Villisika on Suomessa harvinaisempi ja uhanalaisempi kuin liito-orava tai saimaannorppa. Villisian suojelu ei kuitenkaan tunnu kiinnostavan ympäristöihmisiä ollenkaan. Ympäristöministeri Ville Niinistö on kyllä esiintynyt mediassa erittäin huolestuneena toisesta riistaeläimestä, eli sudesta, joka on kuitenkin yleisempi ja laajasti koko Suomeen levinnyt. Hänen mielestään Suomen metsissä on niin vähän susia, että niiden ekologisesti kestävä kanta on varmistettava ja olisi tärkeää, että metsästys- ja suojelupolitiikka kulkisivat käsi kädessä.
Mielestäni tämä on erittäin ristiriitaista ja hämmentävää. Onko kukaan kuullut yhdestäkään pantavillisiasta? Eikö tämä kotimaassamme uhanalainen laji kiinnosta edes tutkijoita? Olisiko kaiken takana kuitenkin kieroutunut ajatus, ettei Suomeen haluta luontaisesti leviävän uusia riistalajeja (metsästyksen vastustus) ja susien täyssuojelun ajaminen kulisseissa?
Villisika on kuitenkin määritelty metsästyslain 5 § mukaisesti riistaeläimeksi. Samassa laissa selvästi sanotaan:
Metsästyksen harjoittaminen
20 §
Yleiset vaatimukset
Metsästystä on harjoitettava kestävän käytön periaatteiden mukaisesti ja siten, että riistaeläinkannat eivät vaarannu, luontoa ei tarpeettomasti vahingoiteta, riistakantaa ei vaaranneta eikä eläimille tuoteta tarpeetonta kärsimystä.
Riistaeläinkantojen tuoton jatkuvuus on pyrittävä turvaamaan tarkoituksenmukaisella riistanhoidolla.
Näistä lähtökohdista voisi todeta villisian metsästyksen Suomessa olevan lainvastaista. Eikä sitä pitäisi metsästää ollenkaan. Villisika on siis rauhoitettava, kunnes kanta on vahvistunut ja metsästystä voidaan harjoittaa kestävän käytön periaatteiden mukaisesti. Metsästyslaki on asiassa hyvin yksiselitteinen:
37 §
Riistaeläinlajin rauhoittaminen
Jos riistaeläimen kannan säilymisen tai riistaeläinlajin häiritsemättömän lisääntymisen turvaaminen sitä edellyttää, riistaeläinlaji on rauhoitettava määräajaksi tai toistaiseksi. Rauhoitettavista riistaeläinlajeista ja niiden rauhoitusajoista säädetään valtioneuvoston asetuksella. Rauhoitusaikana riistaeläintä ei saa metsästää tai vahingoittaa eikä soidinta, pesintää tai poikasia saa häiritä. (18.2.2011/159)
Jäljempänä 39 §:ssä tarkoitetulla riistansuoja alueella voidaan maa- ja metsätalousministeriön päätöksellä poiketa yleisistä rauhoitusajoista. Koirakokeiden pitämisestä ja koiran kouluttamisesta rauhoitusaikana säädetään 52 §:ssä.
Susi, karhu, saukko, ahma, ilves ja kirjohylje ovat aina rauhoitettuja. (18.2.2011/159)
38 §
Metsästyksen rajoittaminen
Jos riistaeläinlajin kanta vaarantuu sen esiintymisalueella tai osalla esiintymisaluetta, voidaan maa- ja metsätalousministeriön asetuksella kyseisen riistaeläinlajin metsästys kieltää tai rajoittaa sitä. Maa- ja metsätalousministeriön asetuksessa rajataan alue, jolla kielto tai rajoitus on voimassa. Kielto tai rajoitus voidaan antaa enintään kolmeksi vuodeksi kerrallaan. Kielto tai rajoitus voi tulla voimaan aikaisintaan kahden viikon kuluttua asetuksen antamisesta. Maa- ja metsätalousministeriön on kuultava ennen asetuksen antamista Suomen riistakeskusta sekä niitä riistanhoitoyhdistyksiä, joiden toiminta-aluetta kielto tai rajoitus koskee. (18.2.2011/159)
Jos riistaeläinkanta voimistuu elinvoimaiseksi, kielto tai rajoitus tulee kumota ennen määräajan päättymistä.
Ks. MMMa metsähanhen metsästyksen kieltämisestä metsästysvuonna 2012–2013 455/2012, MMMa metson metsästyksen kieltämisestä Varsinais-Suomen maakunnassa ja eräissä Uudenmaan maakuntaan kuuluvissa kunnissa metsästysvuosina 2012–2015 456/2012, MMMa riekon metsästyksen kieltämisestä Etelä-Pohjanmaan, Keski-Pohjanmaan, Keski-Suomen, Pohjanmaan, Pohjois-Karjalan ja Pohjois-Savon maakunnissa metsästysvuosina 2012–2015 457/2012 ja MMMa merihanhen metsästyksen kieltämisestä Kajaanin, Paltamon ja Vaalan kunnissa metsästysvuosina 2012–2015 458/2012.
Maa- ja metsätalousministeriö (ministeri Jari Koskinen, Kok.) vastaa, eli valmistelee metsästysasetukset. Asetukset tarkentavat lakia, mutta eivät voi muuttaa sen sisältöä. Metsästysasetus 12.7.1993/666 24 § Yleiset rauhoitusajat, toteaa villisian rauhoitetuksi koko maassa vain 1.3.–31.5. välisen ajan, vaikkei villisikakanta missään osassa Suomea ole vakiintuneella ja kestävällä tasolla.
En tiedä onko kyse jonkinlaisesta eri eläinrotuihin kohdistuvasta rasismista, mutta esimerkiksi valkoposkihanhi, jota pesii suomessa yli 10.000 yksilöä, on rauhoitettu luonnonsuojelulailla. Se ei nykyään ole edes riistalaji, vaikka sellaiseksi hyvin sopisi. Valkoposkihanhi on erittäin yleinen näky jopa Etelä-Suomen puistoissa ja uimarannoilla. Kotimainen kantamme, jota lisää arktisten alueiden muuttolinnut, kestäisi säännellyn metsästyksen hyvin. Virossa näitä meiltä muuttaneita (ja meillä tiukasti suojeltuja) valkoposkihanhia metsästetään yleisesti ja täysin laillisesti ilman kiintiöitä.
Molemmissa asioissa olisi työnsarkaa edunvalvojillemme, jos asia heitä kiinnostaa enemmän kuin politiikkoja. Ottaisiko vaikka Suomen Metsästäjäliiton toiminnanjohtaja ja varatuomari Panu Hiidenmies asian hoitaakseen?
Ministeri Jari Koskisen vastaus
 |
| Kuva: STT-lehtikuva/valtioneuvoston kanslia, ministeri Jari Koskinen |
Pyysin Maa- ja metsätalousministeri Jari Koskiselta etukäteen vastauksen tähän ilmeiseen juridiseen ristiriitaan hänen hallintoalueellaan:
Metsästyslainsäädäntö mahdollistaa sen, että riistakannoista ja niiden verotuksesta huolehditaan vapaaehtoisuuden kautta. Mikäli paikallista villisikakantaa halutaan vahvistaa, se voi tapahtua vapaaehtoisesti maanomistajien, metsästysseurojen ja riistanhoitoyhdistysten tasolla. Näin varmistetaan myös se, ettei villisikojen aiheuttamat vahingot nouse kohtuuttomiksi, niin kuin on tapahtunut Ruotsissa. Lainsäädäntöön ei tältä osin ole suunnitteilla muutoksia.
Ministeri Jari Koskinen
Vastaus on hyvä ja kannatettava. Se on kuitenkin tyypillinen poliitikon vastaus ja siirtää vastuuta hankalaksi koetusta tilanteesta toisille tahoille. Ministeri ei tässä vastaa siihen peruskysymykseen, miksei villisikaa kohdella harvinaisena riistaeläimenä lain vaatimalla tavalla. Mahdolliset maataloudelle aiheutuneet vahingot ovat varmasti tärkeä kysymys villisiankin osalla, mutta laki ei mainitse niitä poikkeuksena. Ne tulisikin pystyä ratkaisemaan erillisenä kysymyksenä.
Näinhän on toimittu myös esimerkiksi hirven ja suden kohdalla, eikä niiden kannan suojelua ole jätetty vapaaehtoisuuden varaan. Susi- ja hirvivahingot korvataankin valtion toimesta, miksei siis myös villisian osalta? Rahastakaan tässä ei ole kysymys, sillä korvaukset voitaisiin rahoittaa pyyntilupamaksuina. Näin ei syntyisi keinotekoista ristiriitaa maatalouden ja riistansuojelun kanssa.
Pyysin etukäteen kannanottoa asiaan (jota odotan yhä) myös Suomen Metsästäjäliiton toiminnanjohtaja Panu Hiidenmieheltä. Toivottavasti edes etujärjestömme näkee asian tärkeäksi tai ainakin kertoo mielipiteensä siihen. Metsästäjäliiton oman ilmoituksensa mukaan heidän tärkeimpiä tehtäviä kun on osallistua kotimaiseen ja kansainväliseen metsästystä koskevaan politiikkaan.
Taas kerran bloggaus ASIASTA! Kiitoksia.
VastaaPoistaTäysin sisällötön ja vastuuta kiertävä vastaus ministeriltä, mitä muutakaan politiikolta voi odottaa jos ei asia häntä kiinnosta pätkääkään, mutta pakko on vastata. "Metsästyslainsäädäntö mahdollistaa sen, että riistakannoista ja niiden verotuksesta huolehditaan vapaaehtoisuuden kautta."
Toimii ainoastaan mikäli halutaan vahvistaa kantoja.
"Mikäli paikallista villisikakantaa halutaan vahvistaa, se voi tapahtua vapaaehtoisesti maanomistajien, metsästysseurojen ja riistanhoitoyhdistysten tasolla."
Eli siis viherpiipertäjien ääntä petojen suojelemiseksi ei tarvitse kuunnella vai? :D Tarkoittaako tämä sitä että liian suuret petomäärät ovat muka metsästäjien syytä???
Mielenkiintoista sinällään että petoja kuten ilvekset, sudet (siinä sivussa koirasudet ja vihereg/coistien siirtoistuttamat "sudet"), karhut, ahmat ja jne. kantoja pidetään lain voimalla suurempina kuin luonto kestää. Mutta elukat kuten esim. hirvet, peurat ja villisiat, jotka tekevät hallaa pelloille, metsille ja liikenteelle (autoille) halutaan lain voimalla pitää kannat niin minimissä kuin vain poliittisesti voidaan. Tästä hyvänä esimerkkinä viimevuosien hirvien lahtaus ja nyt nautitaan sitä satoa. Ehkäpä politiikot puoluekantaan katsomatta kuitenkin rakastavat rahaa enemmän kuin eläviä asioita kuten kotieläimiä ja siinä sivussa ihmisiä.
Koska ministerin mukaan villiska ei ole uhanalainen, jota pitäisi lain voimalla suojella vaikka niitä on huomattavasti vähemmän kuin susia, vaikka koirasudetkin laskisi mukaan, niin tästä on helppo vetää melko suoraviivainen johtopäätös mitä susien ja mm. ilvesten kanssa on tehtävä.
Odotan innolla Suomen Metsästäjäliitolta vastuullista ja perusteltua kannanottoa tähän asiaan.
Kiitos kommentista. Todella totta: "Tästä hyvänä esimerkkinä viimevuosien hirvien lahtaus ja nyt nautitaan sitä satoa." Koskahan meillä opitaan oikeasti huolehtimaan riistakannoista ja niiden kehityksestä? :(
VastaaPoistavillisika tekee enemmän vahinkoa kuin liito-orava tai norppa. siksi ne ei kiinnosta ketään ja niistä halutaan eroon. ne tuhoaa useamman kymmentä hehtaaria peltoa vuosittain. onneksi tilanne ei ole vielä niin paha kuin ruotsissa!
VastaaPoistaNiin, tilanne näyttää kovin erilaiselta jos villisiat näkee mahdollisuutena, eikä uhkana. Samalla tavalla hirvi tuhoaa metsiä ja norppa kalakantoja...
VastaaPoistaIhan asiallinen kirjoitus. Paitsi, että Suomen villisikakanta on suurempi tai vähintään yhtä suuri kuin susien. Viilisiat aiheuttavat myös mahdollisen uhan Suomalaisille sikaloille afrikkalaisen sikaruton vuoksi joka leviää Venäjällä holtittoman elintarvikehygienian\eläinkuljetusten vuoksi. Toki riski saada tauti siirtymään villisiasta sikalaan on Suomen oloissa pieni. Merihanhien kohdallahan on tehty jo ihan oikeita päätöksiä jotka mahdollistavat niiden levittäytymisen sisämaahankin. Mites kanukit? Kaivataanko niitä sisä maassa?
VastaaPoistaMielenkiintoista muuten, että viilisika on ollut täällä luonnonvaraisena ja kivikaudella:
VastaaPoistahttp://www.suomenluonto.fi/sisalto/artikkelit/villisika-eli-suomessa-jo-kivikaudella/
Kyse ei siis ole edes tulokaslajista, vaan palaavasta, kuten metsäpeura.
Kanukki tosiaan on siirtoistutettu tulokaslaji. Ymmärtääkseni siitä ei ole ollut isommin haittaa luontaisille hanhillemme, joten omasta puolestani se voisi hyvinkin levitä metsästettäväksi riistaksi fasaanin tapaan. Toki näiden ihmisen tuomien tulokaslajien kanssa täytyy olla erityisen varovainen ja käyttää isoa harkintaa.
HIrvi on todellakin vielä erinomaisen mieto "tuholainen" villisikaan verrattuna. Jos olette tutustunut villisikaan yhtään enemmän, niin tiedätte, että sillä on huomattavasti parempi hajuaisti kuin koiralla ja kaikkiruokainen tämän päälle. Villisian tulo Suomeen tarkoittaisi kanalintujen taantumista ja ylipäätään niiden lintujen taantumista, mitkä pesivät maassa. Henkilökohtaisesti en olisi valmis uhraamaan metsoja/teeriä taikka pyitä villisikojen takia. Käykääpäs ihan omaksi iloksi vilkaisemassa, minkälaisia tuhoja villisika on saanut saksassa ja ruotsissa aikaiseksi. Maataloudessa tuhot ovat suorastaan hirvittäviä, pihamaat on käännetty ja jälki on kuin toisesta maailmansodasta. Ja mahtaako olla käsitystä minkälainen ongelma siat ovat metsästyskoirille? Jälki ei todellakaan ole kaunista.
VastaaPoistaSuoraan sanottuna koko kirjoitus tähtää hyvään kantaan ja siihen, että suomalaiset saisivat yhden lihaisan eläimen lisää luontoonsa, mikä on suuri virhe, jos villisan kannan annetaan vahvistua. Tässä taas näkee sen, että suomalainen metsästys kulttuuri haluaa vain lihaa.
Kiitos kommentista Prime. Tässä asiassa on kaksi erillistä asiaa. Ykkösasia on mielestäni se, noudatetaanko villisian osalta metsästyslakia. Mielestäni niin ei tehdä ja tilanne vaatii muutosta, joko lain noudattamista tai sen muuttamista. Toinen asia on, mitä villisika saa aikaiseksi luonnossa ja pelloilla.
VastaaPoistaTunnen villisian melko hyvin. Olen monia kertoja nähnyt sen luonnossa ja nähnyt myös villisian jätöksiä/tuhoja. Ruotsi on oikein hyvä esimerkki, ei sieltäkään ole metsot eivätkä teeret loppuneet, päinvastoin meiltä Suomesta käydään paljonkin Ruotsissa kanalintujahdeissa, koska heidän kantansa ovat paremmat. Myös Etelä-Ruotsissa samoilla alueilla runsaan villisikakannan kanssa elää elinvoimaisia peltopyy ja fasaanipopulaatioita, hyvää rinnakkaiseloa villisian kanssa.
Virossa olen paljon nähnyt villisikojen ”tuhoja” luonnossa ja puutarhoissa. Näitä tapauksia ei voi mitenkään sanoa hirvittäväksi maailmansodan tuhoiksi, joskus korkeintaan kiusallisiksi. Mutta villisikojen käyttäytymistä voi ohjata helposti ruokinnoilla, sekä metsästyksellä.
Sika ei käy metsästyskoiran kimppuun, ellei koira tee niin sialle, joten ongelma rajoittuu lähinnä villisikajahteihin ja silloinhan tilanne on toivottu ja hallinnassa, eikä ongelma.
Ruotsissa käydään kanalintujahdeissa nimenomaan pohjoisessa, jossa villisikoja ei ole! Etelä- ja keskiruotsissa ei kanalintuja (metso ja teeri) ole sen enempää kuin meilläkään.
VastaaPoistaJa karju tulee kyllä kyselemättä jopa kytketyn ns. pihakoiran päälle, jos kokee omaa "reviiriään" uhattavan! Nähty on, ja läheltä..! Onneksi koira selvisi naarmuilla...
Muistettava on myös ettei villisika ole kotoperäinen laji, vaan levinnyt maahan vasta suhteellisen hiljattain!
Kiitos eräJussi kommentistasi.
VastaaPoistaTietysti Ruotsissa käydään kanalintujahdissa pohjoisessa. Näinhän se suomessakin on. Metsot kun suosivat erämaita. Joten tähän tilanteeseen villisika ei tuo muutosta vaikka leviäisi kunnolla Suomeen. Peltopyyt ja fasaanit sen sijaan pärjäävät Etelä-Ruotsissa paremmin kuin meillä, villisioista huolimatta.
Kytketyn pihakoiran kimppuun hyökkäävät karjut lienevät harvinaisempia, kuin polkupyöräilevät koirat, joten mistään isosta ongelmasta ei ole kysymys. Virossa lähes jokaisen maatalon pihassa on kytketty koira, enkä koskaan ole kuullut niiden päälle hyökänneistä sioista. Sen sijaan lukuisia kertoja olen nähnyt ja kuullut sikojen juoksevan koiria karkuun metsässä.
Villisika on paluumuuttaja eli kotoperäinen laji, kuten metsäkauris ja metsäpeura:
http://www.suomenluonto.fi/sisalto/artikkelit/villisika-eli-suomessa-jo-kivikaudella/
Ja vaikka sika suomen luonnossa olisikin täysin uusi tuttavuus, on se tänne täysin luontaisesti leviävä villieläin ja ansaitsee samanlaisen suojelun, kuin muutkin harvinaiset Suomeen levinneet eläimet.
Yksi kommentti: liito-oravaa ei pidä käyttää missään nimessä minkäänalisena uhanalaisuuden symbolina. Niitä kun on syksyllä pesimäkauden jälkeen satoja tuhansia, jopa puoli miljoonaa yksilöä.
VastaaPoistaJuurikin näin :)
VastaaPoistaKuinka monessa maassa villisikoja esiintyy? Entä Saimaan kirppis? Nyt realismia kehiin.
VastaaPoistaNorppa
VastaaPoistaVillisian levinnäisyyskartta: https://fi.wikipedia.org/wiki/Villisika#/media/File:Sus_scrofa_range_map.jpg
VastaaPoistaSuden levinnäisyyskartta: https://fi.wikipedia.org/wiki/Susi#/media/File:Wiki-Canis_lupus.png
VastaaPoistaSusi on maailman yleisin suurpeto maalla. Jostain syystä sitä suojellaan ja pidetään "äärimmäisen uhanalaisena Suomessa. Villisialla suurpiirtein sama tilanne, mutta ketään ei kiinnosta.
VastaaPoistaSaimaannorppa on käytännössä täysin sama eläin kuin laatokannorppa joita 2 000–3 000 yksilöä. Ylipäätään norppa on maailmassa erittäin elinvoimainen laji. Levinneisyyskartta: https://fi.wikipedia.org/wiki/Norppa#/media/File:Phoca_hispida_distribution.png
VastaaPoistaNämä paikalliset uhanalaisuudet ovat ihmisen kartalle piirtämien viivojen aiheuttamia ja jostain syystä suojelijoita kiinnostavat vain tietyt lajit ja niiden suojelu. Näillä samoilla periaatteilla voin julistaa vaikka talitintin superharvinaiseksi tontillani. Vahvistettuja pesitöjä ei ole ole ollut vuosiin (pöntöt lahonneet) ja talviruokinnan loputtua myös vierailut ovat jääneet hyvin sattumanvaraisiksi. ;)
VastaaPoista