Kotitekoisen liköörin valmistus

Uudet liköörimaut ovat mansikka-raparperi, kirsikka-mustikka ja karpalo-puolukka.

Nyt on oikea aika valmistaa kotipuutarhan ja lähimetsien sadosta, hedelmistä ja marjoista maistuvaa likööriä. Kerroin jo aiemmin aperitiiviksi riistalle sopivasta kirsikkalikööristä ja sen valmistuksesta. Nyt tehdas on laajentunut ja makuvalikoima kehittynyt selkeästi jälkiruokajuomien suuntaan. Uudet maut ovat mansikka-raparperi, kirsikka-mustikka ja karpalo-puolukka.

Aikanaan liköörin valmistus alkoi samoihin aikoihin kuin ensimmäiset tisleet, koska ne maistuivat aivan liian pahoilta. Lisätyt makuaineet olivat alkujaan katkeran makuisia yrttejä, monesti samoja rohtoja kuin lääkeyrtit. Liköörejä kun valmistettiin luostareissa, joissa myös sairaanhoito ja lääkintä olivat arkirutiineja. Niinpä liköörejä on aina käytetty nautinnon lisäksi myös lääkeaineina.

Tehtiinpä niistä usein lemmenjuomiakin, ja sama tarkoitus lienee vieläkin monella cocktaileja tyttöystävälleen tarjoilevalla nuorella miehellä. Ensimmäiset luostareiden ulkopuolella valmistetut liköörit syntyivät Suomessa jo 1800–luvulla konditoria-leipomoissa.

Virosta halvalla (alle 5€ pullo) tuotu viina on ikään kuin palauttanut tilanteen taas historialliseen lähtöruutuunsa. Pullon mukana saa samalla hintaa karkean irvistyksen, joten maustaminen tulee väistämättä mieleen. Toisaalta viinan hinta on niin halpaa, että siitä joutaa pistämään litratolkulla muutamaksi kuukaudeksi maustumaan.

Ohje on todellakin yksinkertainen:

1 kg (happamia) marjoja ja/tai hedelmiä
400 g sokeria
1 litra 40–80 –prosenttista alkoholia

Hedelmät tai marjat huuhdotaan hyvin ja ladotaan sokerin kanssa sopivaan kannelliseen lasitölkkiin. Kaadetaan viinat päälle ja laitetaan kansi kiinni. Käännellään tai ravistellaan silloin tällöin, jotta sokeri varmasti sulaa. Säilytetään pimeässä ja viileässä paikassa, kuten kellarissa tai jääkaapissa.

Sokerin määrää ja alkoholin vahvuutta muuttamalla voi samoistakin aineksista tehdä hyvin eriluonteisia juomia. Kannattaa siis testata. Likööri on valmista muutamassa kuukaudessa, joten vielä ehdit tehdä jälkiruokajuomat joulupöytään ja pukinkonttiin.

Riista- ja kalaruokien keittokirja

Klikkaa kuvaa nähdäksesi sen suurempana.

Klikkaa kuvaa nähdäksesi sen suurempana.

Klikkaa kuvaa nähdäksesi sen suurempana.

Klikkaa kuvaa nähdäksesi sen suurempana.

Ystäväni teki todellisen antikvariaattilöydön. Vuonna 1969 Otavan kustantama, Lotte Reenpään ja Mauri Vanhasen kirjoittama Riista- ja kalaruokien keittokirja on monella tapaa mainio kirja. Opus suhtautuu riistaan ennakkoluulottoman avoimesti, ruokaohjeita löytyy naakalle, rastaalle, naurulokille ja kuutillekin. Myös kaikki kalat kuten säyne ja ruutana kelpuutetaan pataan.

Kirjasta löytyvät laajasti kaikki riistaherkut karhusta lehtokurppaan ja monia sellaisia valmistus- ja säilytysmetodeja, joita enää harva kotikokki osaa. Tämä on ehdottomasti kotimaisten ruokakirjojen helmi, ja sitä voi lämpimästi suositella kaikille riistaruuan ystäville. Kirjaa voi olla hieman hankalasti löydettävissä/ostettavissa, mutta kirjastojen kautta sen tavoittaa varmimmin.


Kuvista löytyvät reseptit:

Varislintua kananpojan tapaan
Rastasta riisin kanssa
Rastasta hyytelössä
Täytettyä naurulokkia
Paistettua allia
Räpyläkeitto
Tytärsaarelaiset hylkeenräpylät
Hylkeenpoikaspaisti
Hylje- eli risakeitto
Liisan hyljeherkku
Laukonpeurapaisti
Laukonpeuran satulaa

.

Oksinsaloja.com

Kaikki uudet suomenkieliset metsästysblogit ovat enemmän kuin tervetulleita. Oksinsaloja.com on kaiken lisäksi varustettu hyvällä huumorilla ja erinomaisilla kuvilla, riistaruokia unohtamatta. Juuri sellaisen haluaisin omanikin olevan.

Vasemmalta: E. Mäkinen Tikka M695 375Ruger johon myös 264WM piippu, Lincoln Premiere 12/89, Benelli M2,  Jalonen 6.5x47, Sako IV 458WM ja E. Mäkinen Tikka M690 458WM

Arttu aloittaa bloginsa dramaattisista tapahtumista:

"Vuoden 2011 lokakuun lopulla kävi ikävä sattumus kun kämppä paloi ja sen mukana mm. metsästysvälineet, päällä olevat vaatteet säilyivät, ja metästysreissu Saarenmaalle oli varattu kolmen viikon päähän. Tämän blogin tarinat alkavat tästä paloajankohdasta, aikaisemmat tapahtumat ovat kultaantuneita muistoja."

Blaserin D99 drillinki (2x20/9.3x62) ja Zeiss Classic Diatal 8x56 yhdistelmä

Tarina jatkuu uusien välineiden ja varusteiden hankinnalla, analyyttisellä ja mielenkiintoisella esittelyllä. Mukaan mahtuu metsästyskertomuksia ja ruuanlaittovinkkejä, siis kaikkea mukavaa luettavaa erästelyn tiimoilta.

Suosittelen kaikille lämpimästi Oksinsaloja ja jos ihmettelet blogin nimeä, niin sieltä sekin selviää.

http://www.oksinsaloja.com/

.

Helpot grillivartaat

laadukasta ja mureaa (riista)lihaa, kuten fileetä tai paistia 
rosmariinin puuvartisia oksia
oliiviöljyä
voita
valkosipulia
kirsikkatomaatteja
viiniä
jaloviinaa (konjakkia, calvadosta)
pippuria
suolaa

Aluksi tehdään marinadi lihalle, murskataan hieman valkosipuleita…

Lisätään joukkoon viiniä. Tällä kertaa madeiraa, mutta punaviinikin käy hyvin…

Vielä lisäksi oliiviöljyä, mustapippuria ja rosmariinin oksia. Sekoitetaan marinadi ja lihat (valkohäntäpeuran sisäfileitä).

Annetaan lihojen ja kokkien marinoitua kaikessa rauhassa kesäillan lämmössä.

Leikataan lihat kuutioiksi ja teroitetaan rosmariinin oksat.

Pujotellaan oksiin lihakuutioita, tomaatteja ja marinadista poimittuja valkosipulinkynsiä.

Voidellaan grilliparila runsaalla oliiviöljyllä ja voilla. Grillataan vartaat nopeasti kuumassa grillissä. Lisätään sormisuolaa tai merisuolaa myllystä.

Liekitetään tunnelman ja maun lisäämiseksi. Tällä kertaa jaloviinalla, mutta muutkin jalot juomat toimivat hyvin, kunhan säästää hieman myös jälkiruokakahvin aveciksi.

Nautitaan hyvässä seurassa, leivän, salaatin ja arvoisiensa ruokajuomien kanssa. Näillä eväillä ei oikein voi epäonnistua… :)

.

Luomulakko – Totuus Luomusta?

Luomulakkoa voin lämpimästi suositella ainakin virtuaalisesti. Toukokuussa perustetusta Luomulakko-blogista on nopeasti muodostunut varsin mielenkiintoinen tietopankki ”ruuasta, sen tuottamisesta ja tuottamisen eri trendeistä”.

Blogin omin sanoin:

Olen kuluttaja, joka suosi luomua kuten muutkin, koska se tuntui tarjoavan vastauksia ihmiskunnan ongelmiin, kuten ympäristön tilaan. Yleensä mikään ei ole niin hyvää kuin mainostetaan, joten pieni tutustumisretki luomun maailmaan sai minut toisiin ajatuksiin. Kuten Esko Valtaoja sanoi:"Luomu on hyvää tarkoittavien ihmisten väärä valinta".

http://luomulakko.blogspot.fi/
.