkeen merkittävää panosta tällainen palkinto ei olisi ollut edes mahdollista.

Häijään Urheilutarvike on ehdottomasti Pirkanmaan paras ja monipuolisin erätarvikeliike. Vuosien aikana olen tehnyt siellä monet hyvät kaupat kalastus- ja metsästystarvikkeissa. Erätarvikkeiden lisäksi heidät tunnetaan laajemmallakin alueella asiantuntevana talviurheilu- ja pyöräilyvälinekauppana. Suosittelen lämpimästi käymistä paikan päällä Tupurlantie 4, Häijää. Puh. 020 742 9980 tai verkkokaupassa http://www.haijaa.fi.

Kilpailu on avoin kaikille tutuille ja tuntemattomille. Suoritan arvonnan 21.4.2013. Kilpailuun osallistuminen on ilmaista, mutta edellytyksenä on kirjoittaa alle kommenttikenttään villiruokaresepti. Reseptin ei todellakaan tarvitse olla mitenkään superfiini, ei edes omakeksimäsi. Ainoa ehto on, että ohje sisältää jotakin näistä: riistaa, kalaa, marjoja, sieniä tai villiyrttejä. "Foto ois kiva yllätys", eli kommenttiin voi halutessaan helposti liittää myös kuvan. Nokkelasti voit osallistua (kohtuudella) myös useammalla kommentilla (1 resepti/kommentti) ja olet näin mukana arvonnassa useammalla arvalla :)

Arvonta on raakaa, mutta rehellistä. Arvontapäivänä käytän tätä virallista arvontakonetta valantehneen kalastuksenvalvojan tarkkailun alaisena. Kirjaudu kommentoidessasi Twitter, Facebook, Google+, Disqus –tunnuksillasi tai "valitse nimi" ja kirjoita sen alle sähköpostiosoitteesi, jotta voin ottaa yhteyttä voittajaan.

Muista kertoa tästä villiruokareseptikilpailusta myös kavereillesi ja tuttavillesi, näin saamme koottua hyviä villiruokareseptejä entistä enemmän yhteiseksi iloksemme. Tietoa arvonnasta ja resepteistä on helppo jakaa vaikka alla olevilla Facebook-painikkeilla. 

Onnea kisaan!

Kilpailu on ratkennut!

Arpaonni suosi numeroa #42, eli nimimerkki JJ:n ohjetta:

Kyllä yksinkertaisin maistuva ruoka syntyy valmistamalla Porter paisti.

Olutta, soijaa ja mustaviinimarjamehua kattilaan ja hirvipaisti sinne porisemaan tunniksi pariksi välillä käännellen. Keittelyn jälkeen liha pois ja jääneestä liemestä suurustaa maukkaan kastikkeen. Tarjoilu perunoiden ja kauden kasvisten kanssa.

Voin luvata että toimii.

Peura-fenkolikastike

Tänään tehtiin arkista perusruokaa, mutta sunnuntain kunniaksi hieman tavanomaisesta poikkeavista raaka-aineista. Omassa keittiössäni fenkoli on jäänyt pahasti syrjään ja aivan suotta. Raa'an salaattifenkolin anikseen taipuva, mausteinen ja makeahkokin maku mietonee sopivasti kypsennettäessä. Lopputulos toimii hyvin haudutetun riistanlihan ja kerman kanssa. Voit käyttää tässä reseptissä peuranlihan sijaan aivan hyvin myös hirveä, kaurista, villisikaa, poroa tai vaikka jänistä.

riistajauhelihaa
salaattifenkolia
sipulia
riistalientä
ranskankermaa (smetanaa)
tomaattipyreetä
voi/oliiviöljy
yrttejä (timjami, rosmariini, oregano, basilika…)
suolaa
pippuria
sokeria

Ruskista jauheliha ja kuullota silputtu sipuli voi/oliiviöljyseoksessa pannulla. Silppua myös pari kolme fenkolia ohuiksi suikaleiksi ja lisää pannulle. Ruskista hetki ja lisää ½ litraa riistalientä, pieni purkki (70 g) tomaattipyreetä sekä purkki (150 g) ranskankermaa.

Mausta mieleisilläsi yrteillä, suolalla ja pippurilla, ripaus sokeria pyöristää makua sopivasti. Halutessasi enemmän potkua, voit lisätä myös chiliä ja valkosipulia. Hauduta kastiketta kannen alla parikymmentä minuuttia. Tarjoile pastan, riisin tai perunoiden kanssa.

Biltema kevät ja kesä 2013 -kuvasto

Biltema yllätti jo toisen kerran. Eilen postissa tuli uusi Bilteman kevät ja kesä 2013 -kuvasto. Jo pitempään Biltemassa on ollut enemmän (not) tai vähemmän tasokkaita kalastusvälineitä, mutta viime syksynä tuonne ”koko perheen tavarataloon” ilmestyivät ensimmäiset metsästystarvikkeet selvästi nykytrendin vastaisesti. Ajattelin, että moinen vahinko korjaantuu nopeasti, enkä viitsinyt/ehtinyt edes niitä paikanpäälle mennä ihmettelemään.

Nyt kuitenkin kaikkea todennäköisyyttä vastaan uudessa kuvastossa on metsiemme miehille suunnattu yhä enemmän ja mielenkiintoisempia tuotteita, varsin kohtuullisiin hintoihin. Olisiko jollain jo ehtinyt muodostua kokemuksia noista tavaroista?

Klikkaa kuvaa nähdäksesi sen suurempana.

Klikkaa kuvaa nähdäksesi sen suurempana.

Klikkaa kuvaa nähdäksesi sen suurempana.

Klikkaa kuvaa nähdäksesi sen suurempana.

Bipod-ampumatuki 29,90 € eli noin kolmasosalla totutusta hintatasosta.

Yksijalkainen ampumatuki 9,99 € eli noin puolet normaalista hinnasta.

Fiksusti muotoiltu kinneri peuran, kauriin ja villisian riiputukseen vain 5,99 €.

Riistan vetoliina 5,99 €, riistapussit 3,39 – 9,99 €, Kolmijalkainen 70 cm korkea passi-istuin (nahkaa/tammea) 18,99 €.

Niin ja tämä blogaus ei tosiaankaan ole maksettu mainos, vaan vilpitön hämmästelyni. Se on selvää, ettei alle 14 € kiikarit sovi kuin lasten leluiksi, mutta voisiko raudasta väännetty riistanriiputin tai nailonköydestä tehty vetoliina olla tuolla hinnalla kuitenkin käyttökelpoinen?

Kommentoikaa ihmeessä, jos noista Bilteman metsästystarvikkeista kokemuksia on ehtinyt syntyä.

www.biltema.fi

Zeiss CONQUEST HD 8x32 ja 10x42 katselukiikaritesti

Näppärän kokoiset yleiskiikarit on luonnossa liikkujan perustyökalu. Lintuharrastajille laadukkaat kiikarit on lähes itsestäänselvyys, mutta jostain syystä nimenomaan Suomessa on paljon katselukiikarittomia metsästäjiä. Tästä olikin juttua jo aiemmin Zeiss VICTORY HT 8x42 –katselukiikareiden testin yhteydessä.

VICTORY HT –sarjan katselukiikarit soveltuvat erinomaisesti luonnossa liikkujan harrastevälineiksi. Parin tuhannen euron hintaluokka pistänee kuitenkin monen miettimään edullisempia vaihtoehtoja, varsinkin jos tarvetta ei ole hämärässä/pimeässä katseluun tai varsinaiset hämäräkiikarit on jo hankittuna. Zeiss CONQUEST HD –sarja onkin vastaus tähän tarpeeseen. CONQUEST HD -sarjan hintaluokka on selvästi alle puolet VICTORY HT –sarjasta (testin kiikarit 745 € & 895 €), mutta erottuvat kuitenkin ”Made in Germany” –laadulla ja toimivuudellaan markettikiikareista.

Vertailukohteet ja –olosuhteet

Testasin näitä Zeiss CONQUEST HD 8x32 ja 10x42 katselukiikareita tavanomaisen luonnossa liikkumisen yhteydessä valoisaan aikaan, sekä erityisesti Zeiss Victory Diavari 6-24x72 T*FL tähtäinkiikaritestin yhteydessä pienpetokyttäyksen lomassa. Näillä kerroilla yhtenä verrokkina oli myös hämäräkyttäyksessä suosimani Zeiss Victory 8x56 T* RF -katselukiikarit. Hämäräkyttäyksen aikaan maa oli valkoisenaan uudesta lumesta ja täysikuu heijasti pilviverhon takaa. Päiväkäytössä vertailukohteena toimi Nikonin halppismalli Trailblazer 10x50.

Havainnot ja tulokset

Molemmat mallit, Zeiss CONQUEST HD 8x32 ja 10x42, osoittautuivat testin kuluessa todellisiksi monikäyttökiikareiksi. CONQUEST HD –sarja on kompakti ja kevyt, siis helppo ottaa matkaan mukaan, mutta päiväkäytössä optinen laatu vastasi edullisesta hinnasta huolimatta täysin sitä, mitä Zeissiltä on tottunut odottamaan. Testauksen aikana pyrin erityisesti kiinnittämään huomiota tyypillisiin ominaisuuksiin, joilla laatukiikarit erottuvat halpamalleista. Näitä kohteita ovat reunapiirto, värientoisto, kontrasti, kirkkaus ja vastavalo-käyttäytyminen.

Reunapiirroltaan molemmat CONQUEST HD:t olivat Nikon Trailblazeriin verrattuna selkeästi paremmat. Tämä on toki ominaisuus, joka ei välttämättä käytännössä merkitse tavallisessa katselukiikarikäytössä paljoakaan. Samaa voi sanoa päiväkäytössä värientoistosta, eikä siinä ollut huomautettavaa Zeissien tai Nikonin osalta, vaikka merkkien välillä selvä sävyero olikin. Illan hämärtyessä kuitenkin Zeiss CONQUEST HD:t toistivat värejä niukasti paremmin ja pitempään.

Kirkkaudella ja kontrastilla on sen sijaan käytännön havainnoinnin kannalta selvästi enemmän merkitystä. Odotetusti Zeissit olivat erinomaiset (ja kontrastiltaan ylivoimaiset Nikoniin nähden) näissä perinteisissä vahvuuksissaan.

Vastavaloon katselu on aina haastava tilanne ja selvän tuloksen saaminen oli työlästä, sillä välillä valaistusolosuhteet muuttuivat niin nopeasti, että molemmat CONQUEST HD:t ja Nikon Trailblazer olivat vuorollaan parhaita. Kahden päivän kokeilujen jälkeen heitin pyyhkeen kehään ja totesin tässä suhteessa optisen tasapelin.

Testasin näitä yleiskiikareita myös hämäräkyttäyksen yhteydessä epäreilusti ylivoimaista verrokkia vastaan. Zeiss Victory 8x56 T* RF on kytiskiikareiden eliittiä ja kyse olikin lähinnä siitä, kuinka lähelle CONQUEST HD:t sitä yltävät. Tässä kohtaan aidosti hämmästyin, kuinka hyvin näillä yleiskiikareillakin pärjää hämärässä. Toki olosuhteet olivat parhaat mahdolliset, mutta tuloksena voi sanoa, että aukealla paikalla lumisen maan ja pilvien takaa heijastavan täyskuun ansiosta CONQUEST HD –katselukiikareilla pärjää myös kettu- tai peurakyttyyllä.

Kovin mielekästä ei näin erihintaisten ja -tasoisten kiikareiden vertailu ole, tulokset olivatkin ilmeiset. Victory 8x56 T* RF tarjosi hämärässä toki enemmän yksityiskohtia ja paremman syväterävyyden. Sen kuva oli myös selvästi kirkkaampi ja kolmiulotteisempi. Niinpä CONQUEST HD –kiikareita ei erityisesti voi hämäräkiikareiksi suositella.

Keskinäiset erot näiden CONQUEST HD 8x32 ja 10x42 –kiikareiden välillä olivat vähäiset, mutta ilmeiset. On lähinnä makuasia haluaako 8x vai 10x suurennoksen. Omaan käyttööni valitsisin 8x32 –kiikarit kevyempinä ja pienempinä. Jos kuitenkin tarpeeni olisi enemmän avoimilla paikoilla pidemmälle katseluun, niin 10x42 olisivat luonteva valinta. Ne toimivat aavistuksen paremmin myös hämäräkäytössä.

Tekniset tiedot

Suurennos	8 x	10 x
Objektiivilinssin halkaisija	32 mm	42 mm
Ulostulopupillin halkaisija	4,0 mm	4,2 mm
Hämärälukuarvo	16,0	20,5
Näkökenttä 1.000 metrillä	140 m	115 m
Subjektiivinen katselukulma	64 °	66 °
Lähisäätöraja	1.5 m	2 m
Diopterikorjaus	+4 | -4 dpt	+4 | -4 dpt
Pupillin etäisyys	16 mm	18 mm
Objektiivityyppi	HD	HD
Prismajärjestelmä	Schmidt-Pechan	Schmidt-Pechan
Vesitiiviys	400 mbar	400 mbar
Linssipinnoite	LotuTec®/T*	LotuTec®/T*
Täyte	typpi	typpi
Toimintalämpötila	-20 | +63 °C	-20 | +63 °C
Korkeus	132 mm	150 mm
Leveys silmävälin ollessa 65 mm	118 mm	120 mm
Paino	630 g	795 g

Suomen suurin luonnonsuojelurikos Pohjanmaalla

Tuhansia rauhoitettuja eläimiä on tapettu Pohjanmaalla. Rauhoitettuja eläimiä on tapettu ja myyty kansainvälisesti. Järjestäytyneen rikollisuuden lonkerot ulottuvat Suomesta Ruotsin ja Skotlannin kautta ympäri maailmaa. Kyseessä on Pohjoismaiden suurin rikos lajissaan ja huomattava myös koko Euroopassa. Luonnonsuojelulain korvausarvojen perusteella eläinten arvo nousee noin 780.000 euroon. Rikokset ovat jatkuneet useita vuosia, ulottuen myös luonnonsuojelualueille.

Asiantuntijaviranomaisten mukaan on kyseisellä toiminnalla aiheutettu luonnolle merkittäviä vahinkoja. Parinsadan rauhoitetun lajin joukossa on myös sukupuuttoon kuollut laji. Rikosnimikkeinä on ollut luonnonsuojelurikos, metsästysrikos ja veropetos. Tekosarjan motiiveina ovat ahneus, omistamisenhalu ja merkittävä rahallinen hyöty.

Julkisuuteen esitettyjen tietojen mukaan tekijä on tunnetun suomalaisen luonto/luonnonsuojelujärjestön aktiivijäsen. Tapaus tuli julkisuuteen viime kesänä ja siirtyi syyteharkintaan Pohjanmaan syyttäjävirastoon 1.3.2013.

Miksi tästä ei puhuta?

Miksi tämä pöyristyttävä ja poikkeuksellisen laaja kansainvälisesti Suomesta organisoitu rikosvyyhti ei puhuta mediaa ja kuohuta somea? Samaan aikaan mediassa jauhetaan kyllästymiseen asti kolmen suden salakaadosta samalla suunnalla Pohjanmaalla. Susi ei ole edes uhanalainen laji. Suomen sudet ovat osa Euraasian kymmenien tuhansien yksilöiden reunapopulaatiota. Naapurimaassamme Venäjällä näitä samoja susia metsästetään jatkuvasti haittaeläiminä ja niiden kaatamisesta maksetaan myös tapporahaa viranomaisten toimesta.

Vaikka päätekijä onkin luontojärjestön aktiivi, ei julkisuudessa ole kyseenalaistettu luontojärjestöjen toimintaa. Ei myöskään perätä luonnonsuojelujärjestön osuutta tai vastuuta asiassa. Ei vaadita luontoharrastuksen sääntelyä ja tekemistä luvanvaraiseksi. Ei edes paheksuta alaikäisten lasten mukana oloa näiden järjestöjen toiminnassa.

Kaikki jatkuu niin kuin ennenkin, vaikka kyseistä rikosta tutkittaessa on paljastunut toinenkin suurehko vastaavanlaatuinen tapaus Uudeltamaalta. Eri asiantuntijoiden mukaan tämän kaltainen toiminta on jopa yleistä Suomessa.

Olisiko nyt luontojärjestöjen syytä tunnustaa heidän toimintansa ympärillä tapahtuneet rikokset ja sanoutua niistä jyrkästi irti? Eikö heidän tulisi myös kitkeä ensitilassa itse omista joukoistaan tällainen toiminta vai nauttiiko se heidän aktiivijäsenistönsä keskuudessa ns. hiljaista hyväksyntää? Onko tällainen toiminta enemmänkin sääntö kuin poikkeus?

Kaikkia edellä kysyttyjä kysymyksiä on viime päivinä kyselty metsästäjiltä, miksei siis nyt myös hieman sarkastisesti ”luonnonsuojelijoilta”? ;)

Lähteitä:

http://yle.fi/uutiset/satojen_tuhansien_luonnonsuojelurikos_tullin_tutkinnassa/6171540

http://yle.fi/uutiset/harvinainen_luonnonsuojelurikos_syyteharkintaan/6522061

http://www.mtv3.fi/uutiset/rikos.shtml/2012/06/1562906/suomen-laajimmassa-luonnonsuojelurikoksessa-mukana-myos-400-500-vuotta-vanha-elefanttilinnun-muna

http://www.mtv3.fi/uutiset/rikos.shtml/2012/06/1562759/mykistava-rikosloyto-tulli-takavarikoi-10-000-munaa-ja-satoja-lintuja

http://www.tulli.fi/fi/tiedotteet/lehdistotiedotteet/0000_tiedotteet/tiedote_20120608_1/index.html

http://www.mtv3.fi/uutiset/rikos.shtml/historian-suurin-luonnonsuojelurikos-puolen-miljoonan-euron-korvaus-varastetuista-munista/2012/09/1611118

http://www.hs.fi/kotimaa/Pohjanmaalta+l%C3%B6ytyi+10000+laitonta+linnunmunaa++laaja+rikosvyyhti+ulottuu+Skotlantiin+asti/a1305573511655

http://www.tulli.fi/fi/tiedotteet/lehdistotiedotteet/0000_tiedotteet/tiedote_20130301_4/index.html

http://yle.fi/uutiset/harvinainen_luonnonsuojelurikos_syyteharkintaan/6522061

Akkukäyttöinen Lämpöliivi Nevercold Alaska

Otin käyttööni Nevercold Alaska lämpöliivit viime syksynä. Kokemusta niistä onkin nyt kertynyt koko metsästyskauden ajalta syksyn hirvipasseista sekä mäyräkoira-ajoista talven peura- ja kettukyttyille. Odotukset olivat syksyllä erittäin korkealla; nyt ei enää paleltaisi passissa. Kokemukset eivät kuitenkaan olleet aivan näin yksiselitteisiä.

Ominaisuudet

Nevercold Alaska lämpöliivien idea on yksinkertainen. Fleecekankaasta valmistetun liivin sisään on ommeltu kaksi lämpöelementtiä rinnan päälle ja yksi isompi yläselän kohdalle. Lämpöelementit saavat energiansa hieman tulitikkurasiaa isommasta litium-ioni-akusta. Mikrohiilikuitukankaasta valmistetut lämpöelementit on sijoitettu verkkovuorin ja tuulieristekalvon väliin. Akku löytyy liivin vasemmasta taskusta.

Akku ladataan tuotteen mukana toimitetulla verkkolaturilla (100-240 V / 50-60 Hz) tai lisävarusteena myytävällä autolaturilla (12 v). Liivien lämmitysvoimakkuutta säädellään neliportaisesti akun kyljessä olevalla painonapilla. Lämmityksen voi luonnollisesti kytkeä päälle ja pois päältä ilman akun irrottamista.

Nevercold Alaska lämpöliivit on tarkoitus pukea heti alusvaatekerroksen päälle, ei koskaan suoraan ihoa vasten. Kelin mukaan sitten liivien päälle puetaan tarvittavat lisävaatekerrokset. Tässä kohtaan on hyvä huomata, että lämpöliivit saavat olla yhtä kokoa pienemmät kuin normaalit päällimmäisiksi puettavat fleeceliivit. Liivien on tarkoitus olla hyvin tyköistuvat, jotta lämmityselementtien lämpö siirtyisi tehokkaasti lämmöntunteeksi.

Kokemukset

Tyypillisesti hirvipassiin mennessä on liikaa vaatetusta ja kävellessä on kuuma, hieman pidemmällä taipaleella tulee hiki. Sitten passissa useamman tunnin paikallaan seisoskellessa tai istuessa tulee auttamatta kylmä, varsinkin jos paita on kävellessä kastunut hiestä. Teoriassa Nevercold Alaska lämpöliivi on ratkaisu tähän ongelmaan. Puetaan siis juuri sen verran, ettei kävellessä tule hiki ja paikallaan ollessa nautitaan sähkölämmityksestä.

Käytännössä liivien tuulieristekalvo ei hengitä, vaan kerää kosteuden suoraan aluspaitaan. Hyvin nopeasti opin riisumaan lämpöliivit päältäni aina liikkeelle lähtiessä ja sitten taas pukemaan ne aluspaidan päälle passissa odottelun ajaksi. Ei siis kovin käytännöllistä, koska samalla tavalla voisin kuljettaa repussa ylimääräistä villapaitaa tai untuvataukotakkia pukeakseni sen passissa päälle. Villapaidan eduksi täytyy lukea myös sen varmatoiminen käyttöliittymä, joka ei tarvitse ladattavia akkuja.

Toki passissa seisoskellessa sähköllä toimiva lämpöliivi on miellyttävä jos aluspaita on jo päässyt kastumaan. Puolen tunnin lämmitys täydellä teholla myös kuivattaa nihkeän aluspaidan huomattavasti mukavammaksi. Mutta tähänkin löytyy se perinteinen ratkaisu, eli ylimääräinen kuiva aluspaita repussa.

Parhaimmillaan Nevercold Alaska lämpöliivit on kovilla pakkasilla peura- tai kettukytiksellä. Kun pakkasta on yli 20 astetta, niin mikä tahansa lisälämpö on tervetullutta vähintäänkin parin tunnin paikallaan istuskelun jälkeen. Vaikka tuntemukset näistä lämpöliiveistä olivat välillä oudon ristiriitaisetkin, niin käytin niitä syksyn ja talven peurakyttyissä joka kerta, eli noin 150 tuntia.

Nevercold Alaska lämpöliiveistä on siis etua ja iloa varsinkin kytispyynnissä, mutta välillä niiden kanssa tulee outoja tuntemuksia, kun rinta ja yläselkä ovat ihanassa lämmöntunteessa, mutta käsivarret, reidet, varpaat ja sormet tärisevät horkassa. Ei sillä, että haluaisi rintaan tai selkään kylmää, mutta kontrasti on välillä ikävän tuntuinen. Joskus tuntuu, että tasaista kylmää voisi kestää helpommin, jos vieressä ei olisi niin kuuma.

Käytin liivien lämmitystä myös hanskojen lämmittämiseen. Tämä oli ehdottomasti yksi Nevercold Alaska lämpöliivien parhaita ominaisuuksia. Pidin ylimääräiset hanskat takin alla liivien lämpöelementtien kohdalla ja toiset hanskat kädessä. Aina kun ohuet nahkahanskat alkoivat tuntua liian kylmiltä, otin lämmitetyt hanskat takin alta ja laitoin kylmät tilalle. Näin pystyin toimimaan kovassakin pakkasessa ohuilla hanskoilla, joita oli miellyttävä käyttää aseen ja kiikareiden kanssa.

Taskuun sijoitettu lämpötilanvalitsin ei ole kaikkein paras ratkaisu, kun liivit on tarkoitus pukea päällimmäisten vaatekertojen alle. Istuessa on vaikea kaivaa akkua esiin sujauttaa sitä taas takaisin fleecen taskuun. Lisäksi samalla joutuu kaivamaan välikerrosten paitoja housun sisästä, eikä niitä saa istuviltaan takaisin niin kuin niiden tulisi olla.

Akun toiminta-aika on yleensä täysin riittävä, eli käytännössä 2-3 tuntia, pienimmällä teholla ehkä pidempäänkin.  Täydellä teholla lämmityselementin lämpötila on 52 °C ja alimmalla teholla 37 °C. Hankin Nevercold Alaska lämpöliivini heti kahdella akulla varustettuna. Tosin toinen akuista oli viallinen, eikä suostunut latautumaan edes ensimmäistä kertaa. Reklamoin asiasta ja sain vaihdossa toimivan akun. Kahden akun taktiikkaan joudun kuitenkin turvautumaan vain muutaman kerran, ensimmäisen akun tyhjentyessä. Ja yhden kerran, kun en ollut muistanut ladata akkua kytiskertojen välillä. Vara-akku kulkeekin kätevästi fleecen toisessa taskussa kaiken varalta mukana.

Tekniset tiedot

• mikrokuitukankaiset lämmityselementit rinnassa (2) ja yläselässä
• 4-portainen lämpötilan säätö
• lämmityselementtien lämpötila 52 °C - 37 °C
• toiminta-aika 2-5 tuntia lämmitystehosta riippuen
• kaksi vetoketjullista taskua
• materiaali microfleece (100 % polyesteri)
• tuulieristekalvo
• käsinpesu 30 °C
• 2200 mAh / 7.4 V (DC) litium-ioni-akku, latausaika verkkolaturilla noin 1,5 h
• 100-240 V / 50-60 Hz verkkolaturi
• käyttöohje suomen, ruotsin, englannin ja venäjän kielillä
• koot XS-XXL

Suositushinta 159,00 €
Pakkauksen sisältö: liivi, akku, verkkolaturi, käyttöohje

Erikseen myytävät lisävarusteet

lisäakku
autolaturi

Henriksin uusi à la carte

Vesa Parikka ja Jussi Laulainen hiovat annosten yksityiskohtia keittiömestari Markus Fogelholmin johdolla.

Kokkikokeiluprojektini ravintola Henriksissä on edennyt kolmannelle viikolle. Oppimista on riittänyt edelleen päivittäin, miltei jopa tunneittain. Viime päivät ovat olleet aivan erityisiä, koska tällä viikolla julkaistiin uusi à la carte-valikoima. Oma panokseni on toki rajoittunut lähinnä prosessissa oppimiseen ja ihmettelyyn. Markuksella ja Vesalla on sen sijaan pitänyt melkoista kiirettä, koska kaikki suunnittelu tapahtuu normaalin keittiötyön ohessa lisätyönä ja osin myös vapaa-ajalla.

À la carte

Alkuruokia:

Rapukeittoa, pastiskermaa ja krutonkeja
Häränhäntäterriiniä, persiljakreemiä ja punasipulivinaigretteä
Sauvalan kartanon fasaania, appelsiinia ja tummaa balsamicokastiketta


Pääruokia:

Haukimureketta, paistettua kampasimpukkaa ja limekastiketta
Haudutettua karitsaa, selleripyreetä ja kuminakastiketta
Porsaan “secreto”, paprikapyreetä ja uppomuna
Pinaattiohukaisia, hasselpähkinäohrattoa ja paahdettua punajuurta


Jälkiruokia:

Karamellikreemiä, päärynää ja siiderisorbettia
Sitruunavanukas, mustaherukkamoussea ja –jäätelöä
Crème brûlèe
Juustoja ja viikunaa


Hinnat 1/2/3 ruokalajia 26/34/42 €

Rapukeittoa, pastiskermaa ja krutonkeja

Häränhäntäterriiniä, persiljakreemiä ja punasipulivinaigretteä

Sauvalan kartanon fasaania, appelsiinia ja tummaa balsamicokastiketta

Haukimureketta, paistettua kampasimpukkaa ja limekastiketta

Haudutettua karitsaa, selleripyreetä ja kuminakastiketta

Porsaan “secreto”, paprikapyreetä ja uppomuna

Karamellikreemiä, päärynää ja siiderisorbettia

Sitruunavanukas, mustaherukkamoussea ja –jäätelöä

Eilinen oli sikälikin jännittävä päivä, että uudet annokset käytiin läpi ehkä kaikkein kriittisimmän yleisön, eli salihenkilökunnan kanssa. Annoksia maisteltiin, analysoitiin ja perusteltiin, nyt kaikki on valmiina asiakkaille.

Kriitikot vasemmalta oikealle: Suvi Vainonen, Humberto Garces, Katja Ikonen ja Eveliina Lehtimäki

Pöytävaraukset täältä!

Ravintola Henriks
Satamakatu 7
Tampere
P. 0207 669 062
henriks@henriks.fi

Avoinna:
Ti-Pe lounas 11:30-14:00.
Ti-To 17-22,
Pe 17-23,
la 16-23,
su-ma suljettu.