Raakaa touhua uutistoimituksissa

Täysin käsittämätöntä minkälaista mustamaalausta ja suoria valheita näinä päivinä metsästäjistä julkaistaan valtamedioissa. Kaikki aiemmat rimanalitukset alitti MTV3 ja toimittaja Keimo Lehtiniemi. En laita suoraa linkkiä MTV3:n sivuille koska tämä kirjoitus ei sitä todellakaan ansaitse, mutta kirjoituksen voit klikata kokonaisuudessaan auki tästä: ”Raakaa touhua suomalaismetsissä”.

Kirjoitus on kauttaaltaan täynnä perättömyyksiä, asenteellisuutta, huonoa toimittajan työtä ja rikkoo monin osin Journalistiliiton ohjeita. Käydäänpä kirjoituksen muutama törkein väittämä läpi:

On ihan turha enää kainostella tätä asiaa. Suomen metsissä tapahtuu joka päivä rikoksia. Ne ovat metsästysrikoksia tai törkeitä metsästysrikoksia.

Tämän ja kirjoituksen muutkin väittämät voisi lausua sen kummemmin todistelematta ja yksilöimättä oikeastaan mistä tahansa asiasta, mutta puhutaan tässä blogauksessa nyt vaikka toimittajista. On turha enää kainostella tätä asiaa. Suomen mediataloissa tapahtuu joka päivä rikoksia. Ne ovat harhaanjohtamista ja valehtelua, jotta mainosalustoihin saataisiin rahaa tuovia klikkauksia.

Salametsästys surettaa meistä lähes jokaista. Koskettaa ja kouraisee. Mutta kun ne viidakot ja savannit ovat siellä kaukana jossain, niin meille on tullut tässä asiassa paha harha. Salametsästys on myös suomalainen ilmiö ja tänä päivänä erittäin raaka ilmiö.

Manipuloiva tai valehteleva media surettaa meistä lähes jokaista. Koskettaa ja kouraisee. Mutta kun se Venäjä ja muut diktatuurit ovat siellä kaukana jossain, niin meille on tullut tässä asiassa paha harha. Paskaa puhuva media on myös suomalainen ilmiö ja tänä päivänä erittäin raaka ilmiö.

Uusi teknologia on tehnyt salametsästyksestä paljon helpompaa kuin aiemmin. Riistakamerat, jäljityslaitteet ja esimerkiksi koiran tehokas käyttö ovat tuoneet salametsästykseen uusia piirteitä, jotka lisäävät innostusta seikkailuun. Siis niillä, jotka siitä saavat kiksejä. Tappamaan tullaan satojen kilometrienkin päästä. Läheskään aina ei ole kyse paikallisista henkilöistä, ei todellakaan.

Uusi teknologia on tehnyt journalismista paljon helpompaa kuin aiemmin. Tietokoneet, kännykät ja internetin kritiikitön käyttäminen ovat tuoneet journalismiin uusia piirteitä, jotka lisäävät innostusta manipuloida ihmisiä. Siis niillä, jotka siitä saavat kiksejä. Vääristelemään ja valehtelemaan tullaan satojen kilometrienkin päästä. Läheskään aina ei ole kyse paikallisesta toimittajasta, ei todellakaan.

Ennen vanhaan suden salakaatoon tarvittiin hyvät läskileivät, tilkka viinaa lämmikkeeksi, paljon lippusiimaa - ja mikä tärkeintä LUNTA. Enää ei tarvita lunta. Sutta voidaan helposti jäljittää myös sulan maan aikana koiralla. Jos sattuu olemaan lunta, suden voi ajaa hengiltä vaikkapa moottorikelkalla.

Ennen vanhaan lööppiin tarvittiin hyvät suhteet, tilkka viinaa haastateltavalle, paljon paperia – ja mikä tärkeintä JALKATYÖTÄ. Enää ei tarvita jalkatyötä. Lööppiä voidaan helposti jäljittää myös paikallaan istuen internetistä. Jos sattuu olemaan liikenteessä, totuuden voi ajaa hengiltä vaikka lisäämällä kohuväitteen perään kysymysmerkin.

Suomessa on vähintään satoja joutilaita nuoria ja keski-ikäisiä miehiä, jotka jäljittävät riistaa, petoja ja lintuja joka ikinen päivä vuoden ympäriinsä. Osan he käyttävät ravinnoksi, mutta vain osan. Tärkeintä on tappamisvietin tyydyttäminen. Sitä voi verrata pelihimoon tai viinan himoon. Tästä ei vain puhuta.

Suomessa on vähintään satoja joutilaita nuoria ja keski-ikäisiä toimittajia, jotka jäljittävät uutisia, lööppejä ja skuuppeja joka ikinen päivä vuoden ympäriinsä. Osasta kerrotaan totuus, mutta vain osasta. Tärkeintä on itsensä esille tuominen mediassa. Sitä voi verrata pelihimoon tai viinan himoon. Tästä ei vain puhuta.

Maastosta löytyy koloja, joihin saaliseläin on vain polkaista pois silmistä ja rynnätty seuraavan saaliin kimppuun. Polkaistu mättääseen, kuten alan termi kuuluu.

Mediasta löytyy julkaisuja, joihin hutaistun jutun saa esiin ilman kritiikkiä ja taas voi rynnätä seuraavan saaliin kimppuun. Uutisankkoja, kuten alan termi kuuluu.

Noin 10 vuotta sitten keskisessä Suomessa paljastui useita laajoja salametsästysrikoksia, jotka omalta osaltaan johtivat törkeän metsästysrikoksen määrittelyyn laissa. Tuolloin paljastuneissa rikoksissa oli useimmiten kysymys taloudellisen hyödyn tavoittelusta - siis hirvenlihasta, karhun kielestä, tassulihoista tai siitinluusta, joskus lintupaistista.

Toistuvasti useiden vuosien aikana on mediassa paljastunut laajaa piittaamattomuutta ihmisten yksityisyyden suojaan, jotka osaltaan ovat johtaneet ennakkotapausten syntymiseen oikeudessa. Oikeudessa paljastuneissa rikoksissa on useimmiten kysymys taloudellisen hyödyn tavoittelusta – siis lehtien myynnistä lööpeillä ja verkkohuomiosta klikkauksina.

Nyt salametsästys on mennyt raakalaismaiseksi tappamiseksi ja addiktoituneeksi verenhimoksi, jossa tekniikan uudet mahdollisuudet vain lisäävät adrenaliinin ja testosteronin erityistä. Tästä olen huolissani, koska se on sairasta.

Nyt journalismi on mennyt raakalaismaiseksi jahtaamiseksi ja addiktoituneeksi verenhimoksi, jossa tekniikan uudet mahdollisuudet vain lisäävät adrenaliinin ja testosteronin erityistä paparazzeilla. Tästä olen huolissani, koska se on sairasta.

Samaa tolkutonta vääristelyä ja paatosta jatkuu vielä ainakin tuplasti. Se ei kuitenkaan ansaitse enää yhtään lisää huomiota. Kuvaavaa, että kirjoituksen perässä lukee: ”Jutusta on poistettu kommentointimahdollisuus epäasiallisen palautteen vuoksi.” Minkähän takia tällainen törky saa osakseen epäasiallista palautetta? Vai liekö kysymys siitä, että palaute on osoittanut jutun juuri sen tasoiseksi kuin se onkin.

Vaikka itse kirjoitukseen ei voi laittaa kommentteja, niin halukkaat voivat niitä lähettää suoraan toimittajalle: keimo.lehtiniemi@mtv3.fi