Eraluvat.fi

Valtion alueiden metsästys- ja kalastuslupia myy jatkossa Metsähallituksen eräpalvelut. Nettikauppaa ja erätiedotusta varten julkaistaan tammikuun aikana uusi sivusto Eraluvat.fi. Puhelinpalvelukin siirtyy uuteen numeroon 020 69 2424, joka korvaa entisen palvelunumeron. Puhelinpalvelu toimii arkisin 8–16. Muutokset johtuvat Villi Pohjola –tuotemerkin siirtymisestä Lomarenkaalle.

Klikkaa tästä Metsähallituksen tarkempaan tiedotteeseen asiasta.

Zeiss VICTORY HT 3-12x56 T* testi

Carl Zeissin markkinointimateriaali julistaa uuden VICTORY HT – kiikaritähtäinsarjan yhtiön historian valovoimaisimmiksi. Mallien valonläpäisyn kerrotaan yltävän 95 prosenttiin ja jopa yli sen.  Koko loppuvuoden peurakytiksillä olen yrittänyt testata mitä tämä lupaus käytännössä merkitsee Zeiss VICTORY HT 3-12x56 T*:n osalla.

Vertailukohteet ja –olosuhteet.

Suoritin vertailun aidoissa testiolosuhteissa peurankytiksen ohella, useilla eri kerroilla. Testit toteutin parivertailuina siten, että molemmilla tähtäinkiikareilla saattoi katsoa vuoronperään viivytyksettä. Vertailupareina toimivat jo aiemmin testaamani Meopta Meostar R1 3-12x56 RD, Zeiss Victory Diavari 2,5-10x50 T* ja Zeiss Victory Varipoint 3-12x56 T*.

Testin aikana metsät ja pellot olivat paksun lumen peitossa. Kuutamokin paistoi puolen ja täydenkuun välillä. Vaikka joinakin kertoina taivas oli kokonaan pilvessä, saattoi näillä huipputason tähtäinkiikareilla nähdä ampua läpi yön.  Niinpä ennakkoon suhtauduinkin hieman varauksella, siihen mitä lisää näissä olosuhteissa Zeiss VICTORY HT 3-12x56 T* voisi tarjota. Testissä pääsin kuitenkin tarkastelemaan vertailupareja useiden tuntien ajan aidoissa olosuhteissa ja todella yllätyin havainnoista.

Testiolosuhteiden ja intensiivisyyden osalta ero Nokian ampumaradan Hämärähommiin oli selvä. Vasta aidoissa olosuhteissa useiden tuntien aikana silmät tottuvat riittävästi hämärän olosuhteisiin ja tietyt huippuominaisuudet nousevat esiin.

Havainnot ja tulokset

Meopta Meostar R1 3-12x56 RD:n verrattuna Zeiss VICTORY HT 3-12x56 T*on ulkoisesti samankokoinen, mutta painoltaan kuitenkin kevyempi (640 g vs. 573 g). Zeissin silmäväli on 9 cm, kun Meoptalla se jää 7,5 cm. Tähtäinkuvan kirkkaudessa Zeis vetää selvästi pidemmän korren, kuten punapisteen pienuudessa.

Selvin ja dramaattisin ero muodostuu kuitenkin yksityiskohtien erottelukyvyssä. Zeiss VICTORY HT 3-12x56 T*:n kyky piirtää hämärässä terävästi yksityiskohtia on aivan omaa luokkaansa. Siinä missä Meoptalla näkee kuusen yhtenä tummana möykkynä, voi VICTORY HT:llä erottaa oksia ja jopa neulasia. Tämä yksityiskohtien tarkka piirto korostui erityisesti pidemmillä matkoilla ja kuunvalon luomissa varjokohdissa.

Peuran kohdalla ero on myös siinä, että Meoptan kaksiulotteisempi silhuetti, ei erotu taustastaan yhtä selvästi, kuin VICTORY HT:n kolmiulotteisempi ja sävykkäämpi hahmo. Selvää kun on, että terävämpään yksityiskohtaisempaan kuvaan on helpompi tähdätä tarkemmin. Kävi jopa niin, ettei Meoptalla pystynyt erottamaan paikallaan olevaa valkoista jänistä hangelta, kun VICTORY HT:llä olisi voinut korjata jänispaistin ilman isompia haasteita.

Verrattaessa VICTORY HT:tä Zeiss Victory Diavari 2,5-10x50 T*:n olivat tulokset pitkälti samankaltaisia, kuin Meoptalla, sillä erotuksella, että Victory Diavarin tähtäinkuva oli tummempi. Yksityiskohtien tarkassa erottelussa VICTORY HT oli kuitenkin selvästi parempi.

Vaikea kuvitella tilannetta jossa VICTORY HT:llä näkisi ampua peuran, mutta Zeiss Victory Varipoint 3-12x56 T*:llä ei. Erot nimenomaan valoisuudessa olivat pienet ja osin jopa vaikeasti havaittavissa. Kuitenkin myös näiden kahden huippukiikarin osalta VICTORY HT osoittautui paremmaksi juuri sävykkäämmän, vähemmän pikselöityvän kuvan ja tarkempien yksityiskohtien ansiosta. Kaiken lisäksi VICTORY HT:n kanssa katselukiikareiden tarve/käyttö vähenee oleellisesti.

Testisarjan jälkeen jäi hieman outo olo. Olin löytänyt hämäräkiikariin uusia ominaisuuksia joita en ollut tiennyt kaipaavani. Aiemmin käyttämäni huipputason tähtäinkiikarit olivat nyt yhtäkkiä osoittautuneet hieman vaillinaisiksi ja vajaiksi. Tähän asti olin pärjännyt tähtäinkiikareillani varsin hyvin ja todennäköisesti ne kestävät vielä lastenlapsillekin asti, mutta nyt haluan kytikselle mieluiten Zeiss VICTORY HT 3-12x56 T*:n.

Tekniset tiedot

Suurennos	3x	12x
Vaikuttava objektiivin halkaisija	44 mm	56 mm
Ulostulopupillin halkaisija	14,9 mm	4,7 mm
Hämärälukuarvo	8,5	25,9
Näkökenttä 100 metrillä	12,5 m	3,5 m
Objektiivin katselukulma	7,2 °	2 °
Diopterikorjaus	+2 | -4 dpt
Silmäväli	90 mm
Parallaksivapaa	100 m
Ristikon säätöalue 100 metrille	120 cm
Säätö per klikkaus 100 metrille	1 cm
Keskirungon läpimitta	30 mm
Okulaariputken läpimitta	42 mm
Objektiiviputken läpimitta	62 mm
Päällyste	LotuTec®/T*
Täyte	typpi
Vesitiiviys	400 mbar
Toimintalämpötila	-25 | +50 °C
Pituus	347 mm
Paino valaistulla ristikolla	ilman sisäkiskoa 573 g, sisäkiskolla 598 g

Ristikko 54

Ristikko 60

Ristikko RAPID-Z™ 5

VICTORY HT:n tähtäinristikko on toisella kuvatasolla. Tähtäyspiste ei siis suurene zoomausta muutettaessa, vaan pysyy aina samana, näin ollen tähtäyksen kattavuusmitta ei ole riippuvainen zoomauksesta.

Hyvää Joulua!

Terveiset ravintoketjun huipulta toivottaa kaikille lukijoilleen maistuvaa joulua ja tarkkoja riistalaukauksia Valkean joulun tahdissa!

I'm dreaming of a white-tail deer,

as I am stalking in the snow.

Where the treetops whistle

and hunters listen

to hear entering the doe.

I'm dreaming of a white-tail deer,

with every greeting that I send.

May the deer meet a most graceful end

in the final calling from my friend.

Lihan ruiskusuolaus ja syvämarinointi

Lihan suolaaminen käy useammallakin tavalla: kuivasuolaamalla, upposuolaamalla eli peittosuolaamalla ja ruiskusuolaamalla. Kuivasuolauksessa hierotaan lihan pintaan karkea merisuolaa noin 5 % lihan painosta ja annetaan suolaantua tarvittava aika lähellä nollan lämpötilaa (10 kg kinkku -> reilu kolme viikkoa), tämän jälkeen pintasuolaisuus vielä liotetaan kylmässä vedessä (10 kg kinkku -> viikko). Upposuolaaminen käy jääkaapissa 10 % suolaliuoksessa. Tarkemmin upposuolauksesta villisian joulukinkku –blogauksessa.

Ruiskusuolaus ja syvämarinointi sopivat hyvin joulukinkun, paistien, fileiden ja pihvien maustamiseen. Etuna muihin menetelmiin on nopeus sekä tasaisempi ja mehukkaampi lopputulos.

Ruiskusuolaus

Ruiskusuolaus tapahtuu yksinkertaisesti ruiskuttamalla lihan sisään suolaliuosta. Ruiskusuolaus auttaa sitomaan vettä lihan rakenteisiin ja näin lihasta tulee mehukkaampaa ja mureampaa kypsänä. Lisäksi suola tietysti myös parantaa lihan makua. Ruiskusuolauksessa käytetään 10 % suolaliuosta, eli litraan vettä on sekoitettu 1 dl (120 g) merisuolaa. Liuosta käytetään noin 1 dl jokaista lihakiloa kohden. Suolaliuos ruiskutetaan lihan sisään pieninä annoksina tasaisesti pistokohtia vaihtaen. Lihan annetaan tasaantua jääkaapissa noin vuorokauden ennen paistamista.

Syvämarinointi

Syvämarinointi on käytännössä ruiskusuolausta, mutta suolaliuokseen on sekoitettu mukaan marinointiaineita. Marinointiseos koostuu useimmiten makuaineista (yrtit, mausteet), suolasta, sokerista (siirappia, hunajaa, hedelmäsokeria) ja pienestä määrästä kuumennuksen kestävää ruokaöljyä.

Marinointiseos

½ litraa vettä
½ dl merisuolaa
1 rkl siirappia
4 rkl ruokaöljyä
mausteita ja yrttejä

Kuumenna vesi kiehuvaksi, sekoita joukkoon suola ja siirappi. Lisää mausteet ja yrtit maustepussissa tai siivilöi valmis neste. Tärkeää on, ettei valmis liuos sisällä ruiskuneulaa tukkivia maustejäämiä. Keitä hiljalleen vartin verran ja anna jäähtyä huoneen lämpöön. Poista maustepussi ja jäähdytä seos jääkaappikylmäksi ennen ruiskutusta. Öljy sekoitetaan voimakkaasti vatkaten (tehosekoitin) juuri ennen syvämarinointia.

Kahdeksas valkohäntäpeura tällä kaudella

No huh huh! Ensin kävin viemässä ruokinnoille porkkanoita ja kauroja. Asensin riistakamerat uudelleen ja hain muistikorteilta tähänastiset kuvat. Ruokinnat ovat pitkän auraamattoman metsäautotien matkalla ja useita kertoja sai peruutella, tehdä lapiohommia ja ajaa sitten taas rytinällä eteenpäin. Hommassa tuli toki hiki, kun oli kyttyyvaatteet jo päällä. Ajattelinkin jättää kytiksen tältä illalta, kun märissä vaatteissa tulee pakkasessa helposti tooodella kylmä paikallaan istuessa.

Pysähdyin kuitenkin kotimatkan varrella olevan pellon paalipinojen taakse kytille. Ajattelin, josko edes vähän ehtisin, ennen kohmettumista. Ilta oli sikälikin lupaava, että pakkanen kiristyi koko ajan ja kelin muutos aktivoi kokemusten mukaan peurat liikkeelle. Melko nopeasti näinkin kaksi vasaa. Ikävä kyllä kumpikaan ei ollut kyljittäin. Odottelin ja odottelin sopivaa tilannetta. Kylmä puski koko ajan ikävästi, hiestä märkä karvahattukin jäätyi rapeaksi. Hieman hätiköin ja heti laukaisun hetkellä klo 16:43 tiesin terveisten menneen väärään osoitteeseen.

Ei auttanut, kun kerätä tavarat ja lähteä tarkistamaan tilanne. Osumapaikalla ei ollut verta, ainoastaan karvoja. Jälkiä hetken seurattuani epäilyt vahvistuivat. Olin osunut selkeästi suolille. Ikävää, että näin käy, mutta minkäs teet. Syyttää saatoin ainoastaan itseäni. Ehkä tästäkin taas jotain opin.

Jatkoin jälkien seuraamista ja metsään päästyäni näin peuran säntäävän ylös makuulta. Lähdin päinvastaiseen suuntaan, etten hätyyttäisi eläintä enempää. Ei auttanut kun soittaa kaveri avotähtäimisen ja isoreikäisen puskapyssyn kanssa apuun ja antaa ajan hieman kulua.

Kolmen vartin päästä samoille jäljille uudestaan ja onneksi naarasvasa löytyi jo viiden minuutin hakemisella, eikä uutta laukausta enää tarvittu. Kahdeskymmenes iltakyttyy ei mennyt siis ihan putkeen, mutta jos en aivan vilustuttanut itseäni (lääkitys koko ajan päällä), niin huomenna jatketaan ja harkitaan entistä tarkemmin tilanteet.

Pelmenit, Пельмени

Erään legendan mukaan pelmenit ovat siperialaisten metsästäjien keksintöä. Pitkille jahtiretkille oli talvisin kätevä ottaa jäätyneitä pelmenejä laukkuun tai ahkioon. Leiritulilla niistä oli helppoa keittää ravitsevaa ja herkullista jahtievästä. Kirjallistenkin lähteiden mukaan Venäjällä on syöty pelmenejä jo 1500–luvulla.

Venäjän sana pelmen on lainaa komin kielen sanasta ”pelnyan”, joka tarkoittaa korvaleipää (pel=korva, nyan=leipä). Pelmenit ovat slaavilaisessa keittiössä lähes kansallisruuan asemassa. Tosin monilla muillakin kansoilla on omat versionsa tästä samasta teemasta: Italia (ravioli, tortellini), Saksa (maultasche), Kiina (jiǎozi, wonton, baoji), Japani (gyoza), Tiibet/Nepal (momo), Turkki/Afganistan/Armenia (manti), Korea (mandu) ja Ukraina/Puola/Liettua (pierogi).

Tällä kertaa tein pelmeneitä karhun säilykelihasta. Sain ison purkin karhunlihaa metsästysystävältäni Pohjanmaalta tänä syksynä ammutusta karhusta. Venäläisessä keittiössä on aina arvostettu karhua suurena herkkuna ja purkkiliha sopii pelmeneihin varsin hyvin. Karhun sijaan hirven ja peuran säilykelihat sekä riistajauhelihat toimivat pelmenissä mainiosti. Itse asiassa pelmeneihin voi laittaa ihan makunsa mukaisen täytteen. Yleisesti käytetään myös lintuja, kalaa, pekonia, kinkkua, perunaa, kaalia, sieniä, hedelmiä…

4 dl vehnäjauhoja
1 dl vettä (tai maitoa)
1 muna
suolaa

Kuoritaikina syntyy yksinkertaisesti sekoittamalla huolellisesti vehnäjauhot, vesi ja muna. Valmis taikina saa vetäytyä hetken aikaa (ehdit valmistaa täytteen). Kauli taikinasta ohut levy. Painele juomalasilla taikinasta kiekkoja. Tarkoitukseen sopii mainiosti shottilasi n. 5 cm halkaisijalla.

Täyte syntyy helposti purkkilihasta sellaisenaan tai kypsentämällä jauhelihaa, sipulia ja valkosipulia, sekä maustamalla täyte suolalla ja pippurilla. Kostuta taikinakiekon reunat ja laita päälle täytettä. Käännä kuori puolikuun muotoisesti täytteen päälle. Painele reunat kiinni huolellisesti. Voit vielä kääntää puolikuun päät yhteen. Pelmenien ja raviolien tekoon on olemassa myös erilaisia työkaluja, kuten pelmenitsa, jolla homma toki sujuu nopeammin ja helpommin.

Pelmenejä kannattaa kerralla leipoa isompia eriä ja pakastaa valmiina sopiviin annospusseihin. Yllä olevalla ohjeella tulee käsin pyöriteltyjä pelmenejä noin ½ kg. Pelmenit voi keittää suoraa jäisinä suolalla maustetussa (pippuri, katajanmarja, laakerinlehti) vedessä tai mieluummin riistaliemessä. Anna pelmenien kiehua noin kymmenen minuuttia. Pelmenit voidaan tarjoilla suoraan riistaliemessä keiton tavoin tai sen ohessa.

Riistaliemeen lisukkeeksi sopivat suharikit eli venäläiset krutongit. Suharikit valmistuvat kätevästi leipäkuutioista (vehnä tai ruis), jotka pyöritellään valkosipulimurskalla maustetussa öljyssä ja paistetaan rapeiksi pannulla tai uunissa.

Pelmenien päällä tarjoillaan voisulaa tai smetanaa. Oikeastaan smetana on aivan ehdoton lisuke. Nyt kun on kyseessä karhupelmenit, niin niiden kanssa kelpaa vain vodkasmetana. Vodkasmetanaan kannattaa käyttää parasta venäläistä vodkaa (esim. Russian Standard Platinum), eikä todellakaan mitään suomalaista tai virolaista irvistysjuomaa. Pieneen purkilliseen smetanaa sekoitetaan ravintola-annos (4 cl) vodkaa ja maustetaan suolalla sekä pippurilla.

Ylijääneet pelmenit voi seuraavana päivänä oivasti paistaa voissa pannulla miedossa lämpötilassa kullankeltaisiksi ja tarjota vaikka suolakurkkujen kera.

Ruokajuomaksi sopii mainiosti moldovalainen Milestii Mici Codru 1987 ja ruokaryypyiksi Vodka Russian Standard Platinum.

Legendele Toamnei Feteasca Neagra

Hyvän hintalaatusuhteisen riistaviinin etsintä tuotti jälleen kelpo löydön, tällä kertaa Romaniasta. Legendele Toamnei Feteasca Neagra on keskitäyteläinen, keskitanniininen, puolikuiva ja marjaisen hapokas. Siinä on mustikan, variksenmarjan ja puolukan vivahteita. Ensimaussa on myös häivähdys amarone-viinin kaltaista rusinan aromia. Tuoksussa löytyy mausteisuutta sekä metsäistä kaarnaa. Väriltään se on tumma, syvän punainen. Alkoholia löytyy kohtuulliset 13 t-%.

Legendele Toamnei tarkoittaa suomeksi syksyn legendaa, jolla tuottaja Oenoterran viittaa paikalliseen rypälelajikkeeseen Fetească neagră (musta neito). Lajike kestää hyvin kuivuutta sekä pakkasta ja tarjoaa huippuluokan viinejä. Legendele Toamnei tuotetaan 7,95 ha tarhassa Dealu Maren viinialueella Etelä-Romaniassa Karpaattien juurella. Tämän viinin sato korjattiin poikkeuksellisen hyvän viinivuoden 2009 syyskuun viimeisellä viikolla. Nyt kannattaa olla nopea, koska Alkolla on vielä varastossa vuosikertaa 2009. Samalla tuotenumerolla kun myydään myös tuoreempaa 2011, joka on tulossa 2009 tilalle sen loppuessa.

Paikalliset pitävät perinteisesti Fetească neagră erityisesti riistalle sopivana rypälelajikkeena. Marjainen, mutta hapokas punaviini toimiikin hyvin pitkään haudutetun riistalihan aromimaailmassa. Legendele Toamnei sopii erityisesti possun, lintujen ja juustojen kera. Viini on oivallinen valinta esimerkiksi (villisian) joulukinkun kanssa. Arkikäytössä toimii myös pastan ja pitsan kanssa.

Romanialla on vuosituhantiset perinteet viininvalmistuksessa ja maan toipuessa taloudellisesta kaaoksesta ovat viinien hinnat laatuunsa nähden varsin kohtuullisia. Legendele Toamnei Feteasca Neagra on kivalla tavalla erilaista ja maksaakin vain 8,69 €. Viini löytyy Alkon hyllyvalikoimasta.

Alkon tuotenumero 445527

http://www.dealumare.ro/

Ankkadynastiasta Jenkkien suursuosikki

Suomessa juuri alkanut TV5:n uusi ”tosi-TV-sarja” Ankkadynastia on Jenkeissä ehtinyt jo toiselle tuotantokaudelle. Kauden päätös, tunnin pituinen erikoisjakso, tavoitti ennätykselliset 6.5 miljoonaa katsojaa. Sarja on nopeassa tahdissa noussut mainostajien suosikkiyleisön (18-49 –vuotiaiden) keskuudessa lähes kulttisarjan maineeseen. Ankkadynastia onkin nyt tuotantoyhtiö A&E:n historian suosituin sarja.

Sorsapillejä valmistavasta rämemaastossa elävästä punaniskaperheestä kertova sarja ei ehkä meikäläisittäin ole aivan tosi-TV:tä ja onkin suurimmaksi osaksi selvästi käsikirjoitettua. Silti Ankkadynastiassa on myös jotain aitoakin ja erilaista verrattuna poliiseista, tullimiehistä, lääkäreistä jne kertoviin vastaaviin sarjoihin. Kaiken kaikkiaan Ankkadynastia on mainiota viihdettä ja hauska tirkistelyikkuna rikkaiden punaniskojen kohellukseen sekä syvään juurtuneeseen perinteiseen ajatusmaailmaan.

Muutama jakso on jo nähty, mutta sarjan seuraamiseen ehtii vielä hyvin mukaan TV5 Ma-to klo 19.00

Ilves riistakamerassa

Pariin päivään ei peuroja ole riistakameroissa näkynyt. Olin jo aivan varma, etteivät ne kamerat taaskaan toimi. Kunnes eilen illalla ilmeinen syy astui infrapunaan ja sähköpostiin ilmestyi karvainen kolli. Henkilökohtaisesti mieluummin katselen näin virtuaalisesti vaikka ruotsinsuomalaista puumaa. Mää oon nääs Tapparan miäs ja ilvekset ei meirän kaurakaukalolla juhli. Auttaisikohan kissakarkote vai olisiko jollain parempia keinoja tiedossa? ;)

Tapparalegenda Timo Jutilan sanoin: ”kun bensavalo vilkkuu, on aika tankata”. Tänä iltana taas siis kyttyylle, mutta ny rillataan...

Optiikan puhdistus (kiikarit, tähtäinkiikarit)

Kiikaritähtäimet kuten katselukiikaritkin vaativat ajoittain huoltoa ja puhdistusta aivan samalla tavoin kuin aseet ja muut metsästysvarusteet. Jokaisen metsästäjän on siis syytä opetella tämäkin taito. Optiikan epäpuhtaus voi vaikuttaa merkittävästi kuvan kontrastin heikkenemiseen. Kuvan terävyyteen lialla on pienempi merkitys, joskin isommat tahrat voivat aiheuttaa tähtäinkuvassa selvästi havaittavia tummia läikkiä. Nämä asiat korostuvat erityisesti hämäräkyttäyksen ääriolosuhteissa.

Varusteet

Mikrokuituliina on tehokas apu linssien puhdistuksessa. Hätätilanteessa käyvät myös valkoiset paperiset nenäliinat ja talouspyyhkeet. Uusiopaperisia ja värjättyjä paperiliinoja kannattaa välttää, koska ne saattavat sisältää naarmuttavia partikkeleja. Mikrokuituliinakin on syytä puhdistaa pesemällä vähintään viidennen käyttökerran jälkeen (max. 30 °C, ilman huuhteluaineita). Säilytä mikrokuituliinaa pölyltä ja rasvalta suojaavassa pussissa tai kotelossa.

Pölyharja on hyödyllinen isompien hiukkasten kevyeen poistoon. On syytä muistaa kuitenkin varovaisuus ja puhtaus, koska pahimmillaan harjalla vain levittää rasvaista tahraa. Hyvän harjan harjakset ovat ohutkärkisiä. Harja kannattaa aika ajoin puhdistaa spriissä huuhtelemalla.

Puhdistusnesteenä voi käyttää tislattua vettä, näin ei synny kalkkitahroja. Puhdistettu bensiini ja apteekkisprii ovat myös tehokkaita puhdistusaineita, mutta turvallisinta on käyttää kiikarivalmistajan omia puhdistusnesteitä, jotka on suunniteltu nimenomaan optiikan pinnoitteita silmällä pitäen.

Kertakäyttöhanskat, siis sellaiset kumiset joita käytetään myös lihankäsittelyssä hygieniasyistä, estävät lian ja rasvan levittymisen käsistä puhdistusvälineisiin ja optiikkaan. Hyödyllisiä apuvälineitä ovat myös tehokas valaisin, suurennuslasi ja pumpulipuikot.

Aivan aluksi

Puhdista metsässä kevyesti vain korkeintaan irtoroskia ja pölyä. Kaikki niitä sitkeämpi lika vaatii paremmat olosuhteet ja huolellisemmat menetelmät. Puhaltele ja/tai harjaa kevyesti irtonaiset hiukkaset. Tarkastele optiikkaa hyvässä valaistuksessa.

Kevyt puhdistus

Vältä hankaamista. Pyri siirtämään ja imeyttämään lika kosteaan pyyhkeeseen mahdollisimman pienellä hankaamisella. Tässä käytössä on käteviä kertakäyttöiset esikostutetut linssipyyhkeet. Voit myös asetta sentin kokoisen palan nenäliinaa tahran päälle ja kostuttaa sen tipalla tislattua vettä. Anna vaikuttaa hetki, älä hankaa. Poista paperi pienen odotuksen jälkeen.

Hieman sitkeämpään likaan voit tehdä kevyitä pyyhkäyksiä kostutetulla pumpulipuikolla tai linssipyyhkeellä optiikan keskeltä kohti reunoja.

Perusteellinen puhdistus

Puhdista ensin irtoroskat ja pöly mahdollisimman hellävaraisesti. Kostuta mikrokuituliinan kulma kevyesti puhdistusnesteellä. Älä kaada puhdistusnestettä suoraan optiikan päälle, ainoastaan kevyesti liinalle. Puhdista linssi kevyillä kaarevilla keskeltä reunoille päin suuntautuvilla pyyhkäisyillä. Pyyhkäise mahdollisesti linssin pinnalle jäänyt puhdistusnesteen kosteus kuivalla osalla mikrokuituliinaa.

Muista silmälasit

Myös silmälasit kannattaa puhdistaa miedolla pesuaineella ja runsaalla vedellä säännöllisesti. Kiikareiden puhdistuksesta ei ole suurtakaan hyötyä jos silmälasit ovat sameat. Silmälaseja valittaessa kannattaa optikolta pyytää heijastuksenestopinnoitetut laadukkaat linssit ja välttää niitä halvimpia kolme-yhden-hinnalla-linssejä.

Zeiss lens cleaning kit

Zeiss lens cleaning kit sisältää kaiken tarvittavan optiikan hellävaraiseen, mutta tehokkaaseen puhdistukseen kätevässä kuljetuspussissa. Kitti maksaa muutaman kympin ja niitä myyvät Zeiss kiikareiden ja tähtäinkiikareiden jälleenmyyjät ja kamerakauppiaat.

Arvokas optiikka ansaitsee hyvän huolenpidon.

Hämärähommia Nokian ampumaradalla

Häijään Urheilutarvike järjesti tänään ainutlaatuisen tilaisuuden testata aidoissa hämäräolosuhteissa markkinoiden parhaat (ja myös kakkosdivarin) tähtäinkiikarit, katselukiikarit, pimeänäkölaitteet, laservalaisimet ja etäisyysmittarit. Tätä iltaa olin todella odottanut. Kerrankin voisi omin silmin nähdä tai olla näkemättä huippuoptiikan erot hämärässä.

Käytännössä messuilla ja myymälöissä ei voi testata optiikan hämäräominaisuuksia juuri ollenkaan. Muitakin kiinnostuneita oli liikkeellä, hetkittäin jopa tungokseen asti. Ikävä kyllä reilu viikko sitten satanut (paljon odotettu) lumi ja kaupungin/ampumaradan valosaaste (kuutamokin 38 %) tekivät illasta kuitenkin aivan liian kirkkaan huippujen erottelemiseksi. Nytkään en siis yllättynyt Zeissin ja Swarowskin hienosta piirtokyvystä, näkihän näissä olosuhteissa Burriksellakin.

Idea oli kuitenkin hyvä, makkara ynnä glögi maistuivat ja oli erittäin mielenkiintoista nähdä kerralla monia uutuuksia, sekä päästä kokeilemaan Zeissin ammattitasoista pimeänäkölaitetta. Vastaisuudessa toivoisinkin uutta tilaisuutta mustan maan aikaan, vaikkapa heti metsästyskauden alussa oikeasti pimeänä syysyönä.

Kymmenpiikkinen valkohäntäpeuranaaras

Oklahomassa Kingfisherin piirikunnassa Jeremie Hill ja hänen 8-vuotias poikansa Blake kokivat elämänsä metsästysreissun. Vain 20 ensimmäisen minuutin jälkeen oli komea kymppipiikkipeura tähtäimessä. Pienen tärinän jälkeen Hill sai peuran eräksi.

Peuraa nylkiessä seurasi todellinen yllätys. Tällä pukilla oli kyllä komeat sarvet, muttei kulkusia ollenkaan. Kyseessä olikin kymmenpiikkinen valkohäntäpeuranaaras. Paikallisen riistanvartijan mukaan vain yhdelle tuhannesta naaraspeurasta kasvavaa sarvet.

Suomessakin on saatu saaliiksi muutama kymmenen sarvekasta valkohäntäpeuranaarasta. Näillä on kuitenkin yhtä poikkeusta lukuun ottamatta ollut vähähaaraiset ohuet sarvet tai vain lyhyet tapit. Kymppipiikkinen naaraspukki on siis todellinen harvinaisuus.

Onnittelut saamamiehelle :)

Lähde:
http://kfor.com/2012/11/29/hunter-kills-deer-unlike-any-other/

Metsästyssanasto Suomi-Viro

Kuvaaja: Valmar Valdmann

Viroon suuntautuvilla metsästysmatkoilla joutuu melko usein puolikielisiin tilanteisiin. Vaikka opas tai isäntä osaisikin suomea, niin paikalliset ajomiehet, kuljettajat ja kanssametsästäjät eivät monesti osaa kuin muutaman sanan. Lisäksi suomenkielessä ja virossa on paljon yhteisiä sanoja joilla kuitenkin on keskenään aivan eri merkitys. Esimerkiksi suomen sana "halpa" tarkoittaa viroksi huonoa. Jos siis kehut majoitusta halvaksi, voi isäntä loukkaantua arvostelustasi.

Raha-asioissa kannattaa olla todella tarkkana, koska puolikielisessä keskustelussa syntyy helposti sekaannuksia. Kaatomaksu määräytyy trofeen koon (sarvet tai hampaat) mukaan. Karjun ja ylivuotisen sian hintaero on monesti jopa satoja euroja. Puhumattakaan jos sattuu ampumaan rauhoitetun eläimen (usein emakot ja viirupossut), jolloin turistilta perittävät maksut voivat nousta yllättävän isoiksi.

Tutustu myös ”Metsästys Virossa” –oppaaseen.

Metsästys-, kalastus- ja luontosanasto Suomi-Viro

Vuosien aikana olen koonnut omaa käyttöäni varten yli seitsemänsataa tärkeintä sanaa kattavan sanaston, jonka nyt julkaisen blogin ylävalikossa kaikkien Virossa liikkuvien käyttöön. Sanasto kannattaa lukea ainakin kertaalleen läpi ennen metsästysmatkaa ja ehkä myös tulostaa (17 sivua) metsästysreppuun kaiken varalle. Valikossa oikealla on tulostusta ja/tai PDF-tallennusta helpottava vihreä nappi.

Eksytyssanat eli riskisanat

Vaikka vironkieli kuulostaa joskus melko helpolta ja sen rakenne tuntuu tutulta, on eroja paljon. Usein näistä saa revittyä pitkät naurut, kuten: ”Omal käel reisimine” tarkoittaa omatoimista matkustelua, vaikka vilkkaamalla mielikuvituksella muutakin voisi luulla :)

Tässä vielä muutama esimerkiksi:

Viro - Suomi

ase = vuode
Sul on suur ase. = Sinulla on iso sänky.

ema = äiti

hakkaja = reipas
Küll sul on hakkaja poeg. = Sinulla on reipas poika.

hallitus = home

hoone = rakennus

julge = rohkea
Bussijuht on julge mees. = Bussinkuljettaja on rohkea mies.

järgi = perässä

kalju = kallio
Soome on kaljude maa. = Suomi on kallioiden maa.

kama = talkkuna

katse = yritys
Su katse läks hukka. = Sinun yrityksei meni pieleen.

korts = ryppy
Ostsin kalli kortsukreemi. = Ostin kalliin ryppyvoiteen.

kull = haukka

lahja = laimea, kevyt

loru = vetelys
Sa oled tõeline loru. = Olet oikea vetelys.

mulk = reikä
Tünni põhjas on suur mulk. = Tynnyrin pohjassa on iso reikä.

piim = maito

pulmapäev = hääpäivä

pussata = pieraista

putka = myyntikoju

rahvas = mäki

ravi = hoito

rohke = runsas

ruttu = äkkiä
Tule ruttu. = Tule äkkiä.

sink = kinkku

surra = kuolla

tark = viisas
Vana professor on tark. = Vanha professori on viisas.

tuhm = himmeä
Vana diivan oli tuhmiks muuttunud. = Vanha sohva oli muuttunut himmeäksi.

uhke = ylpeä
Tuttav läks uhkeks. = Tuttava tuli ylpeäksi.

ämm = anoppi

aurata = höyrytä

hingata =hengittää

kupatada = ryöpätä

liputada = heiluttaa

napsutada = ryypiskellä

nukkuda = koteloitua

riisuda = haravoida

salvata = pistää; piikitellä

soperdada = töhertää

ummistada = tukkia

Lähteet:
Ulvi Wiren, Huvittavad raamatut, Gummerus
Ulvi Wiren, Hääd pulmapäeva!, Gummerus
Ulvi Wiren, Omal käel reisimine, suomi-viro -fraasisanakirja, Gummerus

Peuraa ja punajuurta

Valkohäntäpeurojen herkkua ovat punajuuret. Omaa herkkuani on laadukas punaviini. Näistä peuraa-punajuurta-punaviinia lähtökohdista lähti hahmottumaan tämän sunnuntain lounas. Ensin aimo annos ruuanlaittojuomaa vauhdittamaan ajatusketjua ja sitten niitä muitakin aineksia alkoi pikkuhiljaa hahmottua: vuohenjuustoa, smetanaa, hunajaa...

riistafileetä tai mureaa paistia (hirvi, peura, kauris, poro, villisika...)
punajuuria
vuohenjuusto
smetanaa
hunajaa
oliiviöljyä
voita
balsamiviinietikkaa
suolaa
mustapippuria

Keitä (1 kg) punajuuria ½ tuntia suolalla maustetussa vedessä. Paloittele vuohenjuusto (200 g) sotke tahnaksi (½ dl) smetanaa ja (1rkl) hunajaa kanssa. Laita tahna jääkaappiin tasaantumaan. Kuori kypsät punajuuret veitsellä kevyesti raaputtamalla kylmän juoksevan veden alla. Lohko punajuuret sopiviksi suupaloiksi kulhoon. Lisää joukkoon (2 rkl) oliiviöljyä, (1 rkl) balsamiviinietikkaa, reilut ripaukset suolaa ja pippuria. Sekoita punajuuret ja marinadi huolella.

Ruskista liha nopeasti kuumalla parilalla voi-oliiviöljyseoksessa. Kasaa lautaselle punajuuret, pihvit ja vuohenjuustotahna. Siinä se, helppoa ja hyvää :)

Viinisuositukseni ruuanlaittojuomaksi ja ruokajuomaksi on Milestii Mici Codru 1987.

Riistafilee juurespedillä

riistafilee (hirvi, peura, kauris, poro, villisika...)
porkkanaa
palsternakkaa
bataattia
punajuurta
fetajuustoa
oliiviöljyä
hunajaa
balsamiviinietikkaa
pinjansiemeniä
yrttejä (esim. oregano, timjami, rosmariini, persilja, basilika...)
suolaa
pippuria

Kuori sekä paloittele juurekset ja levitä uunipellille. Valuta päälle juoksevaa hunajaa (2 rkl), balsamiviinietikkaa (2 tl) ja oliiviöljyä (3 rkl). Ripottele pinnalle yrttejä, suolaa ja pippuria. Paahda uunissa noin 20 minuuttia.

Paahda kourallinen pinjansiemeniä kuumassa kuivassa pannussa. Ruskista riistafilee nopeasti kuumassa pannussa voi-oliiviöljyseoksessa, mausta suolalla ja pippurilla. Kääri liha folioon ja anna vetäytyä hetken.

Levitä kypsät juurekset tarjoiluvadille, murustele pinnalle fetajuustoa. Laita vadille myös suupaloiksi leikattu liha, sekä paahdetut pinjansiemenet. Koristele yrteillä.