3D riistalaukaussimulaattori Shot Simulator

Klikkaa kuvaa nähdäksesi sen suurempana.

Klikkaa kuvaa nähdäksesi sen suurempana.

Oletko harjoitellut riistalaukausta netissä Metsästäjäliiton riistalaukaussimulaattorissa? Hyvä jos olet ja jos et, niin hopihopi.

Nyt kun olet kokeillut virtuaalista riistalaukausta, niin huomasit varmasti sen ilmeisen puutteen? Näissä netissä löytyvissä riistalaukausta harjoittavissa metsästyssimulaattoreissa ammutaan useimmiten suoraan kyljittäin olevaa kiiltokuvaa. Opettavaista kyllä, mutta tällaiseen tilanteeseen pääsee luonnossa todella harvoin.

Deer & Deer Hunting Shot Simulator korjaa tilanteen valkohäntäpeuran osalta täydellisesti. Tämä yksinkertainen, mutta nerokas ohjelma mahdollistaa riistalaukauksen vaikutuksen simuloinnin aidon kolmiulotteisesti mistä tahansa tilanteesta. Laukauksen jälkeen voit katsoa myös tulosta haluamastasi suunnasta; tarkastellen erikseen luurankoa, verisuonistoa ja sisäelimiä eri tasoilla. Voit siis nähdä luodin tai nuolen aiheuttaman haavakanavan nahan ja luiden lävitse sekä taakse.

Nyt voit huoleti kokeilla niitä kaikkia hankalia laukaisukulmia, joista olet jättänyt ampumatta. Tämä on hyödyllistä kaikille metsästäjille, mutta aivan erityisen hyödyllistä jousimetsästäjille.

Nykyinen hirvikoe, joka on lähinnä aseen kohdistuskoe, voitaisiin mieluummin korvata tällaisella hirvieläimen anatomiaa ja eettistä laukausta testaavalla kokeella.

Ohjelman voit edullisesti ja kätevästi ladata suoraan netistä (PC ja Mac $19.99) (iPhone, iPod Touch, iPad sekä Android älypuhelimiin vain $4.99). Tai vaihtoehtoisesti tilata Deluxe Edition perinteisesti CD:llä toimitettuna hintaan $29.99 + postikulut. Deluxe Edition sisältää mahtavasti bonusmateriaalia: 74 -sivuisen PDF-kirjan (katso sisällysluettelo alla), 14 videoleikettä ja valkohäntäpeuran anatomiajulisteen (taustapuolella jäljitysopas, sisältäen mm. karvatunnistuskuvat).

Klikkaa kuvaa nähdäksesi sen suurempana.

Klikkaa kuvaa nähdäksesi sen suurempana.

Klikkaa kuvaa nähdäksesi sen suurempana.

Klikkaa kuvaa nähdäksesi sen suurempana.

Riistamauste ja riistan maustaminen

Riistaa maustaessa kannattaa olla varovainen, ettei lihan oma hieno maku peity. Perinteinen ohje on käyttää riistan maustamiseen vain suolaa, mustapippuria, katajanmarjoja ja tuoreita (paikallisia) yrttejä.

Hennot tuoreet yrtit lisätään yleensä vasta juuri ennen ruuan valmistumista, mutta puuvartisia yrttejä (timjami ja rosmariini) sekä kuivattuja yrttejä voi lisätä heti ruuanvalmistuksen alussa, esimerkiksi jo paistovoin joukkoon pannulle.

Maustaessa on syytä välttää monia valmiita mausteseoksia, jotka sisältävät natriumglutamaattia (aromivahvenne), kuten erilaiset aromisuolat. Voit kuitenkin tehdä helposti itse riistan maustamiseen ja marinointiin sopivia sekoituksia huhmareessa tai suoraan myllyssä jauhettavaksi.


Sienisuola

Jauha kuivattuja sieniä (suppilovahvero, tatti) ja karkeaa merisuolaa. Tämä on erittäin monikäyttöinen, mutta yksinkertainen mauste korostamaan metsäistä makua. Tätä perusmakuparia voi viritellä omien mieltymysten mukaan mm. katajanmarjoilla, (valko)sipulirouheella, pippurilla tai kuivatulla sellerillä.


Chilisuola

Jauha kuivattuja punaisia chilejä ja karkeaa merisuolaa. Lisukkeiksi sopivat mm. kuivatut valkosipuli ja paprika.


Yrttisuola

Jauha kuivattuja yrttejä (timjami, persilja, basilika, ruohosipuli, rosmariini…) ja karkeaa merisuolaa.


Herbes de Provence

Tämän klassisen mausteseoksen pohjana ovat yleisimmin timjami, rosmariini, oregano ja kynteli. Tosin versioita on lukuisia ja monet lisäävät/korvaavat salvialla, meiramilla, laventelilla, fenkolin siemenillä ja laakerinlehdillä.

.

Riista-ossobuco ja gremolata

Ossobuco tai kuten suomessa yleensä kirjoitetaan osso bucco, on italiaa ja tarkoittaa reikäistä luuta (osso = luu ja buco = reikä). Kyse on siis potkasta sahatuista tuuman paksuista kiekoista, jolloin pihvin keskelle jää pala putkiluuta. Putkiluun keskellä oleva luuydin on hitaasti kypsyttyään ehkä herkullisin osa koko kiekkoa.

Ossobuco reseptejä on varmasti yhtä monta, kuin capoja Napolissa. Reseptin perusliemenä voidaan käyttää riistalientä, valko- ja punaviiniä, lähes kaikki ohjeen aineet (potkakiekkoja lukuun ottamatta) ovat valinnaisia. Yhteistä kaikille valmistustavoille on pitkä haudutus. Ossobuco tarjoillaan useimmiten risoton kanssa, mutta homma toimii myös pastan, perunan, riisin ja jopa perunamuusin kanssa.


Riista-ossobuco

potkakiekkoja (peura, hirvi, villisika, kauris, poro…)
sipulia
valkosipulinkynsiä
suppilovahveroita (kuivattuja, antamaan metsän makua)
kanelitanko(ja)
varsiselleriä
porkkanaa
tomaattimurskaa
kuivaa valkoviiniä
laakerinlehtiä
mustapippuria
suolaa
sokeria
oregano
timjami
persilja

Ruskista lihat kuumassa voidellussa pannussa/padassa. Laita joukkoon pilkotut sipulit ja valkosipulit. Lisää seuraavaksi noin ½ kiloa tomaattimurskaa ja ½ litraa viiniä, palastele mukaan pari kolme sellerin vartta, porkkanaa (sekä kourallinen suppilovahveroita).  Mausta vielä muutamalla laakerinlehdellä ja kanelitango(i)lla, kahdella teelusikallisella (ruoko)sokeria, sekä suolalla ja pippurilla.

Anna hautua vähintään puolitoistatuntia, tarkista nesteen määrä ja maku (suola/pippuri), lisää tuoreyrttejä (oregano, timjami, persilja) ja jatka haudutusta kannen alla miedolla lämmöllä vähintään tunnin (padan voi jättää uunin jälkilämpöön halutessaan tuntikausiksi, vaikka yön yli)


Gremolata (gremolada)

sitruunan kuori
valkosipulin kynsiä
persiljaa
suolaa
pippuria

Pese sitruuna huolellisesti ja raasta sen kuori. Hienonna (veitsellä ja/tai huhmaressa) joukkoon muutama valkosipulin kynsi ja kourallinen persiljaa. Mausta seos suolalla ja pippurilla. Gremolataa käytetään perinteisesti ossobucon maustamiseen/viimeistelyyn suoraa lautaselle.

Tätäkin reseptiä voi varioida lähes loputtomiin lisäämällä/korvaamalla appelsiinin kuoriraaste, hasselpähkinät, kaprikset, voi/oliiviöljy, minttu, hunaja…

Viinisuositukseni ruuanlaittoon ja ruokajuomaksi on Milestii Mici Traminer 1988.
.

Hyvät ideat täytyy laittaa kiertoon

Tapiolan takamailla –blogi esitteli kerrassaan mainion tavan kuivata jahtikengät tai –saappaat.

Heräsikö kiinnostus? Ohjeet ja neuvot löytyvät täältä!

Jälleen peuran urosvasa

Kymmenes kerta tänä syksynä peurakyttyyllä ja 10.12. klo 15:25 kajahti Terveiset ravintoketjun huipulta urosvasalle. Vasa sai myös kunnian olla kymmenes kaatamani valkohäntäpeura tässä blogissa :)

Valkohäntäpeurajahti mäyräkoirilla

Suoniemen metsästysseuran vierasjahdissa Nokian Sarkolassa perjantaina 9.12. Seura toimii peurojen sydänmailla lyhyen matkan päässä Laukon kartanosta, johon ensimmäiset valkohäntäpeurat aikanaan istutettiin. Jälleen kerran kiitos Pasille kutsusta ja hienosta jahdista.

Jahtivouti jakaa passit ja kertoo metsästysohjeet

Asiaan kuuluvat alkumaljat

Hieman tavallisuudesta poiketen jahtia oli tällä kertaa dokumentoimassa myös kuvausryhmä (http://www.ulkonatv.fi/). Heidän sivuilleen (ja mahdollisesti myös telkkariin) on tulossa uusi kotimainen metsästyspainotteinen TV-sarja. Sarjan tarkoituksena on kertoa metsästyksen taustoja laajemminkin, eikä pelkästään näyttää hienoja trofeita.  Jäädään siis jännityksellä odottamaan mitä tuleman pitää ja raportoidaan sarjasta myös näillä sivuilla, kunhan hanke etenee hieman pidemmälle.

Alueella on peuroja todella runsaasti. Tässä edellisen illan kyttäysjahdin satoa.

Jahtipäivän sää oli lievästi sanottuna haasteellinen. Välillä tuuli erittäin kovaa ja lunta tuprusi vaakasuorassa. Mäyräkoirajahdissa on kuitenkin aivan ainutlaatuinen tunnelma. Pienen koiran eteneminen hangella on verkkaista, mutta sitäkin määrätietoisempaa. Selvä haukku kuuluu pitkälle ja peurat siirtyvät rauhallisesti, välillä jopa pysähdellen, ajon tieltä pois. Ajot ovat yleensä lyhyitä ja näillä riistatiheyksillä myös tapahtumia syntyy tiheään. Tätä herkkua voin varauksetta suositella kaikille kyttäyspyynnin kangistamille.

Omalle kohdalleni ei tällä kertaa kuitenkaan saalista tullut. Seurueen kokonaissaldo oli viisi valkohäntäpeuraa, joukossa myös erittäin komea pukki.

Valkohäntäpeuran urosvasa

Itsenäisyyspäivän iltana klo 15:50 kaverilla onnisti jälleen. Tämä oli nyt yhdeksäs yhteinen kyttäysjahti ja ruokinnalle ilmestyi emä ja kolmoisvasat.  Onnittelut kaatajalle!

Zeiss Victory Varipoint 3-12x56 T vs. Zeiss Victory Diavari 2,5-10x50 T

Edellisessä testissä selvitin keskihintaisen ja kalliin kiikaritähtäimen (Meopta Meostar R1 3-12x56 RD ja Zeiss Victory Diavari 2,5-10x50 T*) eroja ensisijaisesti hämäräkyttäyksen kannalta. Vaikka selviä eroja kalliimman Zeissin eduksi löytyi useita, olivat ne kuitenkin optisesti hyvin tasaväkiset. Joitakin kommentteja sain siitä, etteivät kiikarit olleet lähtökohdiltaan tasaväkiset ns. mitalliset, koska Meoptassa on isompi etulinssi. Tämä onkin totta, mutta testin tarkoitus oli lähinnä katsoa, voiko puolta halvemmalla saada kelpo vastineen rahoilleen.

Nyt heitetään lisää löylyä ja katsotaan, miten vertailussa käy, kun otetaan Meoptaa teknisesti vastaava versio Zeissiltä ja ohjehintakin nousee jo reilusti yli kahden tuhannen euron.

Testi toteutettiin aidossa ympäristössä aistihavaintojen perusteella. Siis hyvin samaan tapaan, kuin aiempikin testi, mutta tällä kertaa puolikuu valaisi taivasta. Tästä syystä emme päässeet testissä tulokseen, jossa toisella testattavalla olisi vielä nähnyt, kun taas toinen olisi jo pois pelistä. Tarkoitus oli illan hämärtyessä mitata se aika, jonka paremmalla pystyi jatkamaan hämäräkyttäystä. Molemmat toimivat siis puolikuunkin valossa aukealla paikalla, vaikka lunta ei vielä ole maassa, läpi koko yön.


Erot hämärässä

Hämäräkyttäyksen kannalta erojakin oli, eikä liene yllätys, että kalliimpi ja suuremmalla etulinssillä varustettu kiikari oli parempi. Tosin ero oli hämmästyttävän pieni. Välillä eroa oli jopa vaikea huomata, mutta lukuisten vertailukertojen ja kahden testaajan arvioiden keskiarvo pyöri 5-15% (max 20%) valoisuusedussa. Tässä on varmasti kyse pitkälti myös testaajan henkilökohtaisista ominaisuuksista (molemmat testaajat 45 v. miehiä), ehkä nuoremman silmän suurempi pupillin aukko olisi saanut suuremman eron.

Molemmilla kiikaritähtäimillä olisi siis voinut näissä olosuhteissa tähdätä ja ampua normaali kytisetäisyydeltä läpi yön. Kuun välillä käydessä pilviverhon takana, päättelimme että tuo 5-15% etu olisi todennäköisesti sama myös minuuteissa, kun hämärä lisääntyy tasaisesti auringon laskiessa. pitkälti yli 500 € siis vartin pitemmästä kytiksestä? Onhan tuo paljon rahaa noin pienestä edusta, mutta toisaalta juuri hämärän laskiessa tuo 15 minuuttia saattaa useinkin olla se pieni ero, joka tuo trofeen seinälle sekä lihaa pakastimeen.


Erot muuten

Toki Zeiss Victory Varipoint 3-12x56 T* on isompi ja painavampi, sekä suuremmasta suurennoksesta alkavan zoomista takia aavistuksen verran heikompi yleiskiikari. Selkeä etu Varipointissa Diavariin nähden on valojärjestelmän toimiminen päivä- ja yökäytössä. Varipointin valopiste reagoi automaattisesti valo-olosuhteiden muuttumiseen. Muutoin nämä kaksi Zeissiä ovat hyvin identtiset oleellisilta ominaisuuksiltaan, kuten silmänetäisyydeltä.


Johtopäätökset

Eroja siis on, mutta niitä on kuitenkaan turha mitenkään dramatisoida. Paremmallakaan ei voi ampua täysin pimeässä ja käytännössä ero voi olla lähes olematon, kuten testatessa huomasimme. Kun edellisessä testissä Meopta ja pienempi etulinssinen Zeiss olivat optisesti tasaväkiset, herää nyt väistämättä entistä suurempana kysymys hinta-laatusuhteesta. Eli kannattaako vartista maksaa Meoptaan nähden miltei puoltatoista tuhatta euroa?

Kyllä ilman muuta, jos kaikki oleellinen on jo hankittu, mutta jos raha on niukka resurssi ja hämärässä hyvin toimivat katselukiikarit on vielä hankkimatta, niin ei missään tapauksessa. Laadukkaat kytiskiikarit yhdessä Meoptan kanssa, pesevät käytettävyydessään tämän Zeissin Varipointinkin, erittäin selvästi.

Aiemmin esitetyn autovertauksen hengessä vertailun Zeiss Varipoin on kuin Audi A8, mutta Meopta Meostar yhdessä katselukiikareiden kanssa, on kuin Škoda Superb jonka perässä on traileri ja vene.

Tutustu myös Zeiss VICTORY HT 3-12x56 T*:n testiin tästä linkistä!

Salade tiède, lämmin riistasalaatti

riistafileetä (kauris, peura, hirvi, poro…)
sipulia
valkosipulia
kesäkurpitsaa
herkkusieniä
paprikaa (ramiro)
kirsikkatomaatteja
cashewpähkinöitä
pinaatinlehtiä
yrttejä (esim. ruohosipulia)
suolaa ja pippuria
öljyä (oliiviöljy, seesamiöljy, voi)

Aloita ottamalla filee huoneenlämpöön, sekä pesemällä ja pilkkomalla kasvikset mieleisiksesi paloiksi. Kuumenna iso pannu kuumaksi ja paahda hetki kuivalla pannulla cashewpähkinöihin väriä. Siirrä pähkinät sivuun ja lisää pannulle voita, öljyä tai molempien sekoitusta. Freesaa (jopa ruskista) kasviksia lisäten yllä olevassa järjestyksessä (pinaatinlehtiä max 30 sekunttia). Siirrä kypsät (Al dente) kasvikset tarjoilu vadille cashewpähkinöiden kanssa.

Kuumenna pannu uudestaan kovaan paistolämpöön ja paista pienet sisäfileet kokonaisina (isommista fileistä sopiva kimpale) nopeasti niin, että pinta saa väriä, mutta sisältä jäävät punertaviksi (maun mukaan, jopa raaoiksi). Leikkaa filee sopiviksi paloiksi kasvispedille, mausta yrttisilpulla, suolalla ja pippurilla.

Tämä salaatti ei välttämättä tarvitse kastiketta, mutta voit lorauttaa joukkoon hieman balsamiviinietikkaa tai tsatsiki-kastiketta.

Kaverille kans!

Joulukalenterin ensimmäisestä luukusta tuli ystävälleni pukki 1.12.2011 klo 15:05. Onnea komeasta 6-piikkisestä! Seitsemän kertaa olemme yhdessä käyneet kytiksellä ja varmasti näin hieno onnistuminen korvaa monta tyhjää odotuksen tuntia.

Ei muuta kuin juhlan kunniaksi tonttulakit päähän! Vielä on kalenterista luukkuja avaamatta ja jahti jatkuu taas sunnuntaina :)