Munuais- ja maksakastike

Nyt tehdään lapsuuteni lempiruokaa. Pidin erityisesti kastikkeen munuaisista ja nyt myöhemmin aikuisiällä olen oppinut arvostamaan maksaa aivan yhtä paljon. Yllättävän moni metsästäjä jättää saaliinsa sisäelimet metsästyskoiransa tai supien ja kettujen herkuksi. Harmi, sillä varsinkin valkohäntäpeuran, hirven ja metsäkauriin vasoilla, sekä villisian porsailla maksa ja munuaiset ovat todellista herkkua.

Munuaista ja maksaa pitää kypsentää miedolla lämmöllä. Liian kuumassa kypsennetty on rakeista ja kuivaa syötävää. Oikein valmistettuna nämä ovat jopa fileen veroista pehmeää ja suussa sulavaa riistaherkkua.

½ kg munuaista ja/tai maksaa
porkkanaa 
sipulia
voita
riistalientä (tai lihalientä)
kermaa
vehnäjauhoja
suolaa
pippuria
yrttejä (persilja, meirami…)

Poista maksasta ja munuaisista kalvot, leikkaa ne suupaloiksi sopiviksi kuutioiksi. Sulata reilu kimpale voita pannulla ja kuullota pari suikaloitua porkkanaa ja sipulisilppu. Lisää pannulle maksa ja munuaiset, jatka paistamista kokoajan sekoittaen. Mausta suolalla, pippurilla ja yrteillä.

Ripottele joukkoon vajaa puolikourallista vehnäjauhoja, sekoita hyvin. Lisää kuksallinen riistalientä ja vielä toinen kermaa. Keitä hiljalleen viitisen minuuttia. Tarjoa keitettyjen perunoiden, risoton tai kukkakaalipyreen kanssa.

Sunnuntain blogirodeo

Seuraan monia blogeja ja saan jatkuvasti ideoita juttuihini muiden blogeista. Esimerkiksi koko idean, kuvan ja nimen tälle kirjoitukselle varastin The Rasch Outdoor Chronicles –blogista, jossa taannoin jouduin vastaavaan rodeoon omalla blogillani.

Tänä sunnuntaina haluaisin nostaa esille Nuori Erästäjä-blogin (http://erastaja.blogspot.fi/), jonka tuoretta ja nuorta otetta on kivaa seurata. Blogin omin sanoin: ”Olen 17-vuotias nuorukainen Pohjois-Pohjanmaalta ja kirjoittelen tänne metsästys-, kalastus sekä eräreissujani ja myös itsestäni ja varusteistani.”

Itäsiperianlaikat Rämynperän Tiro & Rekku (http://ramynperan-tiro.blogspot.fi) on mukavaa tarinointia hienojen koirien ja isännänkin arjesta. Tarinoita koirien onnistuneista ja hieman haasteellisemmistakin päivistä, sekä tietysti metsästystä karhusta hirveen.

Kelolinjalla (http://kelolinjalla.blogspot.fi/) ”Kairassa on kuljettu, korpimaita koluttu ja tapionkankailla hiivitty ;) Meirän kaveriporukan mettäreissuja, parikytävuotta ollaan kuljettu ja tehty monta unohtumatonta jahtireissua yhdessä.”

Santun ja Helin Labbikset (http://blogi.kelpokepo.fi/) on todella monipuolinen noutajien kasvattamiseen ja kouluttamiseen erikoistunut blogi. Tietysti koirien kanssa myös metsästetään, on hienoa seurata, kun homma toimii ja tapahtumia riittää.

Ruokablogeja on todella valtavasti, mutta kolmea niistä seuraan selvästi useammin, kuin muita. Puolialaston kokki (http://puolialastonkokki.blogspot.fi/) esittelee hienoja ja hyvin kuvattuja annoksia, kokeilevaa kokkausta, joukossa myös riistaa. Sauvajyvänen (http://sauvajyvanen.blogspot.fi/) on aktiivinen bloggaaja, joka esittelee itsensä lähi- ja sesonkiruuasta kiinnostuneena, aitojen makujen ja raaka-aineiden etsijänä ja metsästäjän vaimona. Ankerias Vipusen blogi (http://ankeriasvipunen.wordpress.com/) on graafisesti erittäin näyttävä, upeilla kuvilla ja itämaisittain taittuvilla ruokaohjeilla eräs hienoimmista ruokablogeista.

Monta blogia jäi mainitsematta, vaikka niissäkin viikoittain ja päivittäin vierailen, mutta jätetään jotain vielä seuraaviin blogirodeoihin.

Macaroni & Cheese

Mac and cheese, eli pastaa ja juustoa, mainitaan jo yhdessä vanhimmista keskiaikaisista keittokirjoista Liber de Coquina. Se oli tuoreesta käsin leikatuista pastasta sekä väliin sulatetusta voista ja juustosta tehty pata. Nykyversio makaronista ja juustosta on todellinen amerikkalainen klassikko, jota on syöty lähes kansallisruokana 1800-luvun alkupuolelta lähtien. Yhdysvalloissa 14. heinäkuuta onkin nimetty ”National Macaroni and Cheese Day”.

Tämä herkku ei varsinaisesti (tai ollenkaa) ole riistaruoka, mutta siitä on helppo virittää erilaisia (riista)versioita ja käyttää riistaruuan lisukkeena, ansaitsee siis paikkansa tässäkin blogissa. Macaroni and cheese on yksinkertainen tehdä. Se voidaan valmistaa joko liedellä kattilassa tai uunissa paistamalla. Perinteisesti Mac & cheese on lohturuokaa ja lapsillekin hyvin maistuvaa.


½ kg makaroneja
riistalientä (lihalientä)
½ kg juustoraastetta (cheddar)
6 dl kermaa/maitoa
1 muna
4 rkl voita
½ dl vehnäjauhoja
2 tl sinappia (dijon)
1 tl suolaa
½ tl mustapippuria

Keitä pasta (mieleisesi mallinen, ihan perusmakaronitkin käyvät hyvin) suolalla maustetussa riistaliemessä tai lihaliemessä, miltei al dente, mutta hieman vähemmän. Valuta pasta lävikössä, mutta älä huuhtele. Sulata voi toisessa kattilassa ja lisää joukkoon pienin erin jauhot koko ajan sekoittaen. Anna jauhojen kypsyä muutama minuutti miedolla lämmöllä, mutta vältä ruskistamasta niitä.

Lorota joukkoon pikkuhiljaa sekoitellen kerma tai maitoa, jos haluat kevyemmän version. Mausta sinapilla, voit laitta reilumminkin kuin 2 tl, ihan maun mukaan.  Riko muna kulhoon ja sekoita rakenne tasaiseksi. Ota mukillinen äsken tekemääsi jauho/voi/kermaseosta ja liruttele pikkuhiljaa kulhoon koko ajan sekoittaen kananmunan kanssa.  Kaada kulhon sisältö takaisin kattilaan ja sekoita kunnolla.

Seuraavaksi kattilaan lisätään juustoraaste. Perinteisesti käytetään cheddaria (ei siis sitä yksittäin pakattua sulatejuustoa, vaan alkuperäistä kimpaleesta raastettua), mutta voit käyttää makusi mukaista juustoa: edamia, emmentalia, parmesaania tai vaikka niiden yhdistelmää. Tähän ruokaan on helppo hukata erilaiset jääkaapista löytyvät juustonkannikat. Mikään ei estä tekemästä kokeiluja myöskään Auralla tai vaikka Mustapekalla. Sekoita kunnes juusto on sulanut ja lisää mausteet.

Kaada valutetut pastat kattilaan juustokastikkeen joukkoon ja sekoita vielä hyvin. Kaada ainekset sopivaan uunivuokaan (tässä kohtaan voit halutessasi lisätä joukkoon vaikka ruskistettua riistajauhelihaa tai riistamakkaran suikaleita) ja ripottele vielä pinnalle juustoraastetta reilusti. Paista uunissa 200 asteessa 20 minuuttia tai kun pinta saa kauniin värin.

Tarjoile mac and cheese riistapyöryköiden, paistisiivujen, pihvin tai riistamakkaran lisukkeena. Helppoa, halpaa ja hyvää arkiruokaa.

Valkohäntäpeuran urosvasa kyttäysjahdista

No saatiinhan se kausi alkamaan henkilökohtaisellakin tasolla. Ensin iltapäivästä siirsimme riistakamerat uusiin asemiin kuvaamaan ja itse jäin paikalle, josta eilen kaverini sai saaliikseen peuran vasan. YK:n päivän peuran kyttyy alkoikin rauhallisissa merkeissä Harri Nykäsen Pyhä toimitus – sähkökirjaa lueskellessa.

Sateen jälkeinen ilma alkoi kirkastua ja lämpötilakin oli plussan puolella, siis kaikin puolin leppoisan rauhallinen, nyt jo neljäs, kyttäysilta oli luvassa. Yllättäen jo alkuillan valoisaan aikaan ruokinnalle ilmestyi kuin tyhjästä kaksi peuran vasaa. Terveiset ravintoketjun huipulta kajahti klo 16:41 tällä kertaa valkohäntäpeuran urosvasalle.

Valkohäntäpeuran kytispyynti alkoi

Eilen illalla oli jo kolmas kerta, kun kävimme kaverin kanssa kyttyyllä. Nyt sitten tärppäsi, vaikkei tällä kertaa itselleni, mutta hyvä kun edes kaverille. Puoli kuuden jälkeen illalla valkohäntäpeuran naarasvasa tuli nauttimaan viimeistä ehtoollistaan. Yhden epäonni on toisen onni ja meillä on parasta grillilihaa taas hetkeksi aikaa.

Näin alkukaudesta on todella mukava käydä kyttäämässä, vaikka lumeton maa luo hämärän aikaisemmin, niin lämpimässä kelissä jaksaa olla avokopissa pitempäänkin. Nyt täytyisikin jaksaa käydä usein metsällä, kun muistelee viimetalven kovia pakkasia ja jahtikauden hyytävää loppurutistusta viimeisille tunneille asti.

Tällä kaudella lisäväriä ovat tuoneet ruokintapaikoille virittämämme riistakamerat, joiden kuvasatoa on voinut seurata livenä puhelimesta, kun odottelee tuntikausia omalle ampumasektorilleen sopivaa kohdetta. Kyttäysjahti kun on puuduttavaa ja hiljaista hommaa, niin toiselta paikalta riistakameran tuomat kuvat ovat sopivaa pientä puuhastelua ja lisäävät odotuksen, sekä jännityksen ilmapiiriä.

Kyttäysjahti jatkuu taas tänä iltana, josko tällä kertaa omallekin kohdalle osuisi muutakin katseltavaa kuin riistakameran kuvia. Yrittäminen ja odottaminen onkin se metsästyksen syvin olemus ja tietysti se alkukantainen onnistumisen riemu. Kukapa sitä metsällä jaksaisi harrastuksekseen käydä, jos saalista saisi joka kerta, tai no...

Riistakameroiden asennus

Riistakameroiden asennus ei ole välttämättä niin yksinkertainen toimenpide, kuin nopeasti voisi ajatella. Aivan ensimmäiseksi täytyy miettiä kuvauspaikan sopivuus. Riistakameran asentaminen vaatii aina maanomistajan nimenomaisen luvan, eikä tiukan paikan tullen pelkkää metsästysoikeusvuokrasopimusta voida sellaisena pitää. Esimerkiksi metsähallitus kerää pois löytämänsä riistakamerat joista ei ole erikseen sovittu ja vie ne poliisille löytötavarana.

Hymyile, olet riistakamerassa!

Laki ei sinällään tunne riistakameraa, vaan ne rinnastuvat kaikkien valvontakameroiden kanssa. Julkisella paikalla saa melko vapaasti valokuvata (suorittaa kameravalvontaa yksityiseen käyttöön), mutta laki nimenomaisesti kieltää salakatselun (ja kuuntelun). Suomen rikoslain 24 luku: yksityisyyden, rauhan ja kunnian loukkaamisesta:

"Joka oikeudettomasti teknisellä laitteella katselee tai kuvaa

1) kotirauhan suojaamassa paikassa taikka käymälässä, pukeutumistilassa tai muussa vastaavassa paikassa oleskelevaa henkilöä taikka
2) yleisöltä suljetussa 3 §:ssä tarkoitetussa rakennuksessa, huoneistossa tai aidatulla piha-alueella oleskelevaa henkilöä tämän yksityisyyttä loukaten,

on tuomittava salakatselusta sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi.
Yritys on rangaistava."

Riistakameraa ei siis saa asentaa kuvaamaan esimerkiksi kenenkään toisen pihapiiriä. Omassa pihassakin kaikkien asukkaiden täytyy olla tietoisia/hyväksyä kuvaus. Salakatseluksi voidaan myös tulkita tilanne yleisellä paikalla, jossa henkilö ei tiede olevansa kuvattavana ja kuva voi tavalla tai toisella asettaa henkilön noloon tilanteeseen.  Esimerkiksi tällaisten riistakamerakuvien julkaiseminen ilman kuvauskohteen lupaa on varsin arveluttavaa.

Riistakamera on tarkoitettu ainoastaan riistan tarkkailuun, esimerkiksi ruokintapaikalla. Turvallisinta on aina tuhota sellaiset kuvat, joihin syystä tai toisesta tallentuu ulkopuolisten henkilöiden kuvia. Vaikkei hevin uskoisi, niin riistakameroihin tallentuu ajoittain monen moista menoa, jopa poliitikon metsäseksiä.

Riistakamera kannattaa asentaa riittävän tukevalle alustalle, esimerkiksi isoon puuhun, ettei alustan heiluminen huononna kuvan laatua. Jos mahdollista, kamera suunnataan kohti pohjoista ja näin vähennetään auringonvalon suorat häiriöt ja virhekuvat. Riistakamera kannattaa sijoittaa mahdollisimman lähelle (maksimissaan 5 m) oletettuja kuvauskohteita ja kaikki väliin jäävät oksat ja heinät poistetaan. Hyvä sijoituskorkeus kameralle on 1,5-2m, jotta kameran operointi sujuu helposti ja kuvien perspektiivi on luonteva. Kuvauskulmaa voi korkeussuunnassa helposti säädellä laittamalla kameran yläreunan ja kiinnitysalustan väliin esimerkiksi puupalikan ennen kiinnityksen kiristämistä.

Ltl Acorn 5210MG ja Uovision UM565 -riistakamerat

Aiemmassa kirjoituksessa mainitsemani Ltl Acorn 5210MG ja Uovision UM565 -riistakamerat ovat malliltaan lähettäviä GSM-riistakameroita ja niiden asennus vaatii selvästi enemmän etukäteisvalmisteluja asetusten ja asennuksen suhteen, kuin perinteisillä kameroilla. Asennuspaikalle kannattaa varata mukaan myös mobiililaajakaistalla varustettu kannettava tietokone (tai älypuhelin).

Molemmissa riistakameroissa on mahdollisuus käyttää nelinumeroista salasana estämään tai ainakin hidastamaan kameran luvatonta käyttöä. Kameran GSM-liittymä kannattaa suojata laittamalla esto muille palveluille kuin datapaketille tai käyttää prepaid-liittymää. Näin säästyy ikäviltä yllätyksiltä, jos riistakamera joutuu ilkivallan kohteeksi.

Aivan ensimmäiseksi näiden kameroiden erot tulivat esille asetusten valmiiksi laittamisessa. Toimintakuntoon saattaminen kesti Ltl Acorn 5210MG:llä noin kaksi tuntia, kun Uovision UM565 tuli kuvausvalmiiksi puolessa tunnissa. Yllättäen myös liiketunnistimen keilan suuntaaminen oli Ltl Acorn 5210MG:ssä selvästi kriittisempää, vaikka siinä on peräti kolme erillistä liiketunnistinta.

Molempien riistakameroiden lupaamat kuvausetäisyydet (12–18 metriä) tuntuvat hyvin optimistisilta arvioilta. Kameroita ensimmäisissä testeissä vierekkäin pidettäessä Uovision UM565 oli herkempi (molemmat herkimmällä säädöllä) ottamaan kuvia ja alustavasti näyttäisi myös salamaltaan tehokkaammalta, vaikka valmistajien omat ilmoitukset antavat ymmärtää toisin. Uovision UM565 ottaa kuvat värillisinä selvästi hämärämmässä, kuin Ltl Acorn 5210MG.

Uovision UM565 vetää pidemmän korren myös kameran pienissä yksityiskohdissa, jotka vaikuttavat käytettävyyteen. Esimerkiksi Ltl Acorn 5210MG:n SIM-kortti on piilotettu paristojen alle, joten sen vaihtaminen ei onnistu ilman paristojen pois ottamista. Isompi määrä paristoja enteilee myös pidempää kuvausvalmiutta; Ltl Acorn 5210MG (8 kpl) ja Uovision UM565 (12 kpl). Remmikiinnityskin hoituu helpommin Uovision UM565:lla. Ainoa asia käyttöönotossa, jossa Ltl Acorn 5210MG näyttäytyi parempana, on pienempi koko.

Nämä olivat kuitenkin vasta ensituntumia ominaisuuksiltaan ja hinnoiltaan hyvin samankaltaisista riistakameroista. Testi jatkunee pitkälle talveen ja tarkemmat arviot syntyvät sitten tositoimissa laajemman kokemuksen kautta.

Riistakameran kuvia –blogi

Näiden Ltl Acorn 5210MG ja Uovision UM565 riistakameroiden testiä voit seurata miltei tosiaikaisesti Riistakameran kuvia –blogissa osoitteessa http://riistakamerat.blogspot.fi/. Blogissa julkaistaan kahden pirkanmaalaisen riistaruokintapaikan riistakamerakuvia suorana lähetyksenä. Testin aikana kameroiden sijoittelua ruokintapaikalta toiselle tullaan vaihtelemaan aika ajoin, näin pyritään saamaan mahdollisimman monipuolinen käytännön tuntuma molempiin riistakameroihin. Kameroita tullaan testaamaan myös vierekkäin samoilla paikoilla.

Kuvia ja niiden aikaleimoja seuraamalla voi oppia yhtä ja toista myös riistan (tässä tapauksessa pääsääntöisesti valkohäntäpeurojen) liikkeistä.

Lisää riistakameratestikokemuksia tästä linkistä.

Riistainen lounassalaatti

Tämä salaatti on hyvä ruokaisa perussalaatti, johon voit yhdistää miltei mitä tahansa kypsää riistanlihaa. Salaattiin sopii esimerkiksi riistapalvi, aterialta yli jääneet paistit, fileet tai pihvit, mikseipä myös riistamakkarat. Tässä salaatissa ainesten määrätkään eivät ole kovin kriittisiä, voit laittaa aineksia fiiliksen ja nälän mukaan.

Keitä pastaa ohjeen mukainen aika riistaliemessä (lihaliemessä), valuta se huuhtelematta vedellä ja laita jäähtymään. Voit sekoittaa kuuman pastan joukkoon hieman voita antamaan makua. Revi kulhoon rapeaa salaattia. Kuutioi joukkoon kuorittua kurkkua. Lisää kuutioitu riistaliha ja puolitetut siemenettömät viinirypäleet (vaihtoehtoisesti säilykepersikkaa, jos pidät siitä enemmän). Silppua mukaan salottisipuli ja kuutioi mieleistäsi juustoa, kuten sinihomejuustoa, valkohomejuustoa tai vuohenjuustoa. Lisää kulhoon vielä jäähtynyt pasta ja sekoita ainekset keskenään, lisää hiukan yrttiöljyä tai tavallista oliiviöljyä.

Ltl Acorn 5210MG ja Uovision UM565 riistakamerat

Riistakameroista on tullut arkipäiväisiä metsästyksen apuvälineitä. Niitä käytetään monipuolisesti selvittämään riistaeläinten liikkeitä ja määriä, sekä tunnistamaan jopa eri eläinyksilöitä. Riistakameroita on nykyään saatavissa muutaman kympin market-versioista useiden satojen eurojen huippukameroihin.

Riistakameran valinta

Kamera valitaankin useimmiten budjetin ja käyttötarkoituksen kompromissina. Useimpien myynnissä olevien kameroiden kuvanlaatu on täysin riittävä riistan yleiseen seurantaan ja kaikilla voi ottaa kuvia myös yöllä. Ensimmäinen kynnys onkin riistakameran hinta. Kun jättää kameran yksin metsään, niin ottaa väistämättä riskin sen katoamisesta. Toisaalta markkinoiden kalleimman kameran hinnalla saa miltei repullisen halpakameroita, jos tarvetta on useammalle kameralle.

Suurimmat erot kalliiden ja halpojen riistakameroiden välillä syntyvät käytettävyydestä. Kalliimmat riistakamerat lähettävät kuvaamansa kuvat edullisesti GSM:n datayhteydellä (GPRS) ja niiden inframustasalama on ihmissilmälle huomaamaton myös täysin pimeässä. Toki isommat kuvat, tehokkaammat salamat, parempi akunkesto ja suomenkieliset valikot lisäävät käytettävyyttä entisestään.

Oma tarkoitukseni on seurata kerrallaan kahden peuranruokintapaikan elämää ja tapahtumia. Valinta osui Ltl Acorn 5210MG ja Uovision UM565 lähettäviin GSM-riistakameroihin, joiden toimintaa ja käytännön eroavaisuuksia tarkoitukseni on selvittää tulevissa blogauksissa.

Lähtökohtaisesti ominaisuuksia tarkasteltaessa Ltl Acorn 5210MG ja Uovision UM565 riistakamerat ovat melko tasavahvoja. Molempien hintaluokka on reilut 250 € ja tulevien kuukausien käyttökokemukset selvittävät onko riistakameroiden pienillä teknisillä eroilla käytännön merkitystä.

Katso myös: "Riistakameroiden asennus"

Hirvijahdin aloitus Halsualla Karhumaan metsästysseurassa

Viikonloppuna 12. – 14. 10. Karhumaan metsästysseuran hirvijahdin aloitus tuotti saaliiksi heti tappisarvisonnin. Tapahtumia oli muutoinkin huomattavasti enemmän kuin viimesyksynä, jolloin vierähti kolme kokonaista viikonloppua kokonaan ilman saalista.

Olipa taas mukava tavata hirvenmetsästyskavereita pitkästä aikaa. Kiitos kaikille hienosta viikonlopusta.

PETA ja Pokémonien oikeudet

PETAn faktat ja fiktiot ovat jo pitkään olleet totaalisen hukassa. Toistaiseksi he ovat heikoin perustein tyytyneet vastustamaan metsästystä, kalastusta, karjataloutta ja lihansyöntiä ylipäätään. Heille ei riittänyt edes vaatimus boikotoida matkustamista Suomeen. Nyt he ovat jo huolissaan Pokémonienkin oikeuksista ja näiden oikeuksien puuttumisen vaikutuksista lapsiin.

Sen sijaan, että olisivat huolissaan kymmenistä tuhansista itse tappamistaan (http://www.petakillsanimals.com/) eläimistä, he ovat julkaisseet netissä pelattavan videopelin, jossa orjuutetut Pokémonit hyökkäävät ihmishahmojen kimppuun. Tämä on varmaankin sitä lapsien moraalia kohottavaa viihdettä? Tai sitten se on vain ja ainoastaan, jälleen kerran, kieroutuneiden ihmisten tarve päästä julkisuuteen vastenmielisen propagandansa kanssa.

Villisikajahti saarenmaalla Virossa

Tähtäimessä tyhjää tälläkin kertaa!

Taas vierähti pitkä viikonloppu 4.-7.10. tutussa paikassa Saarenmaalla Virossa. Näiden syksyreissujen suurin haaste on sateissa ja tuulissa. Saarenmaalla tuulee syksyisin käytännössä aina ja tuulen suunta vaikuttaa erittäin paljon hanhien muuttoon ja sateet riistan liikkuvuuteen. Tänäkin vuonna kohdallemme osui erittäin kova, jopa paikoin myrskyinen tuuli, sekä rankasti sadetta. Reissu oli kyttäysjahdin vuoksi ajoitettu täydenkuun viikonloppuun, mutta sateisella ja nuhjuisella kelillä kuusta ei ollut yhtään apua.

Riistaa liikkui alueella paljon ja useissa ajojahdeissa nähtiin villisikoja, hirviä ja saksanhirviä. Kaatojakin tuli, mutta omat passipaikkani jäivät hiljaisiksi. Myös öisin palatessamme hiiviskelyreissuilta riistapelloilta ja kyttäyspaikoilta, näimme taskulampuilla ja autonvaloissa reilusti metsäkauriita ja villisikoja.

Hanhien muutto oli huonon tuulen vuoksi osin kesken, mutta tuhansia hanhia näimme ja yhden saimme jopa sattumasaaliiksi. Vaikka reissu jäi ikävä kyllä nyt saaliin puolesta erittäin laihaksi, oli se silti kokonaisuutena onnistunut ja tarjosi paljon hienoja elämyksiä.

Muha-lomatalo ja erityisesti isäntämme Rein Tammin luovat niin miellyttävät puitteet, ettei pettymykselle tullut mieleenkään antaa periksi. Niinpä aloimmekin jo suunnitella paria uutta reissua, mutta hieman eri ajankohtaan parempien kelien ja riistaonnen toivossa.

Lisätietoja Virojahdeista löydät kokoamastani ”Metsästys Virossa” – infopaketista.