Hirvi- ja peurapeijaiset

Peijaiset on kaadetun riistan kunniaksi järjestetyt pidot. Perinne on ikiaikainen ja löytyy monilta pohjoisen kansoilta. Peijaisissa lepyteltiin saalista, jotta se haluaisi syntyä uudelleen pyytäjiensä riistamaille. Piispa Isak Rothovius saarnasi 15. heinäkuuta 1640 Turun akatemian vihkimisjuhlissa solvausmielessä suomalaisten karhuriiteistä: "Karhua pyytäessään he kuuluvat pimeydessä panevan pystyyn pidot, juovan karhun pääkallosta, murisevan niin kuin karhu murisee, ja niin he kuuluvat hankkivan lisää pyyntionnea".

Nykymuotoiset hirvi- ja peurapeijaiset ovat lähinnä hirviporukoiden maanomistajille ja kyläläisille järjestämiä juhlia, kiitoksena myönteisestä suhtautumisesta harrastukseen. Myös yksittäisen metsästäjä voi tällä varjolla järjestää juhlan aihetta ystävilleen ja sukulaisilleen. Jos ei muuta, niin saahan siinä koottua hetkeksi yleisöä omille metsästystarinoille.

Mitä isommalle porukalle on peijaisia järjestämässä, niin sitä tärkeämpää on pystyä tekemään tarjottavaa valmiiksi jo edeltäkäsin. Toki, jos haluaa järjestää itselleen haasteita, niin voi aivan hyvin tehdä kotikeittiössä yksin neljän tai viiden ruokalajin illallisen odottaessa, mutta vieraiden kanssa seurustelemaan ei siinä enää ehdi.

Menua suunnitellessa on tietysti riistaliha pääosassa. Filee voidaan graavata, paisti paistaa/palvata/savustaa jo edellisinä päivinä, joten juhlissa aikaa ei mene kuin esillepanoon. Lisukkeena voi tarjota vaikka hunajapaahdettuja juureksia ja sinappista perunamuusia, jotka voi muusin vatkausta vaille tehdä etukäteen ja asettaa tarjolle suoraan uunista/liedeltä.

Säästynyttä aikaa ja energiaa voi sitten suunnata vaikka juhlavampaan esillepanoon ja kattaukseen, seurustelun lomassa. Kuten piispa Rothovius jo edellä osuvasti kuvasi, on myös juomilla merkittävä sija tässä riitissä. Hieman kauaskatseisemmalla valmistelulla voit tarjota aperitiiviksi vaikka omavalmisteista kirsikkalikööriä.

Peijaisiin sopii viiniksi erinomaisesti Milestii Mici Codru 1987.
.

Paisti suoraan pakastimesta uuniin

Helppoakin helpompi ja takuumurea riistapaisti eli routapaisti (hirvi, peura, villisika, metsäkauris, poro) syntyy ilman sulattamista suoraan pakastimesta uuniin. Yksinkertaisesti vain laitat paistin (esim. 1-1,5 kg) 100 asteiseen uuniin ritilälle ja sen alle pelti tai vuoka, jossa hieman vettä.

Parin kolmen tunnin kuluttua, kun liha on jo sulanut, laitetaan paksuimpaan kohta lihalämpömittari edistymisen seuraamiseksi. Liha on valmista kun lämpömittari näyttää reilua 70 astetta. Aikaa paistamiseen kuluu yön yli, helposti 10–12 tuntia. Ota talteen paistiliemi kastiketta varten.

Murean ja herkullisen lihan salaisuus on pitkän kypsymisajan lisäksi jälkimarinointi. Kiehauta litra vettä ja lisää joukkoon ½ dl merisuolaa, 1 tl sokeria ja mausteeksi rouhittuja katajanmarjoja ja mustapippuria. Laita paisti paistopussiin ja pussi sopivaan kulhoon. Kaada kuuma mausteliemi lihan päälle ja sulje pussi, niin että koko paisti peittyy nesteeseen. Anna vetäytyä viileässä vähintään 4-5 tuntia.

Graavattu valkohäntäpeuranfilee

Graavatusta riistafileestä (valkohäntäpeura, kauris, hirvi, poro) saa helposti näyttävän ja erittäin herkullisen alkupalan juhlamenuun. Valkohäntäpeuranfilee valmistetaan kuten metsäkauriin filee, mutta raakakypsennysaika on hieman pitempi, noin kolme vuorokautta.

Leikkaa valmis liha hyvin ohuiksi viipaleiksi. Voit myös kevyesti kaulimalla levittää leikkeitä. Tarjoa siivut salaatin, leivän ja kastikkeen kanssa.

Metsämarjakastike

2 dl maustamatonta jogurttia

1 dl ranskankermaa

metsämarjahilloa

karpaloita tai puolukoita koristeeksi

suolaa

valkopippuria

Sekoita ainekset keskenään ja anna tasaantua hetki ennen tarjoilua. Jos saatavilla ei ole sopivaa metsämarjahilloa (variksenmarja, karpalo, puolukka), niin maustamattoman jogurtin sijaan voit käyttää metsämarjajogurttia.

Hernekeitto

Perinteisesti hernekeittoa on syöty torstaisin, koska katoliseen aikaan perjantai oli paastopäivä ja torstaina haluttiin tankata tukevasti. Hernekeitto ei ole totuttu pitämään riistaruokana, mutta joulun jälkeen villisiankinkun tai riistapalvin/paistin loput nostavat tämän arkiruuan juhlahetken arvoiseksi. 

Hernekeittoa on helppo valmistaa etukäteen suuriakin annoksia (palvin puuttuessa, myös riistajauhelihasta saa hyvää aikaiseksi), joten se soveltuu hyvin vaikka jahtipäivän evääksi ja lämmikkeeksi. Riistahernekeiton kanssa tarjottu lämmitetty punssi nostaa jahtiseurueen tunnelman nopeasti kattoon, vaikka jahtimenestys olisikin jäänyt vaatimattomaksi.

Huuhdo puolikiloa kuivattuja herneitä ja laita ne likoamaan pariin litraan kylmää vettä yön yli. Keitä herneitä liotusvedessään (osan nesteestä voi korvata riistaliemellä tai vaikka kinkun paistoliemellä) tunnin verran. Lisää kypsä ja kuutioitu riistaliha, sekä hienonnettu sipuli. Jatka keittämistä vielä ainakin tunti silloin tällöin sekoittaen. Lisää tarvittaessa vettä tai kermaa nesteeksi. Mausta (suolalla,) sinapilla ja meiramilla. Keittoon saa hieman vaihtelua ja väri lisäämällä sipulin kanssa pieniä porkkana tai paprikapaloja.

Riistamuhennos

Paloittele riistaliha (niska, lapa, potka…) sopiviksi annospaloiksi ja paista ne öljyssä kuumalla pannulla (homma toimii myös jauhelihalla). Mausta lihat suolalla ja pippurilla. Lisää joukkoon pilkotut vihannekset (valinnan mukaan: sipuli, porkkana, selleri, vihreä papu, metsäsieni) ja pekonikuutiot. Jatka paistamista koko ajan sekoittaen, kunnes sipulit kuullottuvat.

Lisää paseerattua tomaattia tai tomaattipohjaista grillauskastiketta, kourallinen vehnäjauhoja sekä iso tuopillinen hyvää tummaa olutta nesteeksi. Anna kiehahtaa ja vähennä lämpöä. Muhennos saa muhia tunnin verran, lisää tarvittaessa nestettä. Laita lopuksi joukkoon puolitettuja/lohkottuja pieniä kuorellisia perunoita. Kypsennetään vielä puolituntia. Tarkista maut!

Kirsikkalikööri

Riistalle sopiva aperitiivi tai jälkiruokajuoma syntyy helposti metsästäjä-keräilijän oman puutarhan kirsikkasadosta. Aperitiivi keksittiin tarinan mukaan ensimmäisen kerran vuonna 1786, kun Antonio Benedetto Carpano keksi vermutin. Tämän mainion italialaisjuoman lisäksi hyviä aperitiivijuomia ovat samppanja ja sherry, sekä tietysti tämä omatekoinen kirsikkalikööri. Aperitiivin idea on toimia tervetuliaismaljana ja/tai ruokahalun herättäjänä.

Mikäli haluat kirsikkalikööriä joulupöytään tai peijaisiin, niin se pitää laittaa valmistumaan heti sadon kypsyttyä. Käytä mieluimmin happamia kirsikoita. Huuhdo ja kuivaa kirsikat (1 kg) ja laita ne sokerin (400 g) kanssa tiiviskantiseen lasitölkkiin.

Kaada kotimaista viljaviinaa (1 litra, 40–60%) tölkkiin kirsikoiden ja sokerin seuraksi. Sulje kansi hyvin. Laita tölkki pimeään ja kylmään, eli jääkaappiin tai kellariin. Aluksi tölkkiä täytyy käännellä ja ravistella silloin tällöin, että sokeri sulaisi paremmin. Sokerin määrää ja viinan alkoholiprosenttia säätämällä voit vaikuttaa juoman luonteeseen merkittävästi.

Muutaman kuukauden päästä maut ovat tasaantuneet ja juoma voidaan pullottaa. Kirsikat toki siivilöidään erikseen. Älä kuitenkaan hukkaa niitä, sillä ne ovat erittäin suunmuotoisia sellaisinaan tai osana sopivaa jälkiruokaa. Valmis juoma tarjoillaan jääkaappikylmänä.

Kippis! :)

Lisää uusia makutestauksia klikkaat täältä!