Riistakameroiden asennus ei ole välttämättä niin yksinkertainen toimenpide, kuin nopeasti voisi ajatella. Aivan ensimmäiseksi täytyy miettiä kuvauspaikan sopivuus. Riistakameran asentaminen vaatii aina maanomistajan nimenomaisen luvan, eikä tiukan paikan tullen pelkkää metsästysoikeusvuokrasopimusta voida sellaisena pitää. Esimerkiksi metsähallitus kerää pois löytämänsä riistakamerat joista ei ole erikseen sovittu ja vie ne poliisille löytötavarana.
Hymyile, olet riistakamerassa!
Laki ei sinällään tunne riistakameraa, vaan ne rinnastuvat kaikkien valvontakameroiden kanssa. Julkisella paikalla saa melko vapaasti valokuvata (suorittaa kameravalvontaa yksityiseen käyttöön), mutta laki nimenomaisesti kieltää salakatselun (ja kuuntelun). Suomen rikoslain 24 luku: yksityisyyden, rauhan ja kunnian loukkaamisesta:
"Joka oikeudettomasti teknisellä laitteella katselee tai kuvaa
1) kotirauhan suojaamassa paikassa taikka käymälässä, pukeutumistilassa tai muussa vastaavassa paikassa oleskelevaa henkilöä taikka
2) yleisöltä suljetussa 3 §:ssä tarkoitetussa rakennuksessa, huoneistossa tai aidatulla piha-alueella oleskelevaa henkilöä tämän yksityisyyttä loukaten,
on tuomittava salakatselusta sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi.
Yritys on rangaistava."
Riistakameraa ei siis saa asentaa kuvaamaan esimerkiksi kenenkään toisen pihapiiriä. Omassa pihassakin kaikkien asukkaiden täytyy olla tietoisia/hyväksyä kuvaus. Salakatseluksi voidaan myös tulkita tilanne yleisellä paikalla, jossa henkilö ei tiede olevansa kuvattavana ja kuva voi tavalla tai toisella asettaa henkilön noloon tilanteeseen. Esimerkiksi tällaisten riistakamerakuvien julkaiseminen ilman kuvauskohteen lupaa on varsin arveluttavaa.
Riistakamera on tarkoitettu ainoastaan riistan tarkkailuun, esimerkiksi ruokintapaikalla. Turvallisinta on aina tuhota sellaiset kuvat, joihin syystä tai toisesta tallentuu ulkopuolisten henkilöiden kuvia. Vaikkei hevin uskoisi, niin riistakameroihin tallentuu ajoittain monen moista menoa, jopa poliitikon metsäseksiä.
Riistakamera kannattaa asentaa riittävän tukevalle alustalle, esimerkiksi isoon puuhun, ettei alustan heiluminen huononna kuvan laatua. Jos mahdollista, kamera suunnataan kohti pohjoista ja näin vähennetään auringonvalon suorat häiriöt ja virhekuvat. Riistakamera kannattaa sijoittaa mahdollisimman lähelle (maksimissaan 5 m) oletettuja kuvauskohteita ja kaikki väliin jäävät oksat ja heinät poistetaan. Hyvä sijoituskorkeus kameralle on 1,5-2m, jotta kameran operointi sujuu helposti ja kuvien perspektiivi on luonteva. Kuvauskulmaa voi korkeussuunnassa helposti säädellä laittamalla kameran yläreunan ja kiinnitysalustan väliin esimerkiksi puupalikan ennen kiinnityksen kiristämistä.
Ltl Acorn 5210MG ja Uovision UM565 -riistakamerat
Aiemmassa kirjoituksessa mainitsemani Ltl Acorn 5210MG ja Uovision UM565 -riistakamerat ovat malliltaan lähettäviä GSM-riistakameroita ja niiden asennus vaatii selvästi enemmän etukäteisvalmisteluja asetusten ja asennuksen suhteen, kuin perinteisillä kameroilla. Asennuspaikalle kannattaa varata mukaan myös mobiililaajakaistalla varustettu kannettava tietokone (tai älypuhelin).
Molemmissa riistakameroissa on mahdollisuus käyttää nelinumeroista salasana estämään tai ainakin hidastamaan kameran luvatonta käyttöä. Kameran GSM-liittymä kannattaa suojata laittamalla esto muille palveluille kuin datapaketille tai käyttää prepaid-liittymää. Näin säästyy ikäviltä yllätyksiltä, jos riistakamera joutuu ilkivallan kohteeksi.
Aivan ensimmäiseksi näiden kameroiden erot tulivat esille asetusten valmiiksi laittamisessa. Toimintakuntoon saattaminen kesti Ltl Acorn 5210MG:llä noin kaksi tuntia, kun Uovision UM565 tuli kuvausvalmiiksi puolessa tunnissa. Yllättäen myös liiketunnistimen keilan suuntaaminen oli Ltl Acorn 5210MG:ssä selvästi kriittisempää, vaikka siinä on peräti kolme erillistä liiketunnistinta.
Molempien riistakameroiden lupaamat kuvausetäisyydet (12–18 metriä) tuntuvat hyvin optimistisilta arvioilta. Kameroita ensimmäisissä testeissä vierekkäin pidettäessä Uovision UM565 oli herkempi (molemmat herkimmällä säädöllä) ottamaan kuvia ja alustavasti näyttäisi myös salamaltaan tehokkaammalta, vaikka valmistajien omat ilmoitukset antavat ymmärtää toisin. Uovision UM565 ottaa kuvat värillisinä selvästi hämärämmässä, kuin Ltl Acorn 5210MG.
Uovision UM565 vetää pidemmän korren myös kameran pienissä yksityiskohdissa, jotka vaikuttavat käytettävyyteen. Esimerkiksi Ltl Acorn 5210MG:n SIM-kortti on piilotettu paristojen alle, joten sen vaihtaminen ei onnistu ilman paristojen pois ottamista. Isompi määrä paristoja enteilee myös pidempää kuvausvalmiutta; Ltl Acorn 5210MG (8 kpl) ja Uovision UM565 (12 kpl). Remmikiinnityskin hoituu helpommin Uovision UM565:lla. Ainoa asia käyttöönotossa, jossa Ltl Acorn 5210MG näyttäytyi parempana, on pienempi koko.
Nämä olivat kuitenkin vasta ensituntumia ominaisuuksiltaan ja hinnoiltaan hyvin samankaltaisista riistakameroista. Testi jatkunee pitkälle talveen ja tarkemmat arviot syntyvät sitten tositoimissa laajemman kokemuksen kautta.
Riistakameran kuvia –blogi
Näiden Ltl Acorn 5210MG ja Uovision UM565 riistakameroiden testiä voit seurata miltei tosiaikaisesti Riistakameran kuvia –blogissa osoitteessa http://riistakamerat.blogspot.fi/. Blogissa julkaistaan kahden pirkanmaalaisen riistaruokintapaikan riistakamerakuvia suorana lähetyksenä. Testin aikana kameroiden sijoittelua ruokintapaikalta toiselle tullaan vaihtelemaan aika ajoin, näin pyritään saamaan mahdollisimman monipuolinen käytännön tuntuma molempiin riistakameroihin. Kameroita tullaan testaamaan myös vierekkäin samoilla paikoilla.
Kuvia ja niiden aikaleimoja seuraamalla voi oppia yhtä ja toista myös riistan (tässä tapauksessa pääsääntöisesti valkohäntäpeurojen) liikkeistä.
Lisää riistakameratestikokemuksia tästä linkistä.