Hyvä riistaviini on henkilökohtainen makuasia. Mitään ehdottomia suosituksia on turha antaa, saati kuunnella. Jos viini maistuu suussasi riistan kanssa hyvältä, niin se on silloin hyvää riistaviiniä. Jotain yleispäteviä ohjeita on kuitenkin hyvä tietää, niin säästyy enemmiltä pettymyksiltä.
Tilaisuuden luonne on varmaankin tärkeimpiä kriteereitä viiniä valittaessa. Riista on usein juhlaruokaa ja ansaitsee seurakseen arvoisensa viinin, vaikka arkena tyytyisimmekin laatikkoviineihin. Riistan kanssa viiniin siis kannattaa panostaa.
Riistan maku on suhteellisen voimakas (poikkeuksiakin on, kuten kaniini), joten myös viiniksi kannattaa valita täyteläinen tai ainakin keskitäyteläinen aromikas ja hedelmäinen viini. Kevyt viini latistuu riistan voimakkaan maun alle. Miedon riistaruuan kanssa kannattaa tietysti valita kevyttä viiniä, ettei käy toisinpäin.
Annos koostuu pääraaka-aineen lisäksi lisukkeista ja kastikkeesta. Kannattaa aina pyrkiä rakentamaan tasapainoinen kokonaisuus. Voimakas mausteisuus (chili) voimistaa viinin hapokkuutta. Ruuan hapokkuus ja rasvaisuus (viinissä marinointi tai hauduttaminen, viinikastike) sen sijaan pehmentävät viinin hapokkuutta. Ruuan karvaus (hiillostus ja grillaus) voimistaa viinin katkeruutta, mutta vähentää hapokkuutta. Sama viini siis maistuu erilaiselta eri ruokien kanssa. Maistele ja haistele ruoka-aineita ja viiniä, kokeilemalla pääset parempaan tulokseen.
Usein kuulee puhuttavan ns. ruuanlaittoviinistä ja annetaan ymmärtää ruuanlaitossa kelpaavan huonommankin viinin. Tosiasia kuitenkin on, että viiniä käytetään ruuassa sen maun takia. Jos et halua jotain viiniä juoda ja se ei maistu Sinusta hyvältä, niin miksi ihmeessä laittaisit sitä ruokaankaan? Tietysti on selvää, ettei kalleimpia vuosikertaviinejä kannata laittaa kastikkeeseen. Kannattaa kuitenkin tehdä kastikekin samantyyppisestä (esimerkiksi sama viinialue ja rypäle) viinistä kuin ruokajuoma, näin saa maut paremmin harmoniaan.
Kekkosen aikaan valistettiin ”punaista punaiselle lihalle ja valkoista vaalealle”. Toki tämä on edelleen täyttä totta, mutta se perustuu ajatukseen ”punaviini on täyteläinen ja valkoviini kevyt”. Nykyisestä viinitarjonnastamme löytyy myös keveitä punaviinejä ja vahvoja tammitynnyreissä kypsytettyjä valkoviinejä.
Perinteisesti riistalle sopivia punaviinien rypälelajikkeita ovat Cabernet Sauvignon ja Shiraz/Syrah. Valkoviineistä helposti riistalle sopivia löytyy mm. täyteläisistä ja aromikkaista Riesling – viineistä.
Viiniä valitessa kannattaa luottaa omaan makuun. Vaikka jokin viini olisi saanut alan hifistelylehdessä kymmenen pistettä kultakäädyin, niin oma suusi kertoo valehtelematta sopiiko viini parhaiten juuri Sinulle. Kaikki tietävät, että viini tuppaa paranemaan vanhetessaan ja kalliimmat viinit ovat keskimäärin parempia kuin halvemmat. Kannattaakin etsiä hyvää hinta/laatusuhdetta.
Parhaan vastineen rahoilleen saa yleensä hieman tuntemattomammilta alueilta ja valmistajilta. Turha kuvitella ranskalaisen myyvän viiniään alihintaan. Heidän ei tarvitse. Ranskalaisten viinien maine maailmalla on edelleen kova. Joitakin vuosia sitten eteläafrikkalaiset viinit olivat laatuunsa nähden huippuedullisia. Vieläkin ne ovat hyviä, mutta hinta on jo noussut kansainväliselle tasolle.
Omat tämän hetken suosikkini riistaviineinä tulevat Euroopasta, mutta yllättäen Moldovasta. Maalla on erittäin pitkä viinihistoria (maailman vanhimpia) mutta taloudellisesti Moldova on maanosamme köyhin valtio. Tämän vuoksi sieltä löytää vielä toistaiseksi reilusti alihinnoiteltuja laadukkaita viinejä.
Punaviineistä oma suosikkini on Milestii Mici Codru vuodelta 1987 ja valkoviineistä Milestii Mici Traminer vuodelta 1988. Vaikka nämä viinit ovat näin uskomattoman vanhoja, niiden hinta Alkon hyllyllä on alle viidentoista euron. Mistään muualta et löydä tämän ikäistä ja näin hyvin kehittynyttä viiniä tähän hintaan.
.
.
