Kaksi viikonloppua jahtia, muttei hirven hirveä saaliiksi asti. Jälkimmäinen viikonloppu päättyi kaiken lisäksi hirvitornin tikaspuun katkeamiseen ja ilmalentoon puolestatoista metristä selälleni. Onneksi tästä selvittiin kiväärin hihnan katkeamisella, tukevalla kolmiolääkityksellä ja muutamalla päivällä sairauslomaa. Tämä blogipäivityskin olisi varmasti jäänyt tekemättä, ellei olisi syytä erikseen kiittää Pasia (joka suositteli) ja kaikkia muita Karhumaan metsästysseuran jäseniä reilusta ja lämpimästä vastaanotosta seuran jäseneksi. Jo viime syksynä vierailulla käydessäni huomasin tämän seuran asenteen ja tunnelman ainutlaatuisuuden.
Kiitos siis kaikille ja anteeksi jo etukäteen…