Edellisessä testissä selvitin keskihintaisen ja kalliin kiikaritähtäimen (Meopta Meostar R1 3-12x56 RD ja Zeiss Victory Diavari 2,5-10x50 T*) eroja ensisijaisesti hämäräkyttäyksen kannalta. Vaikka selviä eroja kalliimman Zeissin eduksi löytyi useita, olivat ne kuitenkin optisesti hyvin tasaväkiset. Joitakin kommentteja sain siitä, etteivät kiikarit olleet lähtökohdiltaan tasaväkiset ns. mitalliset, koska Meoptassa on isompi etulinssi. Tämä onkin totta, mutta testin tarkoitus oli lähinnä katsoa, voiko puolta halvemmalla saada kelpo vastineen rahoilleen.
Nyt heitetään lisää löylyä ja katsotaan, miten vertailussa käy, kun otetaan Meoptaa teknisesti vastaava versio Zeissiltä ja ohjehintakin nousee jo reilusti yli kahden tuhannen euron.
Testi toteutettiin aidossa ympäristössä aistihavaintojen perusteella. Siis hyvin samaan tapaan, kuin aiempikin testi, mutta tällä kertaa puolikuu valaisi taivasta. Tästä syystä emme päässeet testissä tulokseen, jossa toisella testattavalla olisi vielä nähnyt, kun taas toinen olisi jo pois pelistä. Tarkoitus oli illan hämärtyessä mitata se aika, jonka paremmalla pystyi jatkamaan hämäräkyttäystä. Molemmat toimivat siis puolikuunkin valossa aukealla paikalla, vaikka lunta ei vielä ole maassa, läpi koko yön.
Erot hämärässä
Hämäräkyttäyksen kannalta erojakin oli, eikä liene yllätys, että kalliimpi ja suuremmalla etulinssillä varustettu kiikari oli parempi. Tosin ero oli hämmästyttävän pieni. Välillä eroa oli jopa vaikea huomata, mutta lukuisten vertailukertojen ja kahden testaajan arvioiden keskiarvo pyöri 5-15% (max 20%) valoisuusedussa. Tässä on varmasti kyse pitkälti myös testaajan henkilökohtaisista ominaisuuksista (molemmat testaajat 45 v. miehiä), ehkä nuoremman silmän suurempi pupillin aukko olisi saanut suuremman eron.
Molemmilla kiikaritähtäimillä olisi siis voinut näissä olosuhteissa tähdätä ja ampua normaali kytisetäisyydeltä läpi yön. Kuun välillä käydessä pilviverhon takana, päättelimme että tuo 5-15% etu olisi todennäköisesti sama myös minuuteissa, kun hämärä lisääntyy tasaisesti auringon laskiessa. pitkälti yli 500 € siis vartin pitemmästä kytiksestä? Onhan tuo paljon rahaa noin pienestä edusta, mutta toisaalta juuri hämärän laskiessa tuo 15 minuuttia saattaa useinkin olla se pieni ero, joka tuo trofeen seinälle sekä lihaa pakastimeen.
Erot muuten
Toki Zeiss Victory Varipoint 3-12x56 T* on isompi ja painavampi, sekä suuremmasta suurennoksesta alkavan zoomista takia aavistuksen verran heikompi yleiskiikari. Selkeä etu Varipointissa Diavariin nähden on valojärjestelmän toimiminen päivä- ja yökäytössä. Varipointin valopiste reagoi automaattisesti valo-olosuhteiden muuttumiseen. Muutoin nämä kaksi Zeissiä ovat hyvin identtiset oleellisilta ominaisuuksiltaan, kuten silmänetäisyydeltä.
Johtopäätökset
Eroja siis on, mutta niitä on kuitenkaan turha mitenkään dramatisoida. Paremmallakaan ei voi ampua täysin pimeässä ja käytännössä ero voi olla lähes olematon, kuten testatessa huomasimme. Kun edellisessä testissä Meopta ja pienempi etulinssinen Zeiss olivat optisesti tasaväkiset, herää nyt väistämättä entistä suurempana kysymys hinta-laatusuhteesta. Eli kannattaako vartista maksaa Meoptaan nähden miltei puoltatoista tuhatta euroa?
Kyllä ilman muuta, jos kaikki oleellinen on jo hankittu, mutta jos raha on niukka resurssi ja hämärässä hyvin toimivat katselukiikarit on vielä hankkimatta, niin ei missään tapauksessa. Laadukkaat kytiskiikarit yhdessä Meoptan kanssa, pesevät käytettävyydessään tämän Zeissin Varipointinkin, erittäin selvästi.
Aiemmin esitetyn autovertauksen hengessä vertailun Zeiss Varipoin on kuin Audi A8, mutta Meopta Meostar yhdessä katselukiikareiden kanssa, on kuin Škoda Superb jonka perässä on traileri ja vene.
Tutustu myös Zeiss VICTORY HT 3-12x56 T*:n testiin tästä linkistä!