Haastava haaste

Mira heitti Tassujen alla – Ulkoilmaihmisen elämää – blogissaan 11 kysymyksen haasteen. Haaste on siis vastaanotettu ja nyt hetken miettimisen jälkeen tässä vastauksia.

1. Mistä alun alkujaan sait kipinän blogisi kirjoittamiseen?

Blogin pitäminen alkoi puoliksi vahingossa Viron reissun jälkeen reissukuvien jakamisen tarpeesta. Ensimmäisenä jahtipäivänä villisikaa tähtäillessäni tokaisin itsekseni puoliääneen ”Terveiset ravintoketjun huipulta” ja puristin liipaisimesta. Terveisten lisäksi on näistä sivuista ehtinyt muodostua myös riistareseptien kokoelma, joista toivottavasti on hyötyä ja iloa muillekin kotikokeille.

Blogin ensisijainen tarkoitus on yhä edelleen toimia omana henkilökohtaisena metsästyspäiväkirjanani, mutta lukijakunnan kasvaessa, tällä hetkellä n. 10.000 lukukertaa kuukaudessa, voi hieman enemmän kiinnittää huomiota myös lukijoihin.

2. Minkä aihepiirin blogeja luet mielelläsi?

Seuraan monenlaisia perinteisiä blogeja, kuten myös videoblogeja. Suurin osa näistä yllättäen liittyy metsästykseen, ruuanlaittoon ja aseisiin. Joitain blogeja esittelinkin jo blogirodeossa, joten esitellään tässä joitakin muita:

www.tapiolantakamailla.com on varmasti ehkä laadukkain kotimainen metsästysblogi. Harmi vain, että uusia päivityksiä ei ole tullut melkein kuukauteen.

http://tiedebasaari.wordpress.com on myös erittäin laadukas, aktiivinen ja ennen kaikkea ammattitaitoisesti toimitettu blogi. Se ei liity metsästykseen tai ruuanlaittoon, vaan Tiedebasaari-palsta esittelee tieteen saavutuksia lyhyesti ja “kansan kielelle suomennettuna”. Todella mielenkiintoista luettavaa, suosittelen kaikille lämpimästi.

http://luomulakko.blogspot.fi liittyy syömiseen ja ruuanlaittoon. Luomulakko suhtautuu terveellä kritiikillä ja isolla asiantuntemuksella luomuruuan ympärillä esiintyvään hypeen. "Luomu on hyvää tarkoittavien ihmisten väärä valinta".

www.metsastyksenmoraali.com sivuston tarkoituksena on jakaa oikeaa tietoa metsästyksestä ja sen perimmäisistä kysymyksistä. Nykymedia on täynnä vääristeltyä tai ainakin vääristynyttä tietoa harrastuksestamme, joten on hyvä, että edes joku korjaa isoimpia ylilyöntejä.

My Drunk Kitchen liittyy etäisesti ruuanlaittoon ja on varsin viihdyttävää katsottavaa kohtuullisina annoksina.

Steve Lee - I Like Guns Steve australialainen muusikko ja epäoikeudenmukaisen aselainsäädännön vastustaja. Kaiken kaikkiaan mukava heppu ja tekee hyvää musiikkia.

3. Mikä on mielestäsi oman blogisi paras kirjoitus viimeisistä 5 blogitekstistä? Miksi?

Viimeaikoina on tullut päivettyä blogia niin taajaan, että kirjoitusten rimakin on väistämättä hieman madaltunut. Joten en nimeäisi viidestä viimeisestä yhtään erityiseksi, mutta viimeaikojen tuotoksista eniten oikeaa journalistista ;) otetta on ollut:

Lähettävät GSM-riistakamerat epäluotettavia leluja

Villisikojen metsästys Suomessa on lopetettava heti

Metsästysasetus muuttuu – oletko valmis?

4. Tietävätkö tuttavasi blogistasi? Tiedätkö kuka lukee blogiasi?

Kyllä tuttavapiirissäni kaikki tuntevat blogini. En ole pitänyt kynttilääni vakan alla ;) kuten on tapana sanoa. Lukijoita tiedän tai tunnen kymmenittäin. Mutta toki suurin osa jää arvoitukseksi, kommentteja on aina mukava saada. Niistä tietää, ettei tee kirjoituksia vain itselleen.

5. Kuinka usein yleensä pyrit tai muuten vaan päivität blogiasi? 

Pitkään pidin tavoitteenani vähintään yhtä blogausta viikossa, mutta nyt lisääntyneen vapaa-ajan myötä on ollut mahdollista kirjoittaa paljon useimminkin.

6. Sitten vähän toisenlaista aihepiiriä.. Missä toivoisit olevasi juuri nyt?

Jahdissa! Harmi vain, että tämä viikko on mennyt pitkälti flunssan kourissa. Ehkäpä taas ensiviikolla pääsee peuroja vaanimaan.

7. Mistä vuodenajasta pidät eniten? Miksi?

Syksy on parasta aikaa, juurikin tämän metsästysharrastuksen vuoksi. Vaikka kaikkein mieleenpainuvimmat jahdit ovat olleet kesällä Virossa.

8. Minkälaisessa maastossa ulkoilet mieluiten?

Pidän eniten vanhasta lehtipuumetsästä. Harmi vain, että meillä Suomessa tuollainen luontotyyppi on todella harvinainen. Viron reissuilla parasta onkin juuri luonto itsessään.

9. Minkälainen sää ympärilläsi vallitsee tällä hetkellä ja minkälainen haluaisit sen olevan nyt?

Juuri nyt nurkissa vinkuu talvimyrsky. Toivottavasti ennusteet pitävät paikkansa ja se tuo tullessaan iltaan mennessä paksun kerroksen lunta. Isoista pakkasista en välitä, mutta lumi on peurankyttääjän ykköstoiveita näin syksyisin.

10. Omistatko eläimiä? Jos niin mitä?

En omista. Onneksi ystävillä ja tutuilla on hyviä metsästyskoiria.

11. Mikä on mieleenpainuvin tapahtuma tältä vuodelta?

Hyviä hetkiä on ollut lukuisia ihan perhepiirissä, mutta vapauttavin lienee helmikuun viimeinen päivä, jolloin ymmärsin loikata älyttömästä oravanpyörästä ja elää sellaista elämää (ainakin näin välivuoden ajan), kuin olin halunnut ja ansainnut. Kaveriporukassa teimme kesällä monia hyviä ja mieleenpainuvia ruokia, kuten vaikka revittyä villisikaa.



Tähän kysymyshaasteen ketjukirjeluonteeseen kuuluu, että jatkan haastetta eteenpäin. Niinpä haastankin seuraavilla kysymyksillä:

1. Mistä sait kipinän blogisi kirjoittamiseen?
2. Mitä muita blogeja seuraat?
3. Mikä on tähän mennessä paras blogikirjoituksesi ja miksi?
4. Paljasta paras riistareseptisi.
5. Mikä on Sinulle mieleisin jahtimuoto ja miksi?
6. Jos voisit, niin mitä muuttaisit suomalaisessa metsästyskulttuurissa ja/tai lainsäädännössä?
7. Mikä on mieluisin/tärkein/paras harrastusvälineesi?
8. Minne haluaisit jahtimatkalle?
9. Kerro paras metsästysmuistosi/tilanteesi?
10. Mitä riistaa et metsästäisi vai käykö kaikki jahti?
11. Mitä teet jahtikauden ulkopuolella, eli kerro muista harrastuksistasi?

Seuraavat blogit on haastettu:

http://www.tapiolantakamailla.com/
http://www.oksinsaloja.com/
http://ramynperan-tiro.blogspot.fi/
http://petovuori.blogspot.fi/
http://miikahff.blogspot.fi/
http://teerimaentarinoita.blogspot.fi/
http://3nakkia.vuodatus.net/
http://www.asejaesittely.com/
http://erastaja.blogspot.fi/

Ankkadynastia (Duck Dynasty) alkaa TV5:lla

TV5:n uutuussarjassa seurataan sorsapillien valmistuksella ryysyistä rikkauksiin nousseen Robertsonin perheen elämänmenoa.

Louisanan takamailla asuvien Robertsonien menestystarina sai alkunsa vuonna 1973, kun Phil Robertson perusti sorsapillejä valmistavan perheyrityksen Duck Commander® Duck Callin. Vuosikymmenten kuluessa pienestä käsityöpajasta on kasvanut suuryritys, joka työllistää nykyisin suuren osan lähialueen asukkaista.

Liiketoiminnan kukoistamisesta ja perheen rikastumisesta huolimatta Robertsonit ovat pysyneet tiukasti uskollisena omaksumilleen arvoille ja perinteiselle elämäntyylilleen. Phil Robertson tunnetaan intohimoisena sorsastajana, joka noudattaa tiukkoja perinteitä kymmenen viikkoa kestävän metsästyskauden ajan. Säännöt kieltävät mm. peseytymisen, parranajamisen ja vaatteidenpesemisen kauden aikana.

Philin lisäksi sarjan keskeisimpiä henkilöitä ovat hänen poikansa Willie ja Jase Robertson. Perheyrityksen johtaminen on nykyisin veljesten vastuulla. Willie on perheen bisnesnero, jonka ansiota on pitkälti Duck Commanderin nousu yhdeksi merkittävimmistä sorsapillien valmistajista. Sen sijaan Jase-veli jahtaa mieluummin härkäsammakoita kuin hoitaa sorsapillien toimituksia.

Ankkadynastia

Ma-to 3.12. alkaen TV5 klo 19.00

Valkohäntäpeuran naarasvasa eräksi

Eilen vahvistui taas entisestään uskoni kelimuutoksen peuroja aktivoivaan vaikutukseen. Nyt ilma viileni nopeasti useita asteita, kun viimeksi sama tapahtui toiseen suuntaan. Tämä viidestoista iltakyttyy ajoittui täydenkuun aikaan, joka normaalisti siirtää peurojen aktiivisuutta myöhempään yöhön. Onneksi kylmenevä keli toi mukanaan usvan ja sitä kautta myös hämärä saapui aiemmin.

Yksinäinen naarasvasa saapuikin ruokinnalle hyvissä ajoin ja terveiset lähtivät klo 15:46. Vartin verran haeskelin taimikkoon sännännyttä peuraa ja juuri ennen pimeän tuloa päätin pyytää kaverin naapuripassista hakua helpottamaan. Näin mustan maan aikaan heikosti erottuvien verijälkien seuraaminen sujuu kaksin erittäin paljon nopeammin, kuten myös saaliin veto pois pimeästä metsästä. Kauden seitsemäs peukku löytyikin kohtuullisen nopeasti alle sadan metrin päästä puskan juurelta.

Nyt on onnistumisien putki päällä, niinpä tänään mennään porkkanapinoa tuijottelemaan hyvin mielin, lisäksi loppuviikosta on luvattu vihdoinkin lunta maahan.

Metsästysmusiikkia

Mitä musiikkia kuuntelet autossasi matkalla jahtiin? Entä työn lomassa, kuluttaaksesi aikaa ennen iltakyttyytä? Metsästyskausi ja sen odotus tuovat soittolistalleni tunnelmaa nostavia kappaleita. Nämä kappaleet soivat jatkuvasti autossani ja jatkavat mielessäni tahkoten, kun istun kyttyyllä tuijottamassa porkkanapinoa. Näiden kappaleiden tuomalla voimalla jaksan istua tunteja kuutamopassissa pakkasillakin.

Perjantain kunniaksi, julkaisenkin nyt tämän mahtisoundtrackin YouTubesta koottuna. Kuuntelemaan pääset klikkaamalla biisin otsikkoa.  Kappaleet eivät ole paremmuus-, vaan fiilisjärjestyksessä.

1. Fred Bear - Ted Nugent -> Hard rock-muusikko Theodore Anthony "Ted" Nugent harrastaa metsästystä ja on National Rifle Associationin johtokunnan jäsen. Laulu kertoo hänen edesmenneestä ystävästään legendaarisesta jousimetsästäjästä Fred Bearista.

2. Buck Fever - Rhett Akins & Dallas Davidson -> Tässä se on tiivistettynä: “It’s a feeling like you never felt before, have you coming back for more. Buck fever gonna get you boy, buck fever gonna have you praying to the lord. That rack, that grunt, that stare, that stomp will make you a believer – in buck fever.”

3. Guns - Justin Moore -> Kaunis ja kantaa ottava laulu. Saa aikaiseksi aina voimakkaan olon.

4. Drinkin Beer and Wasting Bullets - Luke Bryan -> En tiedä miksi, mutta tämä tuo jotenkin mieleeni useammankin Viron reissun ;) Svengaa kuin hirvi!

5. My Baby Looks Good In Camouflage - Rhett Akins & Dallas Davidson -> Mitäpä tähän muuta sanoa, kuin että onneksi vaan olkoon Rhett Akinssille :/

6. Granddaddy’s Gun – Rhett Akins & Dallas Davidson -> Toinen upea ja tunnelmallinen veto Akinssin hienosta tuotannosta. Toimii kuin Dodgen kickdown.

7. Hillbilly Man – Walt Gabbard -> Walt Gabbard on kalkkunan, vesilintujen ja valkohäntäpeuran hardcoremetsästäjä. Hän siis todella tietää mistä laulaa.

8. I Like Guns – Steve Lee -> Tämä on ehkä se kaikkein eniten kuuntelemani kappale. Iloinen renkutus, täyttä asiaa ja saa hyvälle tuulelle. Mitäpä sitä muuta voisi hyvältä biisiltä odottaa.

9. I'll give up my gun – Steve Lee -> Tätä kannattaa käydä tykkäämässä Facebookissa ja tilaamassa YouTubessa.

10. If it Flies it Dies – Greg Scudder and The Beer:30 -> Voiko olla parempaa tunnelmaa? Loistavat sanat :) Tanssikengät vipattaa ihan holtittomasti tätä kuunnellessa.


Kirjoita kommenttisi! Mitä mieltä olit? Onko Sinulla lisää mahtavia biisiehdotuksia tähän soundtrackiin?

Metsästävän Lindströmin pihvit

riistajauhelihaa
punajuuria
metsäsieniä
sipuli
kananmuna
sinappia
suolaa
pippuria

Raasta raakaa punajuurta ¼ kg ja hienonna saman verran sieniä ja yksi sipuli. Jos käytät säilöttyjä suolasieniä, niin liottaa/kiehauttaa ylimääräinen suola pois, kuivatut sienet voi murentaa sellaisenaan taikinaan. Kuullota raastetta, sieniä ja sipulia voissa pannulla hetki. Sekoita ne jauhelihan ½ kg kanssa, lisää joukkoon kananmuna ja ruokalusikallinen dijonsinappia, mausta suolalla ja pippurilla.

Muovaa taikinasta pihvejä tai lihapullia, paista ne voissa. Lisukkeena toimivat voissa kuullotetut sipulirenkaat ja porkkanan siivut. Porkkanoita kannattaa maustaa myös suolalla ja hunajalla (tai vaahterasiirapilla). Tarjoile herkut dijonmuusin tai kukkakaalipyreen kanssa.

Valkohäntäpeuran naarasvasa iltakyttyyltä

Eilinen lapsen oikeuksien päivän iltakyttyy alkoi lupaavasti hienoisella säätilan muutoksella. Kokemuksieni, tosin melko rajallisen havaintomäärän, mukaan peurat aktivoituvat jos säätilassa tapahtuu nopeita nousuja tai laskuja. Illan aikana lämpötila nousi useita asteita ja samaan aikaan tuuli kääntyi lounaaseen.

Ruokinnalle saapui vasa hieman neljän jälkeen alkavan hämärän myötä. Selän takaa lähes suoraan ruokinnalle puhaltavan tuulen vuoksi lähestyminen eteni kovin varovaisesti ja hermostuneen oloisesti. Olin avokopissa koko ajan valmistautumassa ampumaan, mutta peura pysyi valppaana, nosteli päätään ja piti rintamasuunnan kohti koppia. Tätä jatkui yli kymmenen minuuttia. Aloin jo itsekin hermostua ja mietin, tapojeni vastaisesti, päähän tai niskaan tähdättyä laukausta.

Lopulta vasa käänsi kylkensä lähteäkseen. Samalla lähtivät myös terveiset klo 16:24 lapojen taakse kylkeen ja peura putosi niille sijoilleen. Naarasvasa sai kunnian olla kauden kuudes valkohäntäpeura, yhteensä neljältätoista kyttyykerralta.

Valkohäntäpeuran naarasvasa kyttyyltä

Kolmastoista kyttyyjahti alkoi kaverin kanssa arpomalla paikat vierekkäisiltä ruokintapaikoilta. Lisäväriä arvontaan antoi samaan aikaan ruokinnalta riistakameran lähettämät kuvat, eli tapahtumia olisi mahdollisesti luvassa. Paikalle saavuttuamme, myös toiselta ruokinnalta poistui peura, joten molemmat paikat vaikuttivat lupaavilta.

Varttia vaille neljä, siis vielä mukavasti valoisaan aikaan, kuului laukaus kaverin passista. Ja melko pian perään tuli tekstiviesti kaadetusta naarasvasasta. Jatkoimme kyttyytä pimeään, mutta lisää peuroja ei enää ollut liikkeessä. Tarkistimme vielä epäluotettaviksi osoittautuneiden riistakameroiden toiminnan ja lähdimme nylkemään vasaa.

Pian tämän jälkeen kamerat taas lähettivät uusia kuvia peuroista. Jos maa vain olisi lumessa, niin jahtia voisi ja kannattaisi jatkaa taas myös pimeään aikaan. Jotenkin tulee lapsuus mieleen tästä lumen odottelusta :)

Pippurinen riistapata

riistapaistia (hirvi, peura, kauris, poro, villisika...)
sipulia
metsäsieniä (suppilovahvero, kantarelli, tatti...)
mustapippurituorejuustoa (Mustapekka)
riistalientä
tomaattipyreetä
suolaa
yrttejä (timjami, rosmariini, persilja...)


Leikkaa paisti (½ kg) poikkisyin pihveiksi tai kuutioi reiluiksi paloiksi. Ruskista lihat kuumassa pannussa tai padassa voi/oliiviöljyseoksessa (yhdessä timjami ja/tai rosmariinioksan kanssa). Lisää joukkoon pari silputtua sipulia ja kourallinen paloiteltuja sieniä (jos käytät kuivattuja sieniä, niin murustele ne joukkoon vasta riistaliemen jälkeen). Paloittele pippurijuusto (100 g) ja laita pataan.  Lisää vielä pari ruokalusikallista tomaattipyreetä ja kuksallinen riistalientä.

Anna kiehua kannen alla hiljakseen, vähintään tunnin tai pari. Suurusta tarvittaessa ja tarkista suolaisuus. Koristele persiljasilpulla. Tarjoile ohrasuurimoiden, riisin, pastan tai perunoiden kanssa.

Lähettävät GSM-riistakamerat epäluotettavia leluja

Koko kuvasarja tästäkin komeasta pukista oli jäänyt GSM-riistakameralta lähettämättä

Lokakuussa testiin hankitut Ltl Acorn 5210MG ja Uovision UM565 lähettävät GSM-riistakamerat ovat osoittautuneet erittäin epäluotettaviksi leluiksi. Molemmat riistakamerat ovat olleet useammalla ruokintapaikalla Pirkanmaalla lähes urbaanissa ympäristössä, eivät siis missään tiettömässä korvessa. Operaattorin kuuluvuusaluekartan ja matkapuhelimien kenttämittarit, ovat näyttäneen hyvää tai kohtalaista verkkoa alueilla.

Tästä huolimatta molempien riistakameroiden kuvan lähetys on takkuillut ja lopulta loppunut kokonaan. Ensin pimeni Ltl Acorn 5210MG, joka jaksoi lähetellä kuvia vaihtelevalla menestyksellä vain 11 päivää, kunnes lähettäminen loppui kokonaan. Uovision UM565 hyytyi samoin oirein 24 päivän räpiköinnin jälkeen.

Kokonaisia kuvasarjoja jäänyt lähettämättä

Molemmat kamerat olivat jättäneet lähettämättä välistä kuvia satunnaisesti, joskus yhden tai kaksi ja toisinaan koko kuvasarjan. Kamerat siis kyllä toimivat perinteisen riistakamaran tavoin ja ottivat kuvia muistikortille tunnollisesti, mutta GSM:n datayhteydellä (GPRS) tapahtuva kuvan lähetys ei vain ole toiminut valmistajien tarkoittamalla tai ainakin lupaamalla tavalla.

Jo heti alussa oli kameroiden toimintakuntoon saattamisessa erinomaisia haasteita ja täytyy sanoa, ettei koko homma taitaisi onnistua tietoliikenne- ja tietotekniikkaan perehtymättömältä perusmetsästäjältä. Jos et siis omaa hyvin laakeroitua propellihattua, niin tällainen riistakamera kannattaa hankkia jo valmiiksi toimintakuntoon viritettynä, jos ylipäätään kannattaa ostaa.

Lähettävästä GSM-riistakamerasta ei ole valvontakameraksi

Koko riistakameran idea on luotettavuudessa. Ainakin peuranruokintapaikalla tarkoitus on seurata eläinyksilöiden käyntejä, ruokailutottumuksia ja käyntien säännöllisyyttä, sekä sään vaikutusta riistan liikkeisiin. Näin saa erittäin hyödyllistä tietoa metsästyksen ja riistanhoidon suunnitteluun. Tässä tapauksessa kamerat ovat jättäneet lähettämättä 20–30% kuvaamistaan kuvista. Tällä luotettavuustasolla näistä riistakameroista ei todellakaan ole valvontakameroiksi, vaikka näitä yleisesti mainostetaan ja myydään myös kesämökkien vahdeiksi.

Riistakameratesti jatkuu kaikesta huolimatta

Riistakameroiden ohjelmistot päivitetään ja asetuksia säädetään lisää ennen testin jatkamista. Molempiin kameroihin on lisäksi tilattu Beacon Tip –tehoantennit, myös operaattorin vaihtoa ja liittymätyypin nopeuden nostoa testataan. Tulevissa blogauksissa kerrotaan miten nämä toimenpiteet ovat vaikuttaneet riistakameroiden luotettavuuteen.

Testi jatkuu: http://www.terveisetravintoketjunhuipulta.com/2013/12/Lunarex-LX8-GSM-riistakamera-valvontakamera.html

Riistainen lounassalaatti

Ruskista riistafilee (tai hyvin raakakypsennetty pala paistia) nopeasti kuumassa pannussa voi-oliiviöljyseoksessa, mausta suolalla ja pippurilla. Kääri liha folioon ja anna vetäytyä hetken. Revi salaattia (jäävuorisalaattia, punasalaattia ja rucolaa) tarjoiluvadille. Pilko kuorittua kurkkua, tomaattia ja purjon vartta. Laita ainekset salaattipedille. Paloittele mukaan mieleistäsi juustoa (sini- tai valkohomejuustoa). Leikkaa päälle vielä lihapalat. Viimeistele lihan nesteistä ja oliiviöljystä sekoitetulla kastikkeella.

Valkohäntäpeurajahti mäyräkoirilla

Iso kiitos Pasille jälleen kerran kutsusta seuransa vierasjahtiin. Noin 50 miehen ja kymmenen mäyräkoiran jahti oli taas hyvin organisoitu ja tyylikkäästi järjestetty. Mäyräkoirajahti on mielestäni yksi parhaista jahtimuodoista. Mäyriksen kuuluva mutta yleensä melko verkkainen ajo luo nopeasti jännittävän odotuksen. Jahtialueet ja vedot ovat pieniä, joten kaikki ovat tapahtumien keskipisteessä.

Itsellänikin oli tilanteita heti ensimmäisestä passista alkaen, josta säntäsi neljä peuraa ohi. Tilanne oli kuitenkin siinä kohtaa liian nopea, ja peurat jatkoivat juoksuaan. Päivän mittaan muissakin passeissa oli omat jännittävät hetkensä, mutta omalla kohdalla ei tulosta kuitenkaan tullut. Koko porukan saalis oli kuitenkin kuusi peuraa, mukana yksi oikein komea pukki.

Valkohäntäpeuran kyttäysjahdista yksinäinen naaras

Kymmenennen kyttyyn terveiset lähtivät 8.11. klo 17:12 yksinäiselle aikuiselle naaraalle. Olin juuri tekstiviestitellyt kaverin kanssa, että hiljaista on kuin huopatossutehtaalla. Tarkistin katselukiikareilla rutiininomaisesti ruokintapaikan ja kesken kaiken siihen oli ilmestynyt peura. Tarkkailin tilannetta hetken ja kun olin varma, ettei tällä yksilöllä ole vasoja, päätin ampua.

Laukauksen jälkeen peura lähti kovalla rytinällä metsään. Seurailin hyvin katkonaisia verijälkiä reilun vartin ja päätin pyytää kaveria apuun. Pimeässä mustassa metsässä jälkien haravointi sujuu kahdelta enemmän kuin tuplasti helpommin. Puolisen tuntia etsittyämme löytyi peura viimein kumollaan noin 200 metrin päästä.

Joka kerta nämä laukauksen jälkeiset hakuhommat myllertävät mieltä ja etsiessään ehtii ajatella moneen kertaan mikä kaikki on saattanut tähtäyksessä mennä pieleen. Osuma oli kuitenkin hyvä, vaikka peura poikkeuksellisen pitkälle tällä kertaa pakenikin.

Kun faktat eivät riitä

Jos omille uskomuksille on vaikeaa löytää järkiperäisiä perusteita, niin ainahan voi hakea huomiota vaikka tekopenistä provosoivasti vilauttelemalla. PETA lupaakin nyt paremman mieskunnon kasvissyöjille.

Jos kuinka toivoisi ja purisi porkkanaa ja vielä sittenkin purisi porkkanaa, niin ikävä kyllä luvattuja vaikutuksia ei kuitenkaan olisi. Jäisi vain pettynyt ja hyväksikäytetty olo, sekä tietysti nälkä…

Sanonko mihin voisivat porkkanansa työntää...

Valkohäntäpeuran tuplavasat

Yhdeksännen kyttyyn alkuillasta ennen todellista hämärää, tuli pellolle kuuden valkohäntäpeuran tokka. Ensimmäiset terveiset lähtivät klo 16:57 naarasvasalle. Muut peurat jäivät ihmettelemään tilannetta. Pyörivät vain jonkin aikaa pellossa hermostuneina. Kävivät jopa haistelemassa hetken kirmannutta ja muutaman kymmenen metrin päähän lyyhistynyttä vasaa.

Tilanne jatkui kuitenkin vähän päästä aivan kuin ei mitään olisi tapahtunut ja uudet terveiset lähtivät klo 17:08 urosvasalle. Peurat jäivät edelleen paikalle pyörimään ja kolmaskin olisi ollut mahdollista kaataa. Toinen peura oli kuitenkin sännännyt viimeisen laukkansa metsän puolelle, enkä halunnut ottaa riskiä mahdollisesta kahdesta haavakosta ja niiden hakemisesta mustan maan aikaan pimenevästä metsästä.

Niinpä tyydyin hetken katselemaan peurojen toimintaa ennen kuin lähdin hakemaan vasoja. Metsään suunnanneen vasan hakemiseen menikin yllättäen parikymmentä minuuttia. Minkäänlaisia verijälkiä kun ei löytynyt, niin metsää oli vain haravoitava taskulamppujen valossa puska puskalta. Lopulta järjestelmällinen haku tuotti tulosta ja onnistunut ilta oli pulkassa.

Villisikojen metsästys Suomessa on lopetettava heti

Villisika on Suomessa harvinaisempi ja uhanalaisempi kuin liito-orava tai saimaannorppa. Villisian suojelu ei kuitenkaan tunnu kiinnostavan ympäristöihmisiä ollenkaan. Ympäristöministeri Ville Niinistö on kyllä esiintynyt mediassa erittäin huolestuneena toisesta riistaeläimestä, eli sudesta, joka on kuitenkin yleisempi ja laajasti koko Suomeen levinnyt. Hänen mielestään Suomen metsissä on niin vähän susia, että niiden ekologisesti kestävä kanta on varmistettava ja olisi tärkeää, että metsästys- ja suojelupolitiikka kulkisivat käsi kädessä.

Mielestäni tämä on erittäin ristiriitaista ja hämmentävää. Onko kukaan kuullut yhdestäkään pantavillisiasta? Eikö tämä kotimaassamme uhanalainen laji kiinnosta edes tutkijoita? Olisiko kaiken takana kuitenkin kieroutunut ajatus, ettei Suomeen haluta luontaisesti leviävän uusia riistalajeja (metsästyksen vastustus) ja susien täyssuojelun ajaminen kulisseissa?

Villisika on kuitenkin määritelty metsästyslain 5 § mukaisesti riistaeläimeksi. Samassa laissa selvästi sanotaan:

Metsästyksen harjoittaminen

20 §
Yleiset vaatimukset

Metsästystä on harjoitettava kestävän käytön periaatteiden mukaisesti ja siten, että riistaeläinkannat eivät vaarannu, luontoa ei tarpeettomasti vahingoiteta, riistakantaa ei vaaranneta eikä eläimille tuoteta tarpeetonta kärsimystä.

Riistaeläinkantojen tuoton jatkuvuus on pyrittävä turvaamaan tarkoituksenmukaisella riistanhoidolla.

Näistä lähtökohdista voisi todeta villisian metsästyksen Suomessa olevan lainvastaista. Eikä sitä pitäisi metsästää ollenkaan. Villisika on siis rauhoitettava, kunnes kanta on vahvistunut ja metsästystä voidaan harjoittaa kestävän käytön periaatteiden mukaisesti. Metsästyslaki on asiassa hyvin yksiselitteinen:

37 §
Riistaeläinlajin rauhoittaminen

Jos riistaeläimen kannan säilymisen tai riistaeläinlajin häiritsemättömän lisääntymisen turvaaminen sitä edellyttää, riistaeläinlaji on rauhoitettava määräajaksi tai toistaiseksi. Rauhoitettavista riistaeläinlajeista ja niiden rauhoitusajoista säädetään valtioneuvoston asetuksella. Rauhoitusaikana riistaeläintä ei saa metsästää tai vahingoittaa eikä soidinta, pesintää tai poikasia saa häiritä. (18.2.2011/159)

Jäljempänä 39 §:ssä tarkoitetulla riistansuoja alueella voidaan maa- ja metsätalousministeriön päätöksellä poiketa yleisistä rauhoitusajoista. Koirakokeiden pitämisestä ja koiran kouluttamisesta rauhoitusaikana säädetään 52 §:ssä.

Susi, karhu, saukko, ahma, ilves ja kirjohylje ovat aina rauhoitettuja. (18.2.2011/159)

38 §
Metsästyksen rajoittaminen

Jos riistaeläinlajin kanta vaarantuu sen esiintymisalueella tai osalla esiintymisaluetta, voidaan maa- ja metsätalousministeriön asetuksella kyseisen riistaeläinlajin metsästys kieltää tai rajoittaa sitä. Maa- ja metsätalousministeriön asetuksessa rajataan alue, jolla kielto tai rajoitus on voimassa. Kielto tai rajoitus voidaan antaa enintään kolmeksi vuodeksi kerrallaan. Kielto tai rajoitus voi tulla voimaan aikaisintaan kahden viikon kuluttua asetuksen antamisesta. Maa- ja metsätalousministeriön on kuultava ennen asetuksen antamista Suomen riistakeskusta sekä niitä riistanhoitoyhdistyksiä, joiden toiminta-aluetta kielto tai rajoitus koskee. (18.2.2011/159)

Jos riistaeläinkanta voimistuu elinvoimaiseksi, kielto tai rajoitus tulee kumota ennen määräajan päättymistä.

Ks. MMMa metsähanhen metsästyksen kieltämisestä metsästysvuonna 2012–2013 455/2012, MMMa metson metsästyksen kieltämisestä Varsinais-Suomen maakunnassa ja eräissä Uudenmaan maakuntaan kuuluvissa kunnissa metsästysvuosina 2012–2015 456/2012, MMMa riekon metsästyksen kieltämisestä Etelä-Pohjanmaan, Keski-Pohjanmaan, Keski-Suomen, Pohjanmaan, Pohjois-Karjalan ja Pohjois-Savon maakunnissa metsästysvuosina 2012–2015 457/2012 ja MMMa merihanhen metsästyksen kieltämisestä Kajaanin, Paltamon ja Vaalan kunnissa metsästysvuosina 2012–2015 458/2012.

Maa- ja metsätalousministeriö (ministeri Jari Koskinen, Kok.) vastaa, eli valmistelee metsästysasetukset. Asetukset tarkentavat lakia, mutta eivät voi muuttaa sen sisältöä. Metsästysasetus 12.7.1993/666  24 § Yleiset rauhoitusajat, toteaa villisian rauhoitetuksi koko maassa vain 1.3.–31.5. välisen ajan, vaikkei villisikakanta missään osassa Suomea ole vakiintuneella ja kestävällä tasolla.

En tiedä onko kyse jonkinlaisesta eri eläinrotuihin kohdistuvasta rasismista, mutta esimerkiksi valkoposkihanhi, jota pesii suomessa yli 10.000 yksilöä, on rauhoitettu luonnonsuojelulailla. Se ei nykyään ole edes riistalaji, vaikka sellaiseksi hyvin sopisi. Valkoposkihanhi on erittäin yleinen näky jopa Etelä-Suomen puistoissa ja uimarannoilla. Kotimainen kantamme, jota lisää arktisten alueiden muuttolinnut, kestäisi säännellyn metsästyksen hyvin. Virossa näitä meiltä muuttaneita (ja meillä tiukasti suojeltuja) valkoposkihanhia metsästetään yleisesti ja täysin laillisesti ilman kiintiöitä.

Molemmissa asioissa olisi työnsarkaa edunvalvojillemme, jos asia heitä kiinnostaa enemmän kuin politiikkoja. Ottaisiko vaikka Suomen Metsästäjäliiton toiminnanjohtaja ja varatuomari Panu Hiidenmies asian hoitaakseen?

Ministeri Jari Koskisen vastaus

Kuva: STT-lehtikuva/valtioneuvoston kanslia, ministeri Jari Koskinen

Pyysin Maa- ja metsätalousministeri Jari Koskiselta etukäteen vastauksen tähän ilmeiseen juridiseen ristiriitaan hänen hallintoalueellaan:

Metsästyslainsäädäntö mahdollistaa sen, että riistakannoista ja niiden verotuksesta huolehditaan vapaaehtoisuuden kautta. Mikäli paikallista villisikakantaa halutaan vahvistaa, se voi tapahtua vapaaehtoisesti maanomistajien, metsästysseurojen ja riistanhoitoyhdistysten tasolla. Näin varmistetaan myös se, ettei villisikojen aiheuttamat vahingot nouse kohtuuttomiksi, niin kuin on tapahtunut Ruotsissa. Lainsäädäntöön ei tältä osin ole suunnitteilla muutoksia.

Ministeri Jari Koskinen

Vastaus on hyvä ja kannatettava. Se on kuitenkin tyypillinen poliitikon vastaus ja siirtää vastuuta hankalaksi koetusta tilanteesta toisille tahoille. Ministeri ei tässä vastaa siihen peruskysymykseen, miksei villisikaa kohdella harvinaisena riistaeläimenä lain vaatimalla tavalla. Mahdolliset maataloudelle aiheutuneet vahingot ovat varmasti tärkeä kysymys villisiankin osalla, mutta laki ei mainitse niitä poikkeuksena. Ne tulisikin pystyä ratkaisemaan erillisenä kysymyksenä.

Näinhän on toimittu myös esimerkiksi hirven ja suden kohdalla, eikä niiden kannan suojelua ole jätetty vapaaehtoisuuden varaan. Susi- ja hirvivahingot korvataankin valtion toimesta, miksei siis myös villisian osalta? Rahastakaan tässä ei ole kysymys, sillä korvaukset voitaisiin rahoittaa pyyntilupamaksuina. Näin ei syntyisi keinotekoista ristiriitaa maatalouden ja riistansuojelun kanssa.

Pyysin etukäteen kannanottoa asiaan (jota odotan yhä) myös Suomen Metsästäjäliiton toiminnanjohtaja Panu Hiidenmieheltä. Toivottavasti edes etujärjestömme näkee asian tärkeäksi tai ainakin kertoo mielipiteensä siihen. Metsästäjäliiton oman ilmoituksensa mukaan heidän tärkeimpiä tehtäviä kun on osallistua kotimaiseen ja kansainväliseen metsästystä koskevaan politiikkaan.

Metsästysasetus muuttuu – oletko valmis?

Metsästysasetuksen uusi luonnos on juuri lähtenyt lausuntokierrokselle. Tähän luonnokseen tuskin enää suuria muutoksia tulee, joten se tullee voimaa ennen tammikuun loppua. Ymmärtääkseni Metsästyslakiakin ollaan paraikaa uudistamassa, joten näillä asioilla on varmasti yhteyttä toisiinsa.

Metsästyslaissa on monia asioita, jotka kaipaisivat perinpohjaista uudelleen miettimistä ja/tai asioiden huomattavasti tarkempaa määrittelyä. Ainakin itse koen varsin epämiellyttävänä tietyt hirven- ja karhunmetsästyksen tulkinnanvaraisuudet, laki kun ei anna riittävän selkeitä ohjeita ja käytännöt vaihtelevat seurueen ja metsästysalueen mukaan. Ennakkoluulotonta uudistusta kaipaavat erityisesti myös riista- ja vahinkoeläinluettelo ja osin metsästysajat, vain muutamia asioita mainitakseni.

Pysytään tällä kertaa kuitenkin päivän aiheessa, eli metsästysasetuksen muutoksissa:

1) Hetitappavien rautojen käyttöä rajoitetaan voimakkaasti. Niitä ei jatkossa saisi käyttää supikoiran, ketun ja mäyrän metsästyksessä. Tämä ei ole valtava muutos, koska hetitappavia rautoja on eniten käytetty minkin ja näädän pyynnissä. Muutos kuitenkin vaikuttaa tietyissä tilanteissa luolapyyntiin, enkä usko tämän muutoksen olevan edes kovin tarpeellinen.

2) Keinotekoisen valonlähteen käyttöä täsmennetään vallitsevaa käytäntöä vastaavaksi. Lamppua saa siis käyttää luolassa, loukussa, rakennuksessa ja sen alla, samaan tapaan kuin haavakon jäljityksessä ja lopettamisessa.

3) Lehtipuhaltimen käyttö virallistetaan, eli sallitaan pienpetojahdin apuvälineenä.

4) Määritellään haulikko, kivääri, pienoiskivääri, yhdistelmäase ja mustaruutiase sallituiksi metsästysaseiksi. Tässä kohtaa siis rajataan tarkoituksellisesti luokka ”muu ase” pois. Tähän luokkaan kuuluvat aseet, jotka rakenteeltaan, mitoiltaan tai muilta ominaisuuksiltaan poikkeavat perusaseista.

Hyvin tyypillisesti tässä luokassa ovat reserviläisten ja asekeräilijöiden itselataavat lyhyet aseet, esimerkiksi mallia CAR-15, Colt Commando, Steyer AUG ja BT96. Ymmärrän hyvin, ettei näille aseille myönnetä ensisijaisesti hallussapitolupaa metsästysperusteisesti. Asia ei siis kosketa perusmetsästäjää ollenkaan, mutta tuntuu täysin tyhmältä kieltää hyvän, toimivan ja käyttökelpoisen aseen käyttäminen metsästyksessä (jos siihen on muutoin lupa, vaikka reserviläistoiminnan kautta) vain ja ainoastaan siksi, ettei se näytä perinteiseltä metsästysaseelta. Kyse on lähinnä asennevammaisesta kiusanteosta, ei muusta.

5) Edelleen kuitenkin luolassa, loukussa, rakennuksessa, rakennuksen alla tai haavoittuneen eläimen ampumiseen saa käyttää tarkoitukseen sopivaa ampuma-asetta, kuten luokan ”muu asetta” tai vaikka pistoolia. Lisäksi ilma-asetta saa käyttää vain muun rauhoittamattoman nisäkkään (rotta, hiiri, myyrä) kuin villiintyneen kissan tappamiseen rakennuksen sisällä.

6) Hirvimiesten vaatetus menee asetuksen ansiosta osin uusiksi. Aiemmin käytetty punainen vaatetus ei kelpaa, vaan ensisyksystä eteenpäin vaatetuksen on oltava oranssi tai oranssin punainen. Värin tulee kattaa 2/3 osaa vaatteen näkyvästä pinnasta. Näin ollen camo-oksakuvio on hyväksyttyä jatkossakin.

7) Ehkä järkevimpänä muutoksena tulee se, ettei edellä kuvattu huomiovärivaatetus ole pakollista rakennuksen suojasta metsästettäessä. Eli peurankyttyykopissa oranssia ei tarvita, mutta hirvitornissa toki edelleen.

Jos muutokset tuntuivat huonoilta tai haluat muutoin vaikuttaa asetukseen, niin kannattaa ottaa välittömästi yhteyttä omaan etujärjestöön tai hallituspuolueiden kansanedustajiin. Opposition eli Keskustan tai Perussuomalaisten kansanedustajat eivät pysty asiaan vaikuttamaan juuri mitenkään, koska kyseessä on asetus eikä laki. Asetuksista päättää valtioneuvosto, eli tuttavallisemmin hallitus.

Valkohäntäpeuran urosvasa kyttäysjahdista

Kausi jatkuu valkohäntäpeuran osalta kiivaana. Viidennellä kytiskerralla ei tullut tulosta vaikka istuin riistakameroiden mukaan kuumalla paikalla. Kuudes kerta tuotti sivusaaliina supikoiran, eli riistanhoidolliset ja luonnonsuojelulliset terveiset lähtivät supille 31.10. hämärän alkaessa klo 17:05.

Seitsemännelle kyttyylle siirryin pellon laitaan paalien taakse tehtyyn katokseen. Heti perille päästyäni näin kaksi rottweiler-koiraa irrallaan ilman isäntäänsä juoksentelemassa pitkin peltoa ja ruokintapaikkaa, aivan selvästi peuranhajujen innostamana. Olin jo vaihtaa toiselle paikalla, koska kaksi isoa koiraa tyhjentää lähimaaston nopeasti riistasta. Hetken päästä koirat hölköttelivät metsään kohti peurojen makuupaikkoja ja ajattelin, että jään kuitenkin tähän takapassiin.

Ilta pimeni, eikä peuroja kuulunut. Päätin lähteä kotia kohti tappiotani lääkitsemään, kun näin pellolle ilmestyneet kaksi vasaa. Kuu oli paksun pilviverhon takana ja maa lumeton. Tähtäilin ja mietin ammunko vai en, sillä kontrasti oli todella heikko. Päätin kuitenkin ampua ja 1.11. klo 17:57 lähti Terveiset ravintoketjun huipulta valkohäntäpeuran urosvasalle.