Perinteisten peuravalkeiden paikka

Tänään viimeisenä päivänä olin vielä peurakyttyyllä. Keli oli mukavan lämmin, selvästi plussalla. Useamman tunnin pystyi olemaan paljain käsin ilman hanskoja. Huomattavasti miellyttävämpi tilanne kuin viimevuonna, jolloin kauden lopetusiltana oli -24 astetta pakkasta. Satelikin vähän ja se peittää alleen niin hajut kuin pienet äänetkin. Ei tullut saalista, kuten ei muutamalla edeltävälläkään kerralla. Kaiken lisäksi koko talven auraamatta ollut metsäautotie muuttui illan aikana loskavelliksi. Jos mukana ei olisi ollut lumiketjuja, niin ilta olisi päättynyt todella pitkään kävelyreissuun.

En kuitenkaan ole yhtään pahoillani. Kausi oli erinomainen, yksitoista kaatoa on itselleni enemmän kuin riittävästi. Kaatojen lisäksi kausi toi monia hienoja kokemuksia ja elämyksiä. Erityisesti mieleen on jäänyt mielenkiintoinen ilta tuplavasojen kanssa, sekä hyvin järjestetty jahti mäyräkoirilla. Tarkkaan en ole laskenut kyttyyllä vietettyä aikaa, mutta 150 tuntia lienee melko lähellä totuutta. Onhan siinä ajassa ehtinyt kokea riittävästi verta, hikeä ja (onnen)kyyneleitä.

Nyt on siis perinteisten peuravalkeiden paikka :)

Zeiss Victory NV 5,6 x 62 T * valonvahvistin

Nyt heitetään hämäräkiikaritestin jälkeen lisää löylyä pimeään. Loppukauden peurakyttyillä olen testannut Zeiss Victory NV 5,6 x 62 T * – valonvahvistinta käytännön toimissa. Aiempaa kokemusta pimeänäkölaitteista itselläni on vuosien takaa lähinnä armeijasta ja viime vuosilta Yukon-merkkisisestä halpamallista.

Alalla tuntuu vallitsevan aika moinen terminologian ja tekniikoiden sekasotku. Myyjien markkinointipuheet hämmentävät tätä entisestään. Lisäksi laadukkaimmat valovahvistimet ovat varjeltua ja valvottua sotilasteknologiaa, jota siviileille ei ole edes laillisesti kaupan. Tekniikan ”suojatusta” luonteesta kertonee jotain sekin, että Victory NV on vientikontrollin alainen tuote. Sille on haettava Euroopan Unionin vientilisenssi, jos sen aikoo viedään EU:n ulkopuolelle. Jokainen yksilö on rekisteröity sarjanumeron mukaisesti, joten harhapoluille hairahtanut tuote voidaan jäljittää myös tarkasti.

NVESD (U.S. Army Night Vision and Electronic Sensors Directorate) luokittelee laitesukupolvet (generation) niissä käytetyn teknologian mukaisesti seuraavasti: Gen0, Gen1, Gen1+, Gen2, Gen2+, Gen3, Gen3+ sekä Gen4. Äkkiseltään voisi luulla, että uusi sukupolvi on automaattisesti vanhempaa sukupolvea parempi. Sukupolvimerkintä kertoo kuitenkin vain käytetystä tekniikasta, ei suorituskyvystä. Toki yleissääntönä on, että tekniikka kehittyy ja laitteet paranevat, mutta teknistä kehitystä tapahtuu koko ajan eteenpäin myös laitesukupolvien sisällä. Näinpä esimerkiksi huippuluokan Gen2 –laite voi hyvinkin olla tehokkaampi, kuin uudemman sukupolven Gen3-laite.

Valonvahvistimien vertailu pelkän paperitiedon varassa onkin lähes mahdotonta. Lisäksi marketeissa myytävät Venäjällä, Valkovenäjällä ja Kaukoidässä valmistetut laitteet eivät kunnioita länsimaisia teknologiasukupolvia markkinoinnissaan, vaan useimmiten niitä myydään harhaanjohtavasti numeroa uudemman sukupolven tunnuksin. Todellisuudessa nämä laitteet ovat länsimaisittain Gen0- tai parhaimmillaankin Gen1 –tasoa.

Laadukkaat valonvahvistimet ovat arvokkaita. Hyvä optiikka on tunnetusti aina kallista, mutta pimeänäkölaitteissa tarvitaan parhaan optiikan lisäksi vielä huipputason valonvahvistinmoduuli. Koska uusimpien laitteiden teknologiat ovat osin sotilassalaisuuksia, ei niistä ole julkisesti saatavilla tarkkaa tietoa. Käytännössä kuitenkin pimeänäkölaitteissa muutetaan objektiivin kautta tuleva valo fotokatodilla elektroneiksi. Mikrokanavalevyllä kasvatetaan elektronien määrää keinotekoisesti. Elektronit muutetaan fosforiverhon avulla jälleen takaisin silmälle näkyväksi valoksi.

Asiasta lisää FinnAccuracyn nettisivuilta artikkelissa ”Yleistä valonvahvistimen hankinnasta”.

Käytännön kokemukset 

Ensimmäinen kokeilu Zeiss Victory NV:llä oli hiuksia nostattava kokemus. Olosuhteissa jossa huippuluokan hämäräkiikareilla näkee pikselöityvää kuvaa hiemankin pidemmälle katsoessaan, näkee Victory NV:llä satojen metrien päähän kirkkaasti ja selkeästi kuin päivällä. Myös kaikki varjokohdat, joissa kiikareilla on vain mustaa, muuttuvat äkisti näkyviksi.

Tämä kuva on napattu Zeissin markkinointimateriaalista, eikä vastaa täysin aitoa kuvaa. Tähtäinristikko on kuvassa luonnollista suurempi ja kuvaa lienee muutenkin kaunisteltu, mutta se antaa kuitenkin hyvän käsityksen valonhahvistimella nähdystä kuvasta.

Victory NV:n kuva on mustavalkoinen tai oikeammin mustavihreä, mutta sävykäs. Kuvassa näkyy myös tähtäinristikko helpottamaan etäisyyksien arviointia. Käytännössä ulkona ei ole koskaan niin pimeää, ettei XD4-valovahvistinkennon 20.000 kertainen valonvahvistus riittäisi. Saksalaiseen vyö ja henkselit - varmuusajattelun pohjautuen, Victory NV:ssä on myös sisäänrakennettu IR-ledi, joka valaisee tarvittaessa useita kymmeniä metrejä myös täydellisessä pimeydessä.

Päiväkäytössä NV:n etulinssin suojus pidetään paikallaan ja katseluun riittää suojuksen kannessa oleva millin parin neulanreikä. Halpamalleista poiketen kuvan kirkkautta voi säätää vallitsevan valomäärän mukaan, niin ettei pimeässä tarpeellinen hämäränäkö sokaistu. Tämä on erittäin tärkeä ominaisuus, kun varsinainen metsästys tapahtuu kuitenkin tähtäinkiikarin avulla.

Victory NV on Gen2+ sukupolven tekniikkaa ja käytännössä parasta suorituskykyä, mitä siviilikäyttöön on saatavissa. Ero aiemmin käyttämäni valkovenäläisen Yukon –pimeäkatselulaitteeseen, on kuin vertaisi ritsaa ja pumppuhaulikkoa keskenään. Näillä eväillä en viitsinyt varsinaiseen yhtäaikaiseen parivertailuun edes ryhtyä.

Teoriassa ja käytännössäkin Victory NV:llä pärjää kaikissa valoisuusolosuhteissa yöllä ja päivällä. En kuitenkaan lähtisi sitä suosittelemaan ainoaksi kiikariksi. Pienempikokoiset ja hyvät päiväkatselukiikarit ovat toki kätevämmät yleiskäytössä valoisaan aikaan ja laadukkaat hämäräkiikarit tarjoavat stereonäön lyhyillä matkoilla hämärässä. Jos kuitenkin lajintunnistuksen lisäksi täytyy varmistua riistan yksilökohtaisista eroista, vaikkapa sarvien piikkimääristä, niin pimeässä Victory NV on täysin lyömätön apuväline. NV:llä on myös mahdollista tarkkailla aluetta laajemmin ja havaita lähestyvä riista jo pidemmältä matkalta. Pienpetojen haaskakyttäyksessä ja riistan laskennassa tai yksityiskohtaisemmassa tarkkailussa Victory NV on hämäräkiikareihin verrattuna omaa luokkaansa.

Victory NV:n ohjehinta on 4.500€ ja parasta aikaa siitä on 3.900€:n tarjouskampanja käynnissä. Laite on siis melkoisen arvokas. Hyväksi kompromissiksi voisi harkita Victory NV:tä laadukkaiden päiväkatselukiikareiden kaveriksi ja näin välttyisi useamman tonnin hintaisten hämäräkiikareiden hankinnalta. Tällä yhdistelmällä pärjäisi kohtuullisen mukavasti tilanteessa kuin tilanteessa.

Tekniset tiedot

Suurennos	5.6x
Vaikuttava objektiivin halkaisija	62 mm
Näkökenttä 1.000 m	142 m
Lähisäätöraja	5 m
Diopterikorjaus	+/- 4 D
Pupillin etäisyys	20 mm
Täyte	typpi
Linssipinnoite	LotuTec®
Mittausetäisyys	500 m
Ristikko dimensio	0.5 m / 100 m
Paristot	2 x AA
Pituus	233 mm
Leveys	80 mm
Korkeus	100 mm
Paino ilman paristoja	1.000 g

Suutari ja kaksi peuraa

Peura tulossa ruokinnalle. Oikealla takana näkyy myös avotorni, jossa kohta edessä jäännät paikat.

Eilen illalla tapahtui jotain, mitä ei vielä koskaan ennen ole itselleni tapahtunut. Hieman ennen viittä ruokinnalle tuli yksinäinen naaraspeura. Peura oli oikein mallikkaassa kylkiasennossa. Tähtäsin rauhallisesti lavan taakse keuhkoille, puristin hitaasti ja KLIK! Ei voi olla totta, enkö ollut vetänyt patruunaa pesään??? Kädet hiukan jännityksestä täristen yritän vetää lukkoa taakse mahdollisimman hiljaa. Aseesta tulee laukeamaton patruuna esiin.

Peura kuuntelee hermostuneesti jokaista metallista kilahdusta, siirtyen askel askeleelta pois ampumasektorilta, kun lataan aseetta uudelleen. Juuri viimeisellä hetkellä saan tähtäyksen uudelleen kuntoon. Kello 17:01 terveiset vahvistavat vanhan viisauden, ettei ilmaisia lounaita ole. Rankaosuma pudottaa peuran miltei jaloilleen.

Kiroan mielessäni taannoista siirtymistäni halpaan serbialaiseen Leader soft point jacket 285 grs 9.3 x 62 patruunaan. Perustelin itselleni ostoa, jotta voin harjoitella ja metsästää samoilla patruunoilla edullisesti. Mieleeni tulee väistämättä myös eräs aiempi totaalinen huti, sainko tästä nyt hyvän syyn syyttää patruunaa ampumataitojeni sijaan. Sitten mieleen jysähtää syksyiset karhujahdit, niissä ei todellakaan voi ottaa tällaisia riskejä toimimattomista patruunoista. Täytynee siirtyä käyttämään jotain premium-patruunaa. Olisiko ehdotuksia luotettavasta ja toimivasta?

Lähden pistämään ja suolistamaan peuraa. Homman tehtyä katselen kännykästä kaverin kyttyypaikalta tulevia kuvia emästä ja vasasta.

Odotettu laukaus kajahtaa klo 17:32 harvinaisen pienikokoiselle naarasvasalle. Tapahtumarikas ilta opetti paljon halpapatruunoista, toi kaverille kauden kuudennen ja itselleni kauden yhdennentoista valkohäntäpeuran, viiden tuloksettoman kyttyyn jälkeen. Nyt vielä loppurutistus, kautta on jäljellä enää neljä iltaa.

Aladobi eli lihahyytelö

Niin aladobi vastaa, kuin sitä kutsutaankin monilla nimillä: lihahyytelö, tytinä, syltty, punsa, alatoopi. Aladobi tulee ranskan kielestä "à la doube", jossa doube tarkoittaa "hyytelöksi tai hyytelössä keittämistä". Vähintään yhtä monta on tapaa valmistaa tämä herkku, kuin nimetä se.

Nimimerkki SRJK jakoi asemies-jutun kommenttikentässä hyödyksemme Jaakko Nuutilan reseptin. Yllätyin lopputulokseen, jäniksen ja sherryn maut sopivat yhteen erittäin hyvin. Toisena vaihtoehtona voisi käyttää portviiniä, mutta viini ei suinkaan ole pakollista onnistuneeseen lopputulokseen. Lihahyytelön voi jäniksen sijaan tehdä myös hirven, peuran, kauriin, villisian ja riistalintujen luisesta lihasta.

Jänishyytelö

1 jänis
200 g sipulia
200 g porkkanaa
200 g palsternakkaa
3 rkl voita
1 rkl katajanmarjoja
persiljaa
3 valkosipulinkynttä
1 timjaminoksa
1 rosmariininoksa
1 rkl valkopippureita
2 laakerinlehteä
3 dl kuivaa sherryä
8 liivatelehteä
suolaa

Paloittele jänis leikkaamalla koivet irti ja ranka poikittain puoliksi. Ruskista palat voissa ja laita kattilaan. Kaada vettä niin että palat peittyvät. Kuumenna vesi kiehuvaksi ja kuori vaahto. Lisää kattilaan kuoritut ja paloitellut kasvikset ja mausteet. Kypsennä kunnes lihat irtoavat luista, jäniksen iästä ja riiputtamisesta riippuen noin 1,5-2 tuntia. Nosta lihat jäähtymään. Irrota lihat luista. Siivilöi liemi ja lisää joukkoon sherry. Keitä kunnes jäljellä on enää viisi desilitraa. Lisää joukkoon liotetut liivatelehdet ja suola. Jauha kypsät jäniksenlihat (minä leikkasin vain pieniksi kuutioiksi) lihamyllyn läpi ja lisää ne liemen joukkoon. Kaada seos leipävuokaan hyytymään ainakin kuudeksi tunniksi. Kumoa ja leikkaa viipaleiksi. Tarjoa leikkeleenä tai alkuruokana sienisalaatin kanssa.


Aladobi maistuu herkulliselta sellaisenaan, uusien perunoiden kanssa tai vaikka ruisleivällä, lisukkeeksi sopii metsämarjakastike.

Lihalliset nautinnot verolle pantaviksi

Verkko-Hesari uutisoi tänään, Dagens Nyheteriä lainaten, Ruotsin maatalousviraston haluavan lihalle erityisen hiilidioksidiveron.

Lihalle asetettava hiilidioksidivero voisi perustua esimerkiksi siihen, kuinka suuret kasvihuonepäästöt yksi lihakilo aiheuttaa. Vero koskisi naudanlihan lisäksi myös muita lihalaatuja, kuten sianlihaa ja broileria.

Viime vuonna ruotsalaiset söivät lihaa kaikkiaan 87 kiloa vuodessa. Suomalaiset söivät Lihatiedotuksen mukaan vuonna 2011 lihaa vajaat 78 kiloa.

"Tärkein johtopäätös on, että lihaa on syötävä vähemmän", Ruotsin maatalousviraston markkinointiosaston päällikkö Gabriella Cahlin sanoo DN:lle.

Myös Suomessa on asia ollut esillä useampaan otteeseen. Luonto-Liitto ja Animalia ovat ehdottaneet vastaavaa jo vuonna 2011:

Esimerkiksi lihalle ja juustolle voidaan asettaa ympäristövaikutusten mukaan porrastettu haittavero polttoaineiden, tupakan ja alkoholin tapaan. Lihan hintaa voidaan nostaa myös tiukentamalla eläintuotantoon liittyviä hyvinvointimääräyksiä. Hintojen korotusten tuottoja tulee suunnata tuotantoeläinten hyvinvoinnin parantamiseen.

Globaalisosialidemokraatit GSD ry esitti SDP:npuoluekokoukselle tänä vuonna aloitteen:

Suomessa otetaan käyttöön erillinen haittavero lihalle sen suhteellisesti suurien hiilipäästöjen vuoksi. Samalla lisätään tiedotusta eri raaka-aineiden ilmastovaikutuksista ja ohjataan kulutusta vähän kasvihuonekaasuja tuottaviin tuotteisiin.

Terveisinä täältä ravintoketjun huipulta huomauttaisin moisen vihervasemmistolaisen ajattelun olevan varsin arveluttavaa ja kansalaisia eriarvoistavaa. Samalla ehdotus kuitenkin väistämättä lisäisi metsästyksen ja riistan arvostusta, ehkä suosiotakin.  Suhtaudunkin ehdotukseen varauksellisen myönteisesti, mikäli myös monien kasvisyöjien ensisijaisena proteiininlähteenä pitämä soija saa omat haittaveronsa. WWF:n mukaan nimittäin soijan viljely voi tuhota Iso-Britannian kokoisen alan (22 miljoonaa hehtaaria) metsää ja savannia Etelä-Amerikassa vuoteen 2020 mennessä.

Riistarullat

Itse tehtyjen tortillojen tai vaikka kaupasta ostettujen rieskojen väliin on kätevä rullata herkullista pikkupurtavaa. Riistarullat sopivat coctailpaloiksi, alkuruuaksi, lounaaksi, evääksi, iltapalaksi eli miltei tilanteeseen kuin tilanteeseen. Tällä kertaa tein vaihtoehdot kolmella täytteellä: peuranpalvi, saksanhirviriistamakkara ja riistajauheliha.

Riistarullien valmistus on todella helppoa. Tortillat tai rieskat kostutetaan kevyesti maidolla ja voidellaan tuorejuustolla. Päälle lisätään täytteet, kääritään rullalle ja leikataan sopiviksi suupaloiksi.

Palvitäyte

valkosipulituorejuustoa
riistapalvia (hirvi, peura, villisika, poro…)
rucolanlehtiä
parmesaanijuustoa

Riistamakkaratäyte

ruohosipulituorejuustoa
riistamakkaraa
salottisipulisilppua
ruohosipulia

Riistajauhelihatäyte

pippurituorejuustoa
paistettua riistajauhelihaa (suola & pippuri)
persiljasilppua

Valkohäntäpeuran naarasvasa kyttäysjahdista

Eilinen päivä oli vaihteeksi pettymysten päivä. Sain kutsun peurajahtiin miesajona ja jouduin perumaa sen perhesyiden vuoksi. Illaksi onnistuin kuitenkin livahtamaan kyttyylle. Totesin riistakamerasta taas pattereiden lopahtaneen. Kestivät kokonaista 13 päivää :( Keli oli kyllä kaiken puolin paras mahdollinen, kun sää oli lämmennyt lähes 20 astetta vuorokauden aikana. Odotukset olivat korkealla.

Heti alkuillasta alkoikin kuulua pauketta suunnasta jos toisesta. Kaverin passista kuului laukaus klo 16:33. Tekstiviesti kertoi naarasvasan kaatuneen. Lisää laukauksia kuului useita ympäriinsä, joten peurat olivat odotetusti aktiivisia. Tuuli kuitenkin puhalsi suoraan selkäni takaa ruokinnalle, niinpä oma ampumasektorini pysyi tyhjänä. Juuri ennen pimeää alkoi myös lumipyry, ei siis taaskaan auttanut, kuin niellä oma pettymys ja lähteä auttamaan kaverin tämän kauden viidettä peuraa hyvillä mielillä kinneriin. :)

Kauden kymmenes valkohäntäpeura

Heti kyttyytornille saavuttuani huomasin metsureita töissä noin parinsadan metrin päässä. Kuului jatkuva moottorisahan pärinä, traktorin möyrintä ja kaiken päälle jotain ketjujen kilinää. Ajattelin jo vaihtaa paikkaa, mutta sitten tuumasin, etteivät ne kai pimeällä töitä tee. Tunnin sisään kun jo hämäräkin laskeutuu. Tosin mielessä kävi, josko peurat ovat kokonaan lähistöltä kaikonneet.

Vielä mitä, reilun puolen tunnin odottelun jälkeen, yhä valoisaan aikaan näin sivusilmällä, kun kolme peuraa lähestyi arasti ruokintaa. Tuuli sopivasti suoraan ruokinnalta itseäni kohden ja peurat vilkuilivat koko ajan vain metsureiden suuntaan. Ensin ruokinnalle hiipi ylivuotinen ja perään vasa. Peurat olivat heti limittäin, joten otin tähtäimeen kohdan, josta kaksi ensimäistä oli tullut taimikosta. Kun kolmas peura näyttäytyi, lähtivät terveiset klo 16:23 tälle vasalle, joka säntäsi välittömästi ruokinnan ohi metsään.

Ensimmäiseksi tullut ylivuotinenkin poistui pakolaukkaa, mutta paikalle jäi vielä hermostuneesti pyörimään toisena tullut vasa. Latasin jo kiväärinkin ja tähtäsin, mutta päätin kuitenkin olla ampumatta. En ollut täydellisen varma ensimmäisen osuman laadusta, enkä halunnut ottaa riskiä kahdesta haavakosta. Ja toisaalta mitäs noita nippuun ahnehtimaan, vielä on kesää jäljellä ja ravit jatkuu viimeistään viikonloppuna… :)

Parin tuloksettoman kyttyyn jälkeen, urosvasa sai nyt kunnian olla kauden kymmenes valkohäntäpeura.

Kansalaisaloite: Ampumaratojen ympäristölupa

Suomen kansalaisilla on perustuslaissa turvattu oikeus tehdä eduskunnalle aloite lain säätämiseksi. Tämän valtiollisen tason vaikuttamiskeinon käyttäminen edellyttää, että aloitetta kannattaa vähintään viisikymmentätuhatta äänioikeutettua Suomen kansalaista kuuden kuukauden kuluessa.

Oikeusministeriön asianumero
OM 8/52/2013

Vireillepanija:
Asko Lampinen, Muhos

Aloitteen sisältö

Ympäristösuojelulain muuttaminen ampumaratoja koskevissa asioissa 

Esitän ympäristösuojelulain kohtaa muutettavaksi siten, että tutkimustulokset otetaan aina huomioon ympäristölupaa myönnettäessä. Ympäristölupa myönnetään vähintään kymmenen vuoden ajanjaksoissa, koska ampumaradan korjaaminen ja investoinnit eivät ole mahdollisia lyhyissä ajanjaksoissa. Vuosikymmeniä alueella olevan ampumaradan tilannetta seurataan, ei kielletä toimintaa, koska haitta- aineet eivät ole kulkeutuneet syvempään maaperään. Ampumaratojen kohdalla erityisesti tulisi ottaa huomioon maaperän happamuus, maaperän maalaji, vedenjohtavuus, orsiveden virtaussuunta, etäisyys pohjaveteen, etäisyys pohjaveden ottamoon ja alueen pohjaveden laatu sekä määrä. Myös edellä mainitut seikat tulisi vaikuttaa selkeästi ympäristölupiin. 

Lisäksi tulisi antaa vuosikymmeniä vanhoille (yli 30 vuotta vanhoille) ampumaradoille parempi oikeusturva meluvalituksiin nähden. Vanhojen ampumaratojen lähelle rakentavan valitusoikeutta tulisi rajoittaa, ennen rakennuslupaa mainituilla rajoittavilla ehdoilla. Kunnan kaavoittaessa vanhan ampumaradan läheisyyteen tulee kunnan ensisijaisesti rakentaa meluvallit ampumaradalle. Jos ampumarata joudutaan siitäkin huolimatta siirtämään pois nykyiseltä alueelta, kunta sitoutuu rakentamaan vastaavan ampumaradan kohtuulliselle etäisyydelle. Kohtuullinen etäisyys tarkoittaa alle 20 km. kuntakeskuksesta. (Koskee myös kuntaliitosten jälkeen lakkautettujen kuntien ampumaratoja)

Perustelut

Ampumaratojen sulkemisen suurin syy on epäselvästi kirjoitettu ympäristösuojelulaki, ampumaratoja koskevissa asiakohdissa. Ampumaradat ovat tärkeitä kokoontumispaikkoja metsästäjille, seuroille ja riistanhoitoyhdistyksille. Ampumaradoilla koulutetaan metsästäjiä, reserviläisiä ja poliiseja. Ampumaratoja tarvitsevat myös urheilijat harjoitteluun. Suomessa on 1,5 miljoonaa ampuma-asetta ja jokaisen tulisi opetella turvallinen aseiden käsittely ja asennekasvatus ampumaradalla. Lisäksi turhat ja huonot riistalaukaukset vähenevät ohjatulla ampumaharjoittelulla virallisilla ampumaradoilla. Nykyisen ampumarataverkoston lakkautus edesauttaa turvattomuutta ja johtaa suurempiin ympäristöriskeihin. 

Ampumaratojen omistajat joutuvat teettämään kalliita maaperä- ja pohjavesitutkimuksia, jotka pääsääntöisesti osoittavat, että maaperän pilaantumista ei ole tapahtunut. On luonnollista, että ampumaradan maaperän aivan pintakerroksessa 0-20 cm. syvyydellä on haitta-aineita. Vuosikymmeniä vanhoilla ampumaradoilla haitta-aineet ovat sitoutuneet kuitenkin pinta- ja humuskerrokseen. Tutkimustulokset ovat sen osoittaneet. Ympäristölupaa ei siitä huolimatta ole myönnetty ampumaradalle. Ampumaradan ympäristölupa on evätty varovaisuuteen nojaten eli perustuu ehkä ja jos sanoihin. Ampuma- aseissa käytetään kiinteässä muodossa olevia metalleja. Ampumaradalla ei käytetä nestemäisiä metalleja, kuten kaivostoiminnassa.

Toimintaa!

Asia on siis kaikin tavoin tärkeä ja merkittävä kaikille aseharrastajille/metsästäjille, joten käy kannattamassa aloitetta kätevästi linkistä:

https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/58

Zeiss VICTORY HT 8x42 Katselukiikaritesti

Zeiss VICTORY HT 3-12x56 T*:n tähtäinkiikaritestin hyvien kokemusten innoittamana päätin ottaa testiin myös Zeiss VICTORY HT 8x42 katselukiikarit.

Jostain syystä erityisesti Suomessa on paljon metsästäjiä, jotka eivät ole oppineet käyttämään katselukiikareita. Ehkä se johtuu metsästyskulttuuristamme, joka painottuu monesti hirven lihamotivoituneeseen ajometsästykseen, jossa useimmiten riittää tunnistukseksi pelkkä iso vai pieni ja sarvet tai ilman. Vaikka ei tunnu ollenkaan mukavalta, kun joku katsoo hirvipassista Sinua tähtäinkiikarinsa läpi, vain varmistuakseen kuka siellä on.

Kyttäysjahdissa ja aivan erityisesti hämäräkyttäyksessä hyvät katselukiikarit ovat lähes välttämättömyys. Niillä kun näkee kohteen silloin kuin paljaalla silmällä ei näe edes kohdealuetta kunnolla. Tosin peura-alueillakin on vielä Wanhanliiton jääriä, jotka luulevat pärjäävänsä ilman, koska eivät ole koskaan oppineet katselukiikareita syystä tai toisesta käyttämään.

Tänä syksynä törmäsin viimeksi tällaiseen pitkänlinjan kokeneeseen peurakyttäjään, joka kävi vasaa kyttyyllä ruokinnalla, johon olin asentanut riistakameran. Ihmettelin, kun kesken kyttyyn sain puhelimeeni kuvan vasasta, mutta laukausta ei kuulunut. Kysyin jälkikäteen, miksi et ampunut ja sain vastaukseksi, ettei ”siellä mitään peuraa käynyt, olisin ampunut jos olisi ollut”. Ei uskonut ennen kuin näytin kellonajalla varustetun kuvan.

Koko katselukiikareiden idea on, että ne ovat nopeasti esille otettavissa (roikkuvat kaulassa), hyödyntävät stereonäköä (kaksi silmää näkee aina paremmin kuin yksi), ovat helpommin käytettävissä (tähtäinkiikari on kiinni aseessa) ja hämärässä niillä näkee paremmin, kuin paljaalla silmällä tai pelkällä tähtäinkiikarilla. Jatkuva tähtäinkiikarin läpi tihruaminen myös rasittaa silmiä aivan eri tavalla kuin katselukiikareita käytettäessä.

Vertailukohteet ja -olosuhteet.

Suoritin vertailun aidoissa testiolosuhteissa peurankytiksen ohella, useilla eri kerroilla. Testit toteutin parivertailuina siten, että molemmilla kiikareilla saattoi katsoa vuoronperään viivytyksettä. Vertailupareina toimivat hämäräkiikareiden huippumalli Zeiss Victory 8x56 T* RF ja halppismalli Nikon Trailblazer 10x50. Markettitasoiset mökkikiikarit jätin suosiolla testin ulkopuolelle, koska vaikka niillä näkisikin päivällä kirkkaasti, ne eivät vain yksinkertaisesti toimi hämärähommissa.

Vertailuparien hintaluokat ovat Zeiss Victory 8x56 T* RF n. 2.700 € ja Nikon Trailblazer 10x50 n. 300 €. Zeiss VICTORY HT 8x42 katselukiikarit asettuvat lähemmäs yläpäätä n. 2.000 € hinnallaan. Vertailupareista on itselläni pitkäaikaista kokemusta, joten niiden keskinäiset erot olivat jo lähtökohtaisesti täysin selvät. Nyt oli kyse lähinnä siitä, kuinka hyvät katselukiikarit näihin verrattuna saa parilla tonnilla.

Vertailuajankohta ajoittuu pimeimpään uuden kuun ajankohtaan, mutta runsaslumiseen tammikuun sydäntalveen. Olosuhteet olivat siis varsin tyypilliset peurankyttyylle. Näissä olosuhteissa katselukiikareista on myös merkittävää hyötyä pelkään tähtäinkiikariin verrattuna.

Havainnot ja tulokset

Aivan ensimmäiseksi VICTORY HT 8x42 erottuu tässä vertailussa selvästi pienemmän kokonsa ansiosta (160 mm / 785 g). Vastaavasti Nikon Trailblazer 10x50 on 188 mm / 825 g ja Zeiss Victory 8x56 T* RF 194 mm / 1.150 g. Paino- ja kokoerot johtuvatkin lähtökohtaisesti mm. erilaisista objektiivin halkaisijan ja suurennossuhteen eroista. Nyt olikin mielenkiintoista lähteä katsomaan voiko hyvä hämäräkiikari olla näin pieni, kuin VICTORY HT on.

Nikon Trailblazeriin verrattuna VICTORY HT on kaikissa suhteissa selkeästi parempi. Eroja on jopa vaikea ymmärtää ennen kuin näitä pääsee rauhassa vierekkäin vertaamaan. Nikonillakin pärjää auttavasti (varsinkin, jos ei tiedä paremmasta), onhan se kuitenkin käyttökelpoisempi, kuin suurin osa hämärässä käytetyistä tähtäinkiikareista.

VICTORY HT kuva on kuitenkin selkeästi kirkkaampi/valoisampi, mutta myös voimakkaampi kontrasteissaan. HT tarjoaa myös selvästi tarkemman ja yksityiskohdissaan rikkaamman, sekä paljon sävykkäämmän kuvan. Nikonin ongelmaksi muodostuu myös tarkennus hämärässä. Useimmiten kyttyyllä kiikari tarkennetaan jo valoisaan aikaan kohdealueelle sopivaksi. Jos kuitenkin syystä tai toisesta tarkennus muuttuu tai haluasi katsella kohteita eri etäisyyksillä, niin Nikonin kanssa se on pimeässä tuskaista, ellei peräti mahdotonta.

Zeiss Victory 8x56 T* RF on kytiskiikareiden eliittiä ja kyse olikin lähinnä siitä, kuinka lähelle VICTORY HT sitä yltää. Itse asiassa pitkin testiä oli vaikea löytää näiden kahden kiikarin eroja kuvan valoisuudessa, sävykkyydessä ja yksityiskohtien erottelussa. Useamman illan sinnikkäät vertailut kuitenkin lopulta osoittivat Victory 8x56 T* RF:n paremmaksi, joskin erittäin pienillä eroilla, nimenomaan yksityiskohtien erottelukyvyssä todella hämärässä tai miltei pimeässä.

Victory 8x56 T* RF on siis niukasti parempi hämäräkiikari optisesti. Siinä on myös sisäänrakennettu etäisyysmittari, joka varsinkin jahtimatkoilla on kätevä lisä. Tutuilla paikoilla siitä ei juuri lisäarvoa saa, kuin korkeintaan täysin avoimessa maastossa, jossa etäisyyksien arviointi on muutoin hankalaa. Lisäksi Victory 8x56 T* RF:ssä on BIS® eli Ballistic-Information-System, joka kertoo kuinka monta senttiä tähtäystä täytyy milläkin etäisyydellä korjata ylös tai alas.

Täysin puhtaaseen kyttäysjahtiin valitsen näistä siis mieluiten Zeiss Victory 8x56 T* RF:n, kuten ennenkin. VICTORY HT 8x42 on kuitenkin selvästi monikäyttöisempi ja silti erittäin laadukas hämäräkiikari. Jo pelkästään Victory 8x56 T* RF:n paino kaulassa roikkuessa aiheuttaa pidemmän päälle niskan rasitusta.

Jos kaikkia Victory 8x56 T* RF:n ominaisuuksia ei täysipainoisesti tule hyödynnettyä, eikä halua erikseen ostaa myös yleiskiikareita, on Zeiss VICTORY HT 8x42 erittäin hyvä valinta. Ainoa selvästi negatiivinen yksityiskohta, jonka testistä niistä havaitsin, oli suojalaukun vuorikankaan kohtuullisen äänekäs rapina kovemmalla pakkasella. Kyttäysjahdissa ne onkin syytä ottaa pois laukustaan jo heti alkajaisiksi.

Tekniset tiedot

Suurennos	8 x
Objektiivilinssin halkaisija	42 mm
Ulostulopupillin halkaisija	5.3 mm
Hämärälukuarvo	18.3
Näkökenttä 1.000 metrillä	136 m
Subjektiivinen katselukulma	62 °
Lähisäätöraja	1.9 m
Diopterikorjaus	+4 | -4 dpt
Pupilliväli	54 - 76 mm
Pupillin etäisyys	16 mm
Objektiivityyppi	FL/HT
Prismajärjestelmä	Abbe-König
Vesitiiviys	500 mbar
Linssipinnoite	LotuTec®
Täyte	typpi
Toimintalämpötila	-30 | +63 °C
Korkeus	160 mm
Leveys silmävälin ollessa 65 mm	128 mm
Paino	785 g

.

Valkohäntäpeuran urosvasa kyttäysjahdista

Arvoimme tänään kaverin kanssa kytispaikat vierekkäisiltä ruokinnoilta. Jatkoin katselukiikaritestiä siitä mihin se oli eilen jäänyt. Omalla paikallani oli hiljaista, eikä peuroja näkynyt. Kaverin passissa sen sijaan oli heti jo valoisan aikaan äksöniä ja tekstiviestejä tuli useammastakin erillisestä peurahavainnosta. Olimme tullessamme levittäneet heinäpaalit ruokinnoille ja peurat arastelivat uutta emmettä, eivätkä tulleet totutusti suoraan paikalle.

Odotettu laukaus kajahti kuitenkin lopulta klo 17:05. Jatkoin kiikareiden vertailua vielä kolmisen varttia todelliseen pimeään asti. Eipä sen jälkeen auttanut, kuin tunnustaa tappio omalta kohdalta ja lähteä onnittelemaan kaveria kauden neljännestä peurasta.

Valkohäntäpeuran kyttäysjahdista aikuinen naaras

Taas on takana pari saaliitonta kyttäystä, joiden ohessa olen testaillut katselukiikareita. Zeiss VICTORY HT 3-12x56 T*:n tähtäinkiikaritestin hyvien kokemusten innoittamana olen nyt kerännyt kokemuksia Zeiss VICTORY HT 8x42 katselukiikareista. Vertailukohteina toimivat hämäräkiikareiden huippumalli Zeiss Victory 8x56 T* RF ja halppismalli Nikon Trailblazer 10x50. Muutaman päivän ja kyttyyn jälkeen pääsen kertomaan lisää testistä ja tuloksista.

Samaan aikaan, kun itse vertailin kiikareita, kaveri ampui naapuripassissa tänään klo 16:20 aikuista naaraspeuraa. Puolituntia laukauksen jälkeen sain tekstiviestillä pyynnön tulla apuun. Paikalla verijäljistä totesimme laukauksen osuneen hieman alavoittoisesti. Pimeä oli jo käytännössä laskeutunut, joten päätimme antaa jälkien ja peuran kylmetä vielä kolmisen varttia.

Sitten alkoikin se urheilullisempi osuus tässä metsästyspäivässä. Katkonaisia jälkiä jatkui satoja metrejä, aikaakin tuhraantui kosolti. Umpihankea ja pusikkoa rämmimme, kunnes peura lopulta löytyi. Siinä vaiheessa olin jo totaalisesti hiestä märkänä ja rillit sumeana. Kaveri aloitti suolistuksen ja itse lähdin ”oikaisemaan” autolle hakeakseni pulkan. Käytännössä rämmin pimeässä metsässä puskasta toiseen ja melkoisten kaarrosten jälkeen pääsin tielle, mutten todellakaan auton viereen.

Edessä oli vielä uudet rämpimiset pulkan kanssa pusikossa kaadolle ja sitten yhteisvoimin peura tielle. Nyt kotona kun tarkistin GPS:tä, niin olin onnistunut tässä linnuntietä muutaman sadan metrin matkassa rämpiä kiemurrellen umpihangessa edestakaisin kaikkineen vajaa pari kilometriä.

Kaverin kolmas kaato tällä kaudella oli kuitenkin tosiasia ja totta puhuen kuntoilu raikkaassa pakkassäässä ei itsellenikään pahaa tehnyt.