Kiitos Markolle kutsusta riistarikkaille mailleen Halikon Hajalaan. Yhteistyössä WWF:n kanssa on Mikkolan tilalle rakennettu kaksi kosteikkoa luonnon monimuotoisuuden lisäämiseksi ja ravinnevalumien vähentämiseksi. Näillä kosteikoilla myös ruokitaan muuttomatkallaan olevia sorsia, joten lintuja on yleensä kymmenittäin paikalla.
Tällä kertaa kävimme suurin odotuksin ylemmällä kosteikolla. Sorsia oli paikalla kuitenkin ”vain” parikymmentä ja näistäkin saaliksemme tuli ainoastaan yksi tavi. Yhdestäkin sorsasta oli silti paljon iloa nuoren koiran opetuksessa ja ilma oli sateisen päivän jälkeen lämpimän aurinkoinen, joten huonomminkin olisi voinut mennä…
Samaan aikaan läheiselle pellolle kokoontui vähitellen satoja merihanhia, niinpä odotukset hieman isommista paisteista alkoivat tuntua aivan realistisilta. Iltajahtia odotellessa kävimme katsomassa läheisen Muntolan fasaanitarhaa. Viidensadan linnun istutusreservi luo uskoa myös talven fasaanijahtien mahdollisuuksiin.
Illan hämärtyessä hiivimme hanhipellon ja meren väliseen notkelmaan passiin hevosenkenkämuodostelmassa. Vaikka tuuli meille otollisesta suunnasta, hanhiparvi lähti kuitenkin kovalla kaakatuksella siihen ainoaan suuntaan jossa ringissämme oli aukko. Eihän siinä auttanut kuin niellä pettymyksensä ja lähteä kotiin katsomaan TV:stä nauhoitettuja metsästysvideoita, missä hanhia putoaa solkenaan ja paistinpannut tirisevät herkkujaan…
Aamiaispöydässä istuessani sain kaverilta kuvaviestin aamun hanhisaalista ja samalla muistan kieltäytyneeni yöpymistarjouksesta ja varhaisesta hanhijahdista. Ei kun leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä… niin ja saamamiehelle onnittelut hienosta saaliista!