Yhdeksännen kyttyyn alkuillasta ennen todellista hämärää, tuli pellolle kuuden valkohäntäpeuran tokka. Ensimmäiset terveiset lähtivät klo 16:57 naarasvasalle. Muut peurat jäivät ihmettelemään tilannetta. Pyörivät vain jonkin aikaa pellossa hermostuneina. Kävivät jopa haistelemassa hetken kirmannutta ja muutaman kymmenen metrin päähän lyyhistynyttä vasaa.
Tilanne jatkui kuitenkin vähän päästä aivan kuin ei mitään olisi tapahtunut ja uudet terveiset lähtivät klo 17:08 urosvasalle. Peurat jäivät edelleen paikalle pyörimään ja kolmaskin olisi ollut mahdollista kaataa. Toinen peura oli kuitenkin sännännyt viimeisen laukkansa metsän puolelle, enkä halunnut ottaa riskiä mahdollisesta kahdesta haavakosta ja niiden hakemisesta mustan maan aikaan pimenevästä metsästä.
Niinpä tyydyin hetken katselemaan peurojen toimintaa ennen kuin lähdin hakemaan vasoja. Metsään suunnanneen vasan hakemiseen menikin yllättäen parikymmentä minuuttia. Minkäänlaisia verijälkiä kun ei löytynyt, niin metsää oli vain haravoitava taskulamppujen valossa puska puskalta. Lopulta järjestelmällinen haku tuotti tulosta ja onnistunut ilta oli pulkassa.
