Metsästys Virossa

Saan usein yhteydenottoja Viroon suuntautuvien jahtimatkojen tiimoilta. Monien toiveiden vuoksi kokoankin tähän kirjoitukseen yleisimmät asiat ja vastaukset esitettyihin kysymyksiin:

Yleistä

Virossa on todella hyvät olosuhteet riistalle, ja metsästäjälle siellä on todellinen paratiisi. Noin puolet Viron pinta-alasta on metsien ja soiden peitossa. Kolmannes maan metsistä on suojelualuetta, missä niissäkin voi pääosin metsästää. Matalia maisemia halkovat pellot ja niityt lisäävät luonnon monimuotoisuutta.

Virossa on selvästi Suomea lauhempi ilmasto. Monin paikoin suurten lehtipuiden hallitsemat metsät tarjoavat paljon ravintoa mm. villisioille ja metsäkauriille. Rehevät merenrantakaislikot ja niityt muodostavat oivan elinympäristön kaikenlaisille vesilinnuille ja levähdyspaikan lukemattomille muuttomatkallaan pysähtyville hanhille. Viron riistatiheys ja lajikirjo ovatkin suomalaisen mittapuun mukaan yltäkylläiset.

Heidän metsästyskulttuurinsa on elinvoimaista ja tavoiltaan saanut paljon vaikutteita Keski-Euroopasta, mutta perusasiat ovat pitkälti samoja. Ajojahdeissa tarvitaan oranssia tai punaista vaatetusta oman turvallisuuden vuoksi, vaikkeivät paikalliset tavat aina ole näissä asioissa yhtä tarkkoja kuin Suomessa. Virossa metsästyksessä promilleraja on nolla. Tosin käytäntö ja lain kirjain ovat monin paikoin hieman eriytyneet toisistaan, ja normaalit kaatoryypyt ovat tavallisia.

Metsästyskortin alaikäraja on Virossa 16 vuotta. Jotkut jahtimatkojen järjestäjät vaativat kuitenkin osallistujilta 18 vuoden ikää. Aivan kiveen hakattuja nämä ikärajat eivät kuitenkaan ilmeisesti ole, jos vain suomalaiset vastaavat paperit ovat kunnossa. Olen nähnyt jahdeissa myös selvästi nuorempiakin osallistujia, joten asia kannattaa varmistaa paikalliselta kontaktilta ennen matkalle lähtöä.

Kaatomaksut

Suurriistasta peritään lähes poikkeuksetta kaatomaksuja, elleivät ne erikseen sovitusti kuulu metsästyspaketin hintaan. Raha-asioissa kannattaakin olla todella tarkkana, koska puolikielisessä keskustelussa syntyy helposti sekaannuksia. Kaatomaksu määräytyy trofeen koon (sarvet tai hampaat) mukaan. Karjun ja ylivuotisen sian hintaero on monesti jopa satoja euroja. Puhumattakaan jos sattuu ampumaan rauhoitetun eläimen (usein emakot ja viirupossut), jolloin turistilta perittävät maksut voivat nousta yllättävän isoiksi. Selvitä siis ennen jokaista jahtia (hinnat voivat vaihdella saman reissun aikana lupa-alueittain) tarkasti metsästettävä riista ja kaatomaksut.

Tyypillisesti kaatomaksut ovat villisiasta ja metsäkauriista 50–350 €, saksanhirvestä ja hirvestä 150–3.000 €, ilveksestä ja sudesta noin 500 €. Huippuluokan trofeiden hinnat voivat nousta vielä huomattavasti korkeammiksi. Myös haavoittamisesta ja usein jopa ohilaukauksistakin veloitetaan.

Trofee (talja ja pää) kuuluvat kaatomaksun hintaan. Useimmiten lihan voi ostaa mukaansa muutaman euron kilohintaan. Riista myydään miltei aina kokonaisena ruhona, jonka toki voi paloitella helpommin kuljetettavaksi. Pienriistasta ei yleensä peritä kaatomaksuja tai lihan hintaa erikseen, vaan ne sisältyvät metsästysluvan hintaan. Varaa siis mukaan riittävän suuri kylmälaukku ja kylmäakkuja (mureutusajastin on hyödyllinen lisävaruste). Villisian lihalle tulee aina tehdä trikiinitesti ja useimmiten se onnistuu helposti paikallisen järjestäjän toimesta. Saaliin täyttäminen ja nahkojen parkitseminen on Virossa huomattavasti edullisempaa kuin Suomessa.

Aseet ja varusteet

Suurriistan metsästyksessä käytetään hirvikivääriä (min 6.5x55) ja haulikkoa täyteisillä. Äänenvaimennin on Virossa kielletty ja ”itselataava kertatuli” –aseissa saa lippaassa olla enintään kaksi patruunaa.  Lyijyhauleja voi käyttää myös vesilinnustuksessa. Maahan saa tuoda korkeintaan sata patruunaa per metsästysase. Jousella metsästys on kokonaan kiellettyä.

Ajojahtien lisäksi suurriistan tyypillisimmät metsästysmuodot ovat kyttäysjahti ja naakiminen. Mukaan kannattaa varata siis hämärässä hyvin toimiva tähtäinkiikari ja kunnolliset katselukiikarit. Suomalaista metsästysradiopuhelinta ei voi käyttää Virossa, joten viestitys hoituu parhaiten GSM-puhelimilla.

Tarvittavat paperit

Viroon matkustettaessa tarvitaan passi tai henkilökortti ja aseita varten poliisilaitoksen myöntämä Euroopan ampuma-asepassi, sekä tietysti hallussapitoluvat. Metsästystä varten tarvitaan suomalainen metsästyskortti ja suurriistaa varten ampumakoetodistus. Viro kuuluu Schengen-alueeseen, joten rajamuodollisuudet ovat lähes olemattomat. Autolla voi yleensä ajaa suoraan laivaan ja laivasta pois pelkällä lauttalipulla, ilman että kukaan tarkastaa muita papereita tai tavaroita.

Jahdin järjestäjältä saat paikalliset todistukset, metsästyskortistasi ”Välisriigi kodaniku jahitunnistus” ja ampumakoetodistuksestasi ”Suuruluki laskekatse tunnistus” –kortit.

Lisäksi tulee huolehtia vuoden voimassa olevasta metsästyslupamaksusta.

Omatoimisesti vai pakettimatkalle?

Pakettimatka puoltaa paikkaansa, jos et halua lähteä reissuun omalla autolla tai jos haluat ongelmatapausten varalle kuluttajansuojaksesi ”vastuullisen matkanjärjestäjän”. Matkaa varatessa kannattaakin huomioida, toimiiko järjestäjä virolaisen vai suomalaisen yhtiön nimissä.

Itse olen varannut reissuni suoraan virolaisilta metsästyspalveluiden tarjoajilta ilman välikäsiä. Tyypillisesti täyshoito (majoitukset, ruuat, saunat, metsästysopastus, kuljetukset metsälle ja riistan käsittely) maksaa 100–200 €/vrk. Omalla autolla liikkuminen on kätevää, mukaan mahtuu paljon tavaraa, riistaa ja tuliaisia. Paikallisia palveluntarjoajien yhteystietoja löydät tältä sivustolta tai yksinkertaisesti Googlella hakemalla. Samalla kannattaa tehdä hieman laajempia hakuja palveluntarjoajasta, keskustelupalstoilta kun usein saa lukea sekä hyvistä että huonoista kokemuksista.

Täältä löydät kokemuksiani Karjunkaatajien villisikajahdista Albussa.

Virossa metsästettävät riistalajit

Suurriista

Hirvi, põder (Alces alces)
Ilves, ilves (Lynx lynx)
Karhu, karu (Ursus arctos)
Metsäkauris, metskits (Capreolus capreolus)
Saksanhirvi, punahirv (Cervus elaphus)
Susi, hunt (Canis lupus)
Villisika, metssiga (Sus scrofa)

Pienriista

Alli, aul (Clangula hyemalis)
Euroopanmajava, kobras (Castor fiber)
Fasaani, faasan (Phasianus colchicus)
Haahka, hahk (Somateria mollissima)
Haapana, viupart (Anas penelope)
Harmaahaikara, hallhaigur (Ardea cinerea)
Harmaalokki, hõbekajakas (Larus argentatus)
Harmaasorsa, rääkspart (Anas strepera)
Heinätavi, rägapart (Anas querquedula)
Hilleri, tuhkur (Mustela putorius)
Jouhisorsa, soopart (Anas acuta)
Kalalokki, kalakajakas (Larus canus)
Kanadanhanhi, kanada lagle (Branta canadensis)
Kesykyyhky eli pulu, kodutuvi (Columba livia f. domestica)
Kettu, rebane (Vulpes vulpes)
Kivinäätä eli koivunäätä eli pihanäätä eli kylänäätä, kivinugis (Martes foina)
Korppi, ronk (Corvus corax)
Lapasorsa, luitsnokk-part (Anas clypeata)
Lapasotka, merivart (Aythya marila)
Lehtokurppa, metskurvits ( Scolopax rusticola)
Merihanhi, hallhani (Anser anser)
Merilokki, merikajakas (Larus marinus)
Merimetso, kormoran (Phalacrocorax carbo)
Metsähanhi, rabahani (Anser fabalis)
Metsäjänis, valgejänes (Lepus timidus)
Minkki, mink ( Mustela vison)
Mustalintu eli meriteeri, mustvaeras (Melanitta nigra )
Mustavaris, künnivares (Corvus frugilegus)
Mäyrä, mäger (Meles meles)
Naurulokki, naerukajakas (Larus ridibundus)
Nokikana, lauk (Fulica atra)
Näätä, metsnugis (Martes martes)
Peltopyy, nurmkana (Perdix perdix)
Piisami, ondatra (Ondatra zibethicus)
Punasotka, punapea-vart (Aythya ferina)
Pyy, laanepüü (Tetrastes bonasia, Bonasa bonasia)
Rusakko, halljänes (Lepus europaeus)
Räkättirastas, hallrästas (Turdus pilaris)
Sepelkyyhky, kaelustuvi ( Columba palumbus)
Sinisorsa, sinikael-part (Anas platyrhynchos)
Supikoira, kährikkoer (Nyctereutes procyonoides)
Taivaanvuohi, tikutaja (Gallinago gallinago)
Tavi, piilpart (Anas crecca)
Telkkä, sõtkas (Bucephala clangula)
Tukkasotka, tuttvart (Aythya fuligula)
Tundrahanhi, suur-laukhani (Anser albifrons)
Valkoposkihanhi, valgepõsk-lagle (Branta leucopsis)
Varis, hallvares (Corvus corone)

Metsästysajat Virossa

Virossa riittää metsästettävää ympäri vuoden. Metsästysajoissa voi kuitenkin olla alueellisia eroja ja rajoituksia, joten tarkista luvallinen riista metsästyksenjärjestäjältä ennen jahtia.

Fasaani, 1. lokakuuta – 28. helmikuuta
Hanhi, 10. syyskuuta - 30. marraskuuta
Hilleri, 1. marraskuuta - 28. helmikuuta
Hirvi, 15. syyskuuta - 15. joulukuuta (1.-15. joulukuuta vain vasat)
Ilves, 1. joulukuuta - 28. helmikuuta
Jänis, 1. lokakuuta - 28. helmikuuta
Karhu, 1. elokuuta - 31. lokakuuta
Kettu, ympäri vuoden
Kyyhky, 1. elokuuta – 31. lokakuuta
Lehtokurppa, 1. elokuuta – 30. marraskuuta
Majava, 1. elokuuta - 15. huhtikuuta
Merimetso, 1. elokuuta – 30. marraskuuta
Metsäkauris, 1. kesäkuuta - 31. joulukuuta (naaraat ja vasat, 1. syyskuuta - 31. joulukuuta)
Minkki, ympäri vuoden
Mäyrä, 1. syyskuuta - 28. helmikuuta
Näätä, 1. marraskuuta - 28. helmikuuta
Piisami, 1. lokakuuta - 28. helmikuuta
Rusakko, 1. lokakuuta - 28. helmikuuta
Saksanhirvi, 1. syyskuuta - 31. tammikuuta (naaras ja vasat, 1. syyskuuta - 30. marraskuuta)
Sorsa, 20. elokuuta - 31. lokakuuta
Supikoira, ympäri vuoden
Susi, 1. marraskuuta - 28. helmikuuta
Varis, 1. heinäkuuta – 30. maaliskuuta
Villisika, ympäri vuoden (paitsi emakko, jolla on porsaita), ajometsästys, 1. lokakuuta - 28. helmikuuta

Metsästyskoiran tuonti/vienti Viroon

EU:n alueella maasta toiseen kuljetettavilla koirilla on oltava lemmikkieläinpassi.  Passin saa eläinlääkäriltä. Ennen kuin eläin voi saada passin, sen on oltava tunnistusmerkitty mikrosirulla. Tatuointi hyväksytään tunnisteena vain, jos se on annettu eläimelle ennen 3.7.2011. Eläimellä tulee olla voimassaoleva raivotautirokotus merkittynä passiin. Viroon saa viedä enintään 5 koiraa kerrallaan.

Suomeen palattaessa on muistettava huolehtia ekinokokkoosilääkityksestä heisimatoja vastaan. Virolainen eläinlääkäri merkitsee annetun lääkkeen lemmikkieläinpassiin. Lääkitys annetaan Virossa 1-5 vrk ennen Suomeen paluuta. Lääkettä ei siis voi antaa enää rajalla juuri ennen rajan ylitystä.

Autoilu Virossa

Liikenteessä promilleraja on tasan nolla. Käytännössä rangaistuksen raja kulkee 0,2 promillen korvilla. Autossa jossa on aseita, ei saa kuljettaa edes aukaistua oluttölkkiä. Kannattaa muistaa myös, että Virossa on autoissa oltava kaksi varoituskolmiota, ensiapulaukku, sammutin ja heijastinliivit kaikille matkustajille.  Ratsian sattuessa puutteista voi rapsahtaa sakot.

Nastarenkaiden käyttö on sallittu 15.10.-31.3. Kelien mukaan voidaan nastarenkaita käyttää myös 1.10.-30.4. välisenä aikana. Talvirengaspakko on 1.12.–1.3., talvirenkaissa pitää olla kulutuspintaa vähintään 3 mm.

Poliisi suorittaa ahkerasti liikennevalvontaa. Alle 20 km/h ylityksestä saa sakkoja enintään 116 €, 20–40 km/h sakkoja 385 € ja ajokortin voi menettää kuivumaan muutamaksi kuukaudeksi. Yli 40 km/h ylinopeutta tuottaa sakkoja 770 € sekä pidätyksen kuulusteluihin, korttia saakin sitten odotella vuoden päivät. Punaisia päin ajamisesta maksettavaa lankeaa enintään 385 € ja mahdollinen muutaman kuukauden ajokortin menetys. Pysäköidäkin voi miltei mihin tahansa, kunhan valmistautuu lukitun renkaan avausmaksuna maksamaan 19–384 €.

Näillä eväillä ei voi kuin toivottaa rauhallista ja turvallista matkaa. Head reisi!

Tutustu myös Suomi-Viro metsästys-, kalastus- ja luontosanastoon.

Ja: Metsästyksen eettiset ohjeet virossa

The Shooter’s Sandwich - maailman paras eväsleipä

Shooter’s Sandwich on todellinen klassikko metsästyseväiden joukossa. Tästä kruununjalokivestä saamme kiittää edvardiaanisen ajan herrasmiesten tarvetta nauttia Beef Wellingtoninsa metsästysretken lomassa. Ratkaisuksi haasteeseen syntyi pihvi ja kastike, jotka on käytännöllisesti pakattu leivän sisään.

Shooter’s Sandwich on todellakin maailman paras eväsleipä, koska voit käyttää siinä itsellesi parhaiten maistuvia mausteita ja raaka-aineita. Ensinnäkin valitse herkullisin leipä. Se voi olla esimerkiksi pyöreä rievä, soikea ranskanleipä tai vaikkapa suorakaiteen muotoinen vuokaleipä. Pihvinä toimii parhaiten riistafilee (peura, hirvi, kauris, poro, villisika) mutta voit käyttää yhtä hyvin mureaa lintua, jänistä tai riistamakkaraa. Muina lisukkeina maistuvat pekoni, sienet, sipuli, suolakurkku, juustot… aivan kuten Sinulle herkullisimmassa eväsleivässä on.

Leikkaa leivän hattu ja koverra sisus. Älä heitä sisusta roskiin, voit hyödyntää sen monin tavoin, vaikkapa korppujauheena.

Kuutioi sienet, sipulit, valkosipulit ja pekoni. Kuullota runsaassa (kourallinen) voissa.

Mausta tömäkällä lorauksella jaloviinaa (konjakkia, viskiä…) ja hieman maltillisemmalla siivulla worchestershire – kastiketta. Lisäksi suolaa, pippuria ja yrttejä (timjami, persilja, ruohosipuli…).

Paista pihvit (peuranfilee) nopeasti kuumalla pannulla. Mausta suolalla ja pippurilla. Pihvit jätetään puolikypsiksi tai raaoiksi sisältä.

Laita pihvikerros leivän sisään.

Täytteeksi sienet, sipulit ja pekonit. Myös kaikki nesteet pannulta lorautetaan leivän sisään.

Vielä kerros pihvejä. Kaavi myös pihvipannun nesteet leipään.

Levitä pihvien päälle piparjuuritahnaa ja leivän hatulle sinappia.

Hattu päälle, eli kansi kiinni.

Kääri leivinpaperiin ja sido paketti langalla.

Kääri vielä kaksinkertaiseen folioon.

Laita paketit painon alle vetäytymään 5-6 tunniksi tai jos mahdollista kylmään yön yli. Painoa saa olla todella reilusti, tässä käsipainoja yhteensä 26 kg.

Valmis leipä on tiukka, mutta mehukas.

Nauttiakseen Shooter’s Sandwicheistä, ei välttämättä tarvitse lähteä metsälle. Lisukkeeksi sopii raikas perunasalaatti.

Tee-se-itse Luksus-istuinalusta

Sain idean tähän Luksus-istuinalustaan ystävältäni Villeltä, joka käytti sellaista taannoisella Viron reissullamme. Kehittelin tätä yksinkertaista, mutta mainiota ideaa vielä hieman lisää ja tein siitä yhteensopivan metsästysreppuni kanssa.

Istuinalustaa arvostaa jokainen, joka on istunut passissa tai kyttäysjahdissa, pahimmillaan monta tuntia paikallaan liikkumatta. Tähän kun vielä lisätään parikymmentä astetta pakkasta, niin vaikea kuvitella edes pärjäävänsä ilman.

Hyvä istuinalusta toimii sellaisenaan kiven tai kannon päällä, eristäen kylmän ja kosteuden sekä pehmentäen alustan epätasaisuudet. Monissa retki-istuimissa ja pilkkijakkaroissa on metallinen putkirunko, joka alkaa hieman pitempää istuttaessa painaa takalistoa ja näin heikentää verenkiertoa. Tästä taas seuraa entistä kylmempi olo.

Luksus-istuinalustan valmistaa helposti palasta (28x38 cm) makuualustaa ja lampaantaljaa. Makuualustana käytin sellaista, jonka toinen puoli on lisäksi päällystetty alumiinifoliolla. Lampaantaljoja myydään marketeissa ja Ikeassa, mutta laadukkaimmat versiot löydät suoraan lammastiloilta, kuten Mikkolasta. Taljan ja makuualustan palaset liimataan yhteen kontaktiliimalla, alumiininen puoli tulee ulos, eli alaspäin.

Tässä istuinalustassa yhdistyvät erittäin hyvä lämmöneristys, joustava pehmeys ja hiostamattomuus. Pelkkä makuualustan palanenkin toimii kohtuullisen hyvin alustana, mutta lampaantalja tekee siitä luksus-version. Istuinalusta toimii lisäksi hyvänä ja äänettömänä alustana kivääriä tuettaessa kiveen tai passitornin kaidetta vasten.

Bundeswehrin vuoristojääkärien, Gebirgsjäger, päiväreppu on varmasti hinta-laatusuhteeltaan paras metsästyshankintani. Alle parilla kympillä saa Varustelekasta lähes ydinsodan kestävän, käytännöllisen ja tilavan perusrepun. Yksi repun hienouksia on koko selkäosan kokoinen sisätasku, johon mahtuu BW:n levyksi taittuva makuualusta.  Alusta on levitettynä 190 x 55 cm, ja kokoon taiteltuna 27,5 x 38 x 3,5cm. Hintaa tällä lisävarusteella on alle kympin.

Makuualusta pitää repun paremmin ryhdissä ja toimii pehmikkeenä selkää vasten. Tähän samaan taskuun mahtuu BW:n makuualustan lisäksi, myös samoille mitoille suunniteltu Luksus-istuinalusta. Joskus reissussa tarvitsee kannettavaa tietokonetta mukana, silloin makuualusta jää pois, mutta yksi tai kaksi istuinalustaa toimii läppärin pehmikkeinä.  Itselläni on kaksi BW:n reppua, juurikin monipuolisen käytettävyyden takia, niin ei aina tarvitse purkaa metsästysreppua muiden hommien tieltä.

Jälkimmäisen repun hankinnan yhteydessä ostin myös SA:n kaasunaamarilaukun, kun kympillä sai kestävän pienen yleislaukun. Tyhjänä sen voi taitella reppuun ja pienillä reissuilla sinne mahtuvat kiikarit, patruunat, eväät, kamera tai varavaatteet. Laukussa on olka- ja vyötäröhihnat, joten se kulkee mukana vaikka hieman rankemmassakin ryöminnässä. Mitat noin 30 x 25 x 10 cm.

Yrttinen paistorasva

Käytän paistamiseen ja grillaamiseen useimmiten yrtti- tai mausteöljyjä, sekä voin ja oliiviöljyn yhdistelmää. Voi antaa makua ja auttaa ruskistamaan kauniisti. Oliiviöljy antaa myös makua, mutta ennen kaikkea se kestää selvästi kuumempaa lämpöä. Usein laitan pannulle myös tuoreita puuvartisia yrttejä, kuten timjamia ja rosmariinia.

Yksinkertaistaakseni asioita, tein puolikkaaseen voirasiaan valmista seosta. Näin myös yrtit säilyvät pidempään tuoreina jääkaapissa. Lämmitin siis voin ja oliiviöljyn kasarissa, silppusin joukkoon yrttejä. Kaadoin seoksen voirasiaan ja laitoin jähmettymään jääkaappiin.

Seoksen maustamiseen voi maun mukaan käyttää paistamista kestävien yrttien lisäksi esimerkiksi chiliä ja valkosipulia. Rasvaseos sopii myös leivänpäälle ja maustevoina pihveille, varsinkin jos lisää joukkoon hieman suolaa (ja pippuria).

Sorsa- ja hanhijahdissa Mikkolassa 12.9.

Kiitos Markolle kutsusta riistarikkaille mailleen Halikon Hajalaan. Yhteistyössä WWF:n kanssa on Mikkolan tilalle rakennettu kaksi kosteikkoa luonnon monimuotoisuuden lisäämiseksi ja ravinnevalumien vähentämiseksi. Näillä kosteikoilla myös ruokitaan muuttomatkallaan olevia sorsia, joten lintuja on yleensä kymmenittäin paikalla.

Tällä kertaa kävimme suurin odotuksin ylemmällä kosteikolla. Sorsia oli paikalla kuitenkin ”vain” parikymmentä ja näistäkin saaliksemme tuli ainoastaan yksi tavi. Yhdestäkin sorsasta oli silti paljon iloa nuoren koiran opetuksessa ja ilma oli sateisen päivän jälkeen lämpimän aurinkoinen, joten huonomminkin olisi voinut mennä…

Samaan aikaan läheiselle pellolle kokoontui vähitellen satoja merihanhia, niinpä odotukset hieman isommista paisteista alkoivat tuntua aivan realistisilta. Iltajahtia odotellessa kävimme katsomassa läheisen Muntolan fasaanitarhaa. Viidensadan linnun istutusreservi luo uskoa myös talven fasaanijahtien mahdollisuuksiin.

Illan hämärtyessä hiivimme hanhipellon ja meren väliseen notkelmaan passiin hevosenkenkämuodostelmassa. Vaikka tuuli meille otollisesta suunnasta, hanhiparvi lähti kuitenkin kovalla kaakatuksella siihen ainoaan suuntaan jossa ringissämme oli aukko. Eihän siinä auttanut kuin niellä pettymyksensä ja lähteä kotiin katsomaan TV:stä nauhoitettuja metsästysvideoita, missä hanhia putoaa solkenaan ja paistinpannut tirisevät herkkujaan…

Aamiaispöydässä istuessani sain kaverilta kuvaviestin aamun hanhisaalista ja samalla muistan kieltäytyneeni yöpymistarjouksesta ja varhaisesta hanhijahdista. Ei kun leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä… niin ja saamamiehelle onnittelut hienosta saaliista!

Rapujuhlat, rapujen keitto-ohje

Tilli suussa, kruunu päässä

sinut pöytään kannetaan.

Paahtoleivän päälle sulle

snapsikylpy annetaan.

Mikäpä sen somempaa, kuin kaverin sumppu, josta löysimme kuusikymmentä isoa täplärapua :) Ei kun vodka pakkaseen ja rapuja keittämään.

Tarvitaan iso, noin 10 litran kattila. Kiehuta kuusi litraa vettä ja lisää joukkoon 2,5-3 dl merisuolaa, 7 sokerinpalaa reilusti kruunutilliä varsineen. Jos on oikein hövelillä päällä, voi mukaan kaataa pullollisen tummaa olutta, tai käytännöllisemmin nauttia sen itse ruuanlaittojuomana.

Keitä pieniä rapuja 6-8 minuuttia ja isoja 8-10 minuuttia.  Ravut keitään pienissä (10 kpl) erissä ja aika lasketaan siitä, kun vesi alkaa uudelleen kiehua. Oikea keittoaika on, kun rapu kypsyttyään nousee pintaan, niin keitetään vielä pieni hetki. Ravut keitetään aina elävältä, kuollutta rapua ei missään tapauksessa saa valmistaa ruuaksi.

Kun kaikki ravut on keitetty, siirrä kattila pois liedeltä, vaihda kruunutillit uusiin ja jäähdytä ravut keitinliemessään mahdollisimman nopeasti. Kun liemi on jäähtynyt, rapujen annetaa maustua kylmässä vuorokauden. Ravut voi perinteitä uhmaten syödä myös lämpöisinä, suoraan keitinvedestä nostettuna.

Helan går

sjung hoppfalleri fallerallala,

helan går

sjung hoppfallerallala.

Och den som inte helan tar

han heller inte halvan får.

Helan går!

Sjung hoppfallerallalej!

Kokonaan

me kerralla kaikki kipataan,

kokonaan

me kerralla kipataan.

Se ken ei kippaa kokonaan

hän ei saa puolikastakaan.

Kokonaan!

Me kerralla kipataan!

Amuse-bouche, eli keittiötervehdys saaristolaisleivästä, tuorejuustosta, ravunpyrstöstä, salottisipulista, cocktailkurkusta ja tillistä.

Rapujen kanssa paahtoleivälle sopii salottisipuli/punasipulisilppu, majoneesi/smetana, muikunmäti, tillisilppu ja mustapippuri.  Ateriakokonaisuuden täydentävät raikkaat juomat ja salaatti. Jos rapuja on vähän, sopii alkupaloiksi mainiosti Surf and Turf -grillivartaat.

Melonirapusalaatti

Laita ravunpyrstöt hetkeksi marinoitumaan oliiviöljyyn, jossa on valkosipulimurskaa, silputtuja yrttejä (timjami, basilika, oregano…) mustapippuria (ja suolaa).  Revi rapea salaatti tarjoilulautaselle.  Leikkaa vesimelonista suuhun sopivia kuutioita ja levitä ne rapujen ja öljyn kanssa salaattipedille.

Rapurallaa

Asseri kuuli; on ravuissa rommia.

Järvelle kantoi hän kookasta pommia.

Heikot vain haaveilla hoitelee hommia.

Rapu-rapu-rapu-rapurallaa.

Pakkaus putsasi apajat kerrassa,

ihmettä riittikin monessa herrassa,

kaikki ne huuteli: ”Piru on merrassa!”

Rapu-rapu-rapu-rapurallaa.

Asseri kuistille kiinnitti lyhtyä,

ystäväpiirin on määrä taas yhtyä,

reilussa joukossa rypemään ryhtyä.

Rapu-rapu-rapu-rapurallaa.

Kutsutut saapuivat kahdessa taksissa.

Kirurgi Lindqvisti sekosi saksissa,

silmät kun valmiina haritti kaksissa.

Rapu-rapu-rapu-rapurallaa.

Maisteri Sexman vaan pelkkää söi tilliä,

lihan kun käyttö on mielestään villiä.

Katseellaan silti hän himoitsi Lilliä.

Rapu-rapu-rapu-rapurallaa.

Lyytiä kuteita alkoi jo kuoria,

kuumassa huuteli lauseita suoria:

”Kainous pois! Ollaanhan hurjia nuoria!”

Rapu-rapu-rapu-rapurallaa.

Asseri Nyrbergin kanssa löi vetoa;

kuorineen syön minä viisitoista petoa.

Eetla löi pitkäkseen keskelle ketoa.

Rapu-rapu-rapu-rapurallaa.

Asseri vetonsa voitti kun veteli

kuoria naamaansa. Heltisi seteli.

Nyrberg maksoi ja yltyi vain meteli.

Rapu-rapu-rapu-rapurallaa.

Ilmassa lenteli saksia, sääriä

nestettä tuhoutui suuria määriä

Nyrberg tuohta saa vuoden kai kääriä.

Rapu-rapu-rapu-rapurallaa.

Eikös’ jo aurinko tienoota katsasta.

Ääntely outo soi Asserin vatsasta.

Mies on niin vaiti kun muovattais patsasta.

Rapu-rapu-ripuli ja rallaa.

(Säv. Toivo Kärki, san. Juha Vainio)

Mausteöljy, yrttiöljy

Miltei kaikki yrtit sopivat öljyjen maustamiseen, esim. rosmariini, timjami, basilika, rakuuna, oregano, salvia, minttu, laakerinlehti, kynteli, korianteri, meirami, kirveli, ruohosipuli, tilli, persilja, rucola, pinaatti…

Lisää makua sopivat antamaan myös chili, valkosipuli, pippurit, inkivääri, sinapinsiemenet, sitruuna, lime, appelsiini, katajanoksat/marjat, kardemumma, tähtianis, muskotti, kaneli, kumina, neilikka, seesaminsiemen, murskatut pähkinät, paprika, vanilja…

Yksinkertaisuudessaan homma toimii näin: laita yrtit pulloon ja öljyä joukkoon. Huuhdo ja kuivaa yrtit huolellisesti, käytä puhtaita tiiviskorkkisia lasipulloja ja laadukasta oliiviöljyä. Öljy on valmista käytettäväksi jo muutaman päivän kuluttua, mutta maku syvenee koko ajan vanhetessaan. Jos haluat voit ensin lämmittää öljyn noin 70 asteiseksi ja pullottaa sen yrttien kanssa lämpimänä. Monet makuaineet irtoavat paremmin lämpimään öljyyn ja toisaalta säilyvyys paranee, koska mikrobit kuolevat. Joitakin mausteita voi myös soseuttaa sauvasekoittimella yhdessä öljyn kanssa.

Mausteöljyt soveltuvat kaikkeen ruuanlaittoon, kuten paistamiseen, marinointiin, grillaamiseen, leivontaan, pizzan päälle ja sellaisenaan salaattikastikkeeksi tai voit dipata siihen vaikka tuoretta leipää. Omatekoinen mausteöljy on myös oiva lahja tai tuliainen.


Kuvassa rosmariini/rosepippuri , chili/valkosipuli ja timjami/rosepippuri –öljyt.

.

Metsastyksenmoraali.com

Virtuaalinen hatunnosto uudelle mielenkiintoiselle blogille nimeltään Metsästyksen moraali. Sivustolla on tartuttu peruskysymyksiin rohkealla ja haastavalla otteella. Anteeksi ei pyydellä, eikä anneta. Perkele, miksi pitäisikään, kun ei ole mitään hävettävää!

Metsästäjiä ja ampumaurheilijoita on jo pitkään pidetty joissakin piireissä toisen luokan kansalaisina. Media ja ääriliikkeet luovat meistä varsin erikoista kuvaa. Kun kukaan ei väitä vastaan, niin paskapuheetkin muuttuvat todeksi.

Blogin omin sanoin:

Metsästäjät ovat raakoja sadisteja, jotka nauttivat eläinten tappamisesta huvikseen. Tämän tyyppisiin ja vielä pöyristyttävimpiin väitteisiin törmää tämän tästä, joskus jopa ihan aikuisen ihmisen sanomana. Näin ajatteleva on joko toivottoman tietämätön tai uskomattoman tyhmä.

Tämän kirjoitussarjan tarkoituksena on jakaa asiallista tietoa metsästyksen perimmäisistä kysymyksistä ja antaa vastauksia niitä hakeville. Patologiseen pahansuopuuteen tai ideologiseen idiotismiin tällä tuskin on sanottavaa vaikutusta.

http://www.metsastyksenmoraali.com/

.