Suutari ja kaksi peuraa

Peura tulossa ruokinnalle. Oikealla takana näkyy myös avotorni, jossa kohta edessä jäännät paikat.

Eilen illalla tapahtui jotain, mitä ei vielä koskaan ennen ole itselleni tapahtunut. Hieman ennen viittä ruokinnalle tuli yksinäinen naaraspeura. Peura oli oikein mallikkaassa kylkiasennossa. Tähtäsin rauhallisesti lavan taakse keuhkoille, puristin hitaasti ja KLIK! Ei voi olla totta, enkö ollut vetänyt patruunaa pesään??? Kädet hiukan jännityksestä täristen yritän vetää lukkoa taakse mahdollisimman hiljaa. Aseesta tulee laukeamaton patruuna esiin.

Peura kuuntelee hermostuneesti jokaista metallista kilahdusta, siirtyen askel askeleelta pois ampumasektorilta, kun lataan aseetta uudelleen. Juuri viimeisellä hetkellä saan tähtäyksen uudelleen kuntoon. Kello 17:01 terveiset vahvistavat vanhan viisauden, ettei ilmaisia lounaita ole. Rankaosuma pudottaa peuran miltei jaloilleen.

Kiroan mielessäni taannoista siirtymistäni halpaan serbialaiseen Leader soft point jacket 285 grs 9.3 x 62 patruunaan. Perustelin itselleni ostoa, jotta voin harjoitella ja metsästää samoilla patruunoilla edullisesti. Mieleeni tulee väistämättä myös eräs aiempi totaalinen huti, sainko tästä nyt hyvän syyn syyttää patruunaa ampumataitojeni sijaan. Sitten mieleen jysähtää syksyiset karhujahdit, niissä ei todellakaan voi ottaa tällaisia riskejä toimimattomista patruunoista. Täytynee siirtyä käyttämään jotain premium-patruunaa. Olisiko ehdotuksia luotettavasta ja toimivasta?

Lähden pistämään ja suolistamaan peuraa. Homman tehtyä katselen kännykästä kaverin kyttyypaikalta tulevia kuvia emästä ja vasasta.

Odotettu laukaus kajahtaa klo 17:32 harvinaisen pienikokoiselle naarasvasalle. Tapahtumarikas ilta opetti paljon halpapatruunoista, toi kaverille kauden kuudennen ja itselleni kauden yhdennentoista valkohäntäpeuran, viiden tuloksettoman kyttyyn jälkeen. Nyt vielä loppurutistus, kautta on jäljellä enää neljä iltaa.