Laadukas optiikka on tunnetusti kallista. Erityisesti tämä korostuu hämäräkyttäykseen soveltuvissa tähtäinkiikareissa. Niinpä päätin testata eli verrata kahden yleisen laatumerkin suosittua mallia vierekkäin ja katsoa minkälaisen vastineen erilaiset hintalaput antavat. Meopta Meostar R1 3-12x56 RD:n hinta pyörii n. 800€ ja Zeiss Victory Diavari 2,5-10x50 T*:n vastaavasti n. 1.500€. Hintaero on siis melkoinen ja varmasti montaa metsästäjää mietityttävä asia.
Testiolosuhteiksi valitsin mahdollisimman hankalan uudenkuun ajan, kostean utuisen ja pilvisen alkusyksyn illan metsän siimeksessä. Juuri tällaisissa olosuhteissa optiikan laadukkuus punnitaan. Näillä molemmillahan kyttäys onnistuu läpi yön talvella lumisella peltoaukealla täysikuun valaistessa pilvettömältä taivaalta.
Riistalehden numerossa 3/2011 oli ansiokas ja paljon laajempi testi samalla teemalla, mutten ollut aivan tyytyväinen heidän valitsemaansa asetelmaan. Itse kun en juuri harrasta ketun tai supikoiran kyttäämistä haaskalta sadan metrin matkalta, vaan yleisimmin valkohäntäpeuran, metsäkauriin ja villisian vaanimista lyhyemmältä 30–70 metrin matkalta. Niinpä myös odotuksemme ja johtopäätöksemme ovat testitilanteessa selvästi toisenlaiset.
Erot hämärässä
Molemmat tähtäinkiikarit olivat koko vertailun ajan kiinni aseissa ampumavalmiina rinnakkain niin, että ilman viivytystä saatoin katsoa täysin samoissa olosuhteissa vuorotellen molempia. Testin aikana vaihtelin suurennussuhteita ja etsin optimia valovoimaa, mutta varsinaisen vertailun tein samoilla suurennoksilla.
Meoptan kuva on silmin nähden vaaleampi (johtunee isommasta etulinssin halkaisijasta) ja alkuillasta tämä lupasikin hyvää illan jatkumisen kannalta. Zeissin kuva on vastaavasti tummempi, mutta kontrasti kuitenkin parempi. Illan edetessä molempien kiikareiden läpi erottuvat yksityiskohdat aivan yhtä pitkään ja selvästi. Molemmilla olisi nähnyt ampua optiikan puolesta yhtä hämärässä tai siis melkein pimeässä, sillä juuri tuo Zeissin parempi kontrasti auttoi tulkitsemaan tummempaa kuvaa ja Meoptan kirkkaampi kuva sortui liian vaaleaan yksityiskohdattomaan kontrastiin.
Hämäräkyttäyksen kannalta tuloksena oli siis optinen tasapeli. Zeissin punapisteen kirkkaus on säädettävissä täysin portaattomasti ja näin se saa pienen edun Meoptaan nähden. Joskin ainakin omaan silmääni Meoptan portaittain himmenevästä/kirkastuvasta ledistä löytyi sopiva kirkkaus, eikä siis Riista-lehden testissä kerrotusti häikäissyt silmää.
Myös Zeissin kapeampi ristikko tuntuu henkilökohtaisesti paremmalta, kuin Meoptan paksumpi ja zoomauksen mukana suureneva ristikko. Ei paksumpikaan ristikko huono ole, ilman punapistettä se helpottaa tähtäystä ja näin sen voi laskea jopa Meoptan eduksi, jos patteri syystä tai toisesta loppuu kesken jahtireissun. Joka tapauksessa ristikkorakenne on enemmän ja vähemmän tottumuskysymys tai makuasia.
Erot muuten
Hieman ehkä vaikeammin mitattavana asiana on laatu. Molemmat vaikuttavat hyvin tehdyiltä, mutta Zeissistä jää hieman laadukkaampi vaikutelma. Ehkä tämä on osin katsojan silmissä ja vertaisinkin näitä toiseen saksalaiseen ja tšekkiläiseen tuotteeseen, nimittäin Audiin ja Škodaan. Meoptan iskunkestävyydestä ei itselleni ole vielä ehtinyt muodostumaan mielipidettä, mutta tämän syksyn onnettomuudessa Zeiss osoitti kyllä todellisen lujuutensa. Vaikka
aseen hihnakin katkesi hirvitornista putoamisen seurauksena, niin kiikarin kohdistus säilyi kovasta iskusta huolimatta muuttumattomana. Muutoinkin Zeissin säätönapsut ovat hieman jämäkämmän ja täsmällisemmän tuntuiset.
Meopta on luonnollisesti isomman etulinssinsä ja suuremman zoominsa ansiosta kookkaampi sekä painavampi. Tämä ei juuri kytispyynnissä haittaa, mutta jos samaa asetta ja kiikaria on tarkoitus käyttää myös yleismetsästyksessä, niin tämä on selkeä etu Zeissillä yhdessä sen pienemmästä suurennoksesta alkavan zoomin kanssa.
Pieni ero syntyy myös nappiparistojen suhteen (Zeiss CR2032 ja Meopta CR2354). Zeissin paristoja on helpommin saatavissa marketeista ja huoltoasemilta, joka saattaa jossain tapauksessa muodostua merkitykselliseksi, mutta toisaalta varaparistoa kannattaa aina pitää aselaukussa tai jahtirepussa mukana.
(Jälkihuomautus: sain lukijapalautetta näistä paristoista, ilmeni että Meopta toimii näillä molemmilla paristoilla ja on siten tässä suhteessa parempi. 2354 antaa isompana hieman pitempään virtaa).
Silmän etäisyydessäkin Zeiss vetää pitemmän korren 90 millillä Meoptan 75 milliin. Hämärässä usein joutuu tihrustamaan ja hakemaan tarkkaa katselukulmaa, jolloin tähtäinkiikari saattaa kiireessä sijoittua liian lähelle. Ainakin isompikaliiperisen aseen omistaja huomaa eron nenässään ja/tai otsassaan kiusallisen helposti.
Johtopäätökset
Aivan aiheellinen kysymys on, kannattaako hieman laadukkaammasta Zeissistä maksaa lähes tuplahinta? Erotuksella saa vaikka kohtuullisen laadukkaat 7x50 hämäräkyttäykseen soveltuvat katselukiikarit, jotka kytispyynnissä ovat miltei välttämättömät. Niillä näet näkee joka tapauksessa selvästi helpommin ja paremmin, kuin millään kiikaritähtäimillä.
Jos siis raha ei ole ongelma ja muukin tarpeellinen välineistö on jo hankittuna, niin Zeissiä voi lämpimästi suositella, mutta Meoptallakin pärjää lähes tasaväkisesti. Kyse on siis hyvin pitkälti jo aiemmin esitetyn kaltainen; ostaakko Škoda Superb vai Audi A6?
