sunnuntai 27. marraskuuta 2011

Riistapyörykät, kukkakaalimuusia ja coleslaw-salaattia



Tällä kertaa halusin kokeilla hieman erilaisia riistalihapullia, joissa on selvästi rikkaammin makuja, mutta edelleen tunnistettavissa riistalihaksi (aiemmat versiot klikkaa ja klikkaa). Niiden kavereiksi sopivat erinomaisen hyvin maukaat kukkakaalimuusi ja coleslaw-salaatti. Näillä lisukkeilla ei edes kastike ole tarpeen. Kaiken lisäksi herkut syntyvät helposti ja nopeasti.


Riistapyörykät

400–500 g riistajauhelihaa (villisika, hirvi, peura, kauris…)
kourallinen pilkottuja suppilovahveroita (myös kuivatut ja liotetut)
kourallinen parmesaani-raastetta
2 kananmunaa
tuoretta timjamia
pippuria
suolaa

Sekoita kaikki ainekset huolella keskenään, pyörittele lihapulliksi ja paista pannulla tai uunissa kypsiksi. Siinä se, hyvää ja yksinkertaista.


Kukkakaalimuusi

kukkakaalia
kermaa
voita
suolaa

Keitä paloiteltu kukkakaali suolalla maustetussa vedessä kypsäksi ja valuta vedet pois. Lisäa reilu nokare voita ja loraus kermaa. Soseuta sauvasekoittimella. Nam!


Coleslaw-salaatti

keräkaalia
porkkanaa
majoneesia
omenaviinietikkaa
sokeria
suolaa

Silppua keräkaalia ja raasta porkkanaa sopivaksi katsomasi määrä. Kastikkeeksi yhdistät 2 dl majoneesia, 2 ruokalusikallista omenaviinietikkaa, sekä teelusikalliset sokeria ja suolaa. Lopputulos on parhaimmillaan kostean mehukkaana. Voit varioida tätä salaattia mielin määrin, esimerkiksi lisäämällä yksinkertaisesti vain rouhittua mustapippuria, raastettua sipulia tai juustoa.


Raitista ilmaa ja riistanhoitotyötä 25.–27.11.




Pitkästä aikaa ehdin viikonlopuksi Karhumaan metsästysseuran hirvijahtiin Pohjanmaalle. Harmi kyllä saalista ei saatu tälläkään kertaa ja itseltäni väliin jääneinäkin viikonloppuina saldoksi on tullut vasta kaksi. Hirvestys on siis syystä tai toisesta tänä vuonna muodostunut melkoiseksi haasteeksi.

Kaiken lisäksi sää oli lähes myrskyinen ja vain muutaman asteen plussalla. Lumen tulo kyllä helpottaisi jahtuuta, joskaan siitäkään paljoa apua ole, jos hirviä ei alueella ole. No, saatiin sentään tehtyä riistanhoitoa nuolukiviä vaihtamalla ja pientä puuhastelua metsästysmajalla.
.

torstai 17. marraskuuta 2011

Hirvieläinten teurastus ja teurastuspäivän herkut

Klikkaa kuvaa nähdäksesi sen suurempana.

Klikkaa kuvaa nähdäksesi sen suurempana.

Esittelin aiemmin Hirvieläinten paloittelun ABC –kirjan, joka on lähes välttämätön opas kaikille metsästäjille. Se sisältää olennaisen riistan käsittelystä kinneristä lautaselle. Tämä toinen mainio kirja, Hirvieläinten teurastus ja teurastuspäivän herkut on vähintään yhtä tarpeellinen, ellei enemmänkin. Se sisältää kaiken tarvittavan tiedon välineistä ja saaliin käsittelystä ennen kuin ruho saadaan lahtivajalle riippumaan.

Vai mitä sanot tästä?:

-kattava ohjeistus työvälineistä
-kerrankin havainnollinen ja toimiva ohje puukon sekä veitsen teroittamiseen (niillä on eroa)
-asiaa stressilihasta ja elintarvikehygieniasta
-kaliiberin ja luodin valinta, sekä niiden vaikutukset kokin kannalta
-tarkka ohjeistus osuma-alueista ja osuman vaikutus lihan laatuun
-teurastus (suolistus ja nylkeminen) seikkaperäisesti piirroksin ja valokuvin (moni luulee osaavansa)

Kirjassa selitetään jokainen sisäelin erikseen ja jokaiselle myös maistuva resepti. Tämän kirjan avulla oppii hyödyntämään kaiken, eikä mitään mene hukkaan. Väitän, ettei suurin osa metsästäjistä osaa näitä taitoja alkuunkaan. Teurastuspäivän ruokia osio sisältää monia ohjeita muun muassa: kielen, sydämen, munuaisten, maksan, veren, keuhkojen, turvan, peräsuolen, kivesten, aivojen, kateenkorvan, pötsin, poskilihojen, vatsapaidan, virtsarakon, ydinluun, palleapilarin ja pallealihaksen hyödyntämiseksi herkullisella tavalla.

Maltan tuskin odottaa, kun omassa ”kauhukeittiössäni” pääsen kokeilemaan kielisalaattia, liekitettyjä munuaisia, keuhkopihvejä, turpasylttyä, verimakkaraa, kaalinlehdellä paistettuja kiveksiä, aivokakkoa, hunaja-chilimaustettuja pötsinsuikaleita, virtsarakossa kypsytettyjä elimiä... Lista kuulostaa ehkä eksoottiselta, mutta on täysin luonnollista, sekä moraalisesti oikein kunnioittaa riistaa pyrkimällä hyödyntämään kaikki arvokas anti mahdollisimman tarkkaan. Näin ovat toimineet saalistaan arvostavat metsästäjät historian aamuhämäristä asti.

Tämä kirja on paitsi seikkaperäinen ja erittäin tarpeellinen ohjeistus kokeneemmallekin metsästäjälle teurastuksesta, se heittää myös haastehanskat päin kasvoja einessukupolven trofeemetsästäjille.

Suosittelen lämpimästi! Ota haaste vastaan ja hanki tämä kirja. Tarvitset sitä, vaikket ehkä edes tiennyt tarvitsevasi.

Otsikko: Hirvieläinten teurastus ja teurastuspäivän herkut
Tekijät: Jaakko Kolmonen, Matti Mäkelä
Kustantaja: Patakolmonen Ky
Pituus: 120 sivua, 50 ruokaohjetta
ISBN: 952-5090-12-4


Kirjan voit tilata kätevästi suoraan tekijältä, hintaan 29€:

http://www.kokkikolmonen.com/



Katso myös:

http://www.terveisetravintoketjunhuipulta.com/2009/11/valkohantapeuran-nylkeminen.html

tiistai 15. marraskuuta 2011

Linkkivinkki: Tapiolan takamailla


Suosittelen lämpimästi, jo jonkin aikaa seuraamaani mielenkiintoista, hyvin kirjoitettua ja loistavin valokuvin rakennuttua metsästysblogia Tapiolan takamailla – Ulkoilmaelämän tunnelmapaloja.

Blogin omin sanoin:

Tämä blogi kertoo erilaisista ulkoilmaharrasteista, lähinnä metsästyksestä ja siihen liittyvistä asioista ja tapahtumista. Kalastuksesta tulee toki myös tarinoita. Kokonaisuuteen kuuluu myös koira-asioita, reissuraportteja, varustejuttuja, valokuvausta, linkkivinkkejä ja kaikenlaista muuta sivuosumaa harrastuksen keskiöstä ja reumamilta.


Haluan tällä blogilla yrittää osoittaa todeksi sitä, että metsästys ja kalastus on muutakin kuin tappamista. Itselleni se on kokonaisvaltaista luonnossa liikkumista, sen tarkkailua ja ihailua - joskus tähän sisältyy myös saalistaminen. 

Laitoin tämän sivun oikeaan laitaan linkki-ikkunan, jossa uusimmat bloggaukset tulevat automaattisesti näkyviin.

http://www.tapiolantakamailla.com

sunnuntai 13. marraskuuta 2011

Tumma riistaliemi (lihaliemi)




Riistaliemi on erilaisten kastikkeiden ja keittojen perusta, se on myös kirkastettuna erittäin herkullinen alkupala juhlapöydän kattauksessa. Käytettävät raaka-aineet vaihtelevat jonkin verran tilanteen mukaan. Lihaliemen raaka-aineeksi käyvät luut, potkat ja lihan paloittelussa jääneet tähteet. Lintuliemeen sopivat linnun luut, tähdepalat ja sisäelimet. Kalaliemi voidaan valmistaa kalanruodoista ja –päistä, eli perkuutähteistä tai kokonaisista pikkukaloista. Kasvisliemi syntyy alla olevin ohjein, mutta ilman eläinkunnan tuotteita… :)

Liemiä keitetään kerralla isompia määriä ja säilytetään valmiina jääkaapissa tai pakastimessa sopivina annospaloina.

3,5 kg kauriin luita (peura, hirvi, villisika, poro jne)
5 litraa raikasta vettä 
½ - 1 kg juureksia 
*selleri
*porkkana
*palsternakka
*purjo
*sipuli
*valkosipuli
laakerinlehtiä
persiljaa
½ kourallista maustepippuria
(suolaa)

Paloittele ja/tai halkaise luut ja juurekset isoiksi paloiksi uunipannulle (sipulit puolikkaiksi kuorineen) ja paahda niitä uunin grillivastuksen alla kunnes saavat hyvin väriä. Kumoa luut ja kasvikset suureen kattilaan ja kaada päälle kylmää vettä, niin että peittyvät reilusti.

Anna kiehua hetken aikaa ja kuori liemen pinnalle muodostunut vaahto. Lisää joukkoon myös mausteet. Laita kattilaan kansi päälle ja yöksi 100-asteiseen uuniin muhimaan. Siivilöi liemi ja kuumenna siivilöity liemi uudelleen kiehumispisteeseen säilyvyyden parantamiseksi. Jäähdytä liemi lopuksi mahdollisimman nopeasti aivan kylmäksi.

Voit keittää luista vielä jälkiliemen lisäämällä juureksia, mausteita ja vettä. Keittoaika on kuitenkin puolta lyhyempi alkuperäisestä. Jos käytit liemessä potkalihaa, voit jauhaa ne ja käyttää keitoissa, kastikkeissa, laatikkoruuissa tai vaikkapa pasteijoiden täytteinä.


Liemen kirkastaminen

Kirkastettua riistalientä voidaan tarjota sellaisenaan kirkkaana keittona tai liha/koristehyytelöiden pohjaliemeksi.

Litraan riistalientä tarvitaan 1-2 munanvalkuaista. Kaada valkuaiset kattilaan ja vatkaa niiden rakenne rikki. Lisää joukkoon vähitellen riistaliemi koko ajan hämmentäen. Kuumenna liemi kiehuvaksi ja anna kiehua hetki.

Nosta kattila liedeltä ja jätä liemi selkenemään hetkeksi. Siivilöi liemi liinan tai kahvinsuodattimen läpi. Ripottele joukkoon persilja- tai korianterisilppua ja tarkista liemen maku (suolaisuus).

Hirvieläinten paloittelun ABC, Jaakko Kolmonen

Klikkaa kuvaa nähdäksesi sen suurempana.


Klikkaa kuvaa nähdäksesi sen suurempana.


Tämä on aivan ehdoton kirja kaikille metsästäjille. Se voitaisiin mieli hyvin ottaa vaikka osaksi metsästäjäntutkintoa. Kirja kertoo helposti ymmärrettävällä tavalla kaiken olennaisen hirvieläinten anatomiasta, lihojen paloittelusta, raakakypsennyksestä ja ruokaohjeista. Koko ketjun siis kinneristä lautaselle.

Nämä ovatkin ne vaiheet, joissa metsästäjät eniten tarvitsisivat apua ja neuvoja, sillä yli 90% meistä metsästäjistä leikkaa lihan väärin. Ammunnan jälkeiset toimenpiteet ja niiden tekemisen aikataulu ovat ratkaisevassa roolissa riistalihan laadun ja hyödynnettävyyden kannalta.

Tämä kirja ei sovi ainoastaan hirven, valkohäntäpeuran ja metsäkauriin jalostukseen, vaan samoja oppeja voi täysin soveltaa jänikseen, villisikaan, poroon, lampaaseen, possuun, nautaan… koska nisäkkäiden zootomia, eli rakenne on hyvin pitkälti yhtenevä.

Suosittelen siis tätä mainiota kirjaa lämpimästi kaikille metsästä lihansa hakeville!

Otsikko: Hirvieläinten paloittelun ABC
Toimittanut: Jaakko Kolmonen
Kustantaja: Patakolmonen Ky
Pituus: 128 sivua
ISBN: 952-5090-11-6

Kirjan voit tilata kätevästi suoraan tekijältä, hintaan 29€:

www.kokkikolmonen.com


Jos kiinnostuit aiheesta, niin tässä blogissakin on riistankäsittelyohjeita, mm. Valkohäntäpeuran paloittelusta ja Valkohäntäpeuran nylkemisestä (joka ei sisälly Hirvieläinten paloittelun ABC:hen, mutta sisältyy tähän toiseen mainioon kirjaan).

perjantai 11. marraskuuta 2011

Zeiss Victory Diavari 2,5-10x50 T* vs. Meopta Meostar R1 3-12x56 RD





Laadukas optiikka on tunnetusti kallista. Erityisesti tämä korostuu hämäräkyttäykseen soveltuvissa tähtäinkiikareissa. Niinpä päätin testata eli verrata kahden yleisen laatumerkin suosittua mallia vierekkäin ja katsoa minkälaisen vastineen erilaiset hintalaput antavat. Meopta Meostar R1 3-12x56 RD:n hinta pyörii n. 800€ ja Zeiss Victory Diavari 2,5-10x50 T*:n vastaavasti n. 1.500€. Hintaero on siis melkoinen ja varmasti montaa metsästäjää mietityttävä asia.

Testiolosuhteiksi valitsin mahdollisimman hankalan uudenkuun ajan, kostean utuisen ja pilvisen alkusyksyn illan metsän siimeksessä. Juuri tällaisissa olosuhteissa optiikan laadukkuus punnitaan. Näillä molemmillahan kyttäys onnistuu läpi yön talvella lumisella peltoaukealla täysikuun valaistessa pilvettömältä taivaalta.

Riistalehden numerossa 3/2011 oli ansiokas ja paljon laajempi testi samalla teemalla, mutten ollut aivan tyytyväinen heidän valitsemaansa asetelmaan. Itse kun en juuri harrasta ketun tai supikoiran kyttäämistä haaskalta sadan metrin matkalta, vaan yleisimmin valkohäntäpeuran, metsäkauriin ja villisian vaanimista lyhyemmältä 30–70 metrin matkalta.  Niinpä myös odotuksemme ja johtopäätöksemme ovat testitilanteessa selvästi toisenlaiset.


Erot hämärässä

Molemmat tähtäinkiikarit olivat koko vertailun ajan kiinni aseissa ampumavalmiina rinnakkain niin, että ilman viivytystä saatoin katsoa täysin samoissa olosuhteissa vuorotellen molempia. Testin aikana vaihtelin suurennussuhteita ja etsin optimia valovoimaa, mutta varsinaisen vertailun tein samoilla suurennoksilla.

Meoptan kuva on silmin nähden vaaleampi (johtunee isommasta etulinssin halkaisijasta) ja alkuillasta tämä lupasikin hyvää illan jatkumisen kannalta. Zeissin kuva on vastaavasti tummempi, mutta kontrasti kuitenkin parempi. Illan edetessä molempien kiikareiden läpi erottuvat yksityiskohdat aivan yhtä pitkään ja selvästi. Molemmilla olisi nähnyt ampua optiikan puolesta yhtä hämärässä tai siis melkein pimeässä, sillä juuri tuo Zeissin parempi kontrasti auttoi tulkitsemaan tummempaa kuvaa ja Meoptan kirkkaampi kuva sortui liian vaaleaan yksityiskohdattomaan kontrastiin.

Hämäräkyttäyksen kannalta tuloksena oli siis optinen tasapeli. Zeissin punapisteen kirkkaus on säädettävissä täysin portaattomasti ja näin se saa pienen edun Meoptaan nähden. Joskin ainakin omaan silmääni Meoptan portaittain himmenevästä/kirkastuvasta ledistä löytyi sopiva kirkkaus, eikä siis Riista-lehden testissä kerrotusti häikäissyt silmää.

Myös Zeissin kapeampi ristikko tuntuu henkilökohtaisesti paremmalta, kuin Meoptan paksumpi ja zoomauksen mukana suureneva ristikko. Ei paksumpikaan ristikko huono ole, ilman punapistettä se helpottaa tähtäystä ja näin sen voi laskea jopa Meoptan eduksi, jos patteri syystä tai toisesta loppuu kesken jahtireissun. Joka tapauksessa ristikkorakenne on enemmän ja vähemmän tottumuskysymys tai makuasia.


Erot muuten

Hieman ehkä vaikeammin mitattavana asiana on laatu. Molemmat vaikuttavat hyvin tehdyiltä, mutta Zeissistä jää hieman laadukkaampi vaikutelma. Ehkä tämä on osin katsojan silmissä ja vertaisinkin näitä toiseen saksalaiseen ja tšekkiläiseen tuotteeseen, nimittäin Audiin ja Škodaan. Meoptan iskunkestävyydestä ei itselleni ole vielä ehtinyt muodostumaan mielipidettä, mutta tämän syksyn onnettomuudessa Zeiss osoitti kyllä todellisen lujuutensa. Vaikka aseen hihnakin katkesi hirvitornista putoamisen seurauksena, niin kiikarin kohdistus säilyi kovasta iskusta huolimatta muuttumattomana. Muutoinkin Zeissin säätönapsut ovat hieman jämäkämmän ja täsmällisemmän tuntuiset.

Meopta on luonnollisesti isomman etulinssinsä ja suuremman zoominsa ansiosta kookkaampi sekä painavampi. Tämä ei juuri kytispyynnissä haittaa, mutta jos samaa asetta ja kiikaria on tarkoitus käyttää myös yleismetsästyksessä, niin tämä on selkeä etu Zeissillä yhdessä sen pienemmästä suurennoksesta alkavan zoomin kanssa.

Pieni ero syntyy myös nappiparistojen suhteen (Zeiss CR2032 ja Meopta CR2354). Zeissin paristoja on helpommin saatavissa marketeista ja huoltoasemilta, joka saattaa jossain tapauksessa muodostua merkitykselliseksi, mutta toisaalta varaparistoa kannattaa aina pitää aselaukussa tai jahtirepussa mukana.
(Jälkihuomautus: sain lukijapalautetta näistä paristoista, ilmeni että Meopta toimii näillä molemmilla paristoilla ja on siten tässä suhteessa parempi. 2354 antaa isompana hieman pitempään virtaa).

Silmän etäisyydessäkin Zeiss vetää pitemmän korren 90 millillä Meoptan 75 milliin. Hämärässä usein joutuu tihrustamaan ja hakemaan tarkkaa katselukulmaa, jolloin tähtäinkiikari saattaa kiireessä sijoittua liian lähelle. Ainakin isompikaliiperisen aseen omistaja huomaa eron nenässään ja/tai otsassaan kiusallisen helposti.


Johtopäätökset

Aivan aiheellinen kysymys on, kannattaako hieman laadukkaammasta Zeissistä maksaa lähes tuplahinta? Erotuksella saa vaikka kohtuullisen laadukkaat 7x50 hämäräkyttäykseen soveltuvat katselukiikarit, jotka kytispyynnissä ovat miltei välttämättömät. Niillä näet näkee joka tapauksessa selvästi helpommin ja paremmin, kuin millään kiikaritähtäimillä.

Jos siis raha ei ole ongelma ja muukin tarpeellinen välineistö on jo hankittuna, niin Zeissiä voi lämpimästi suositella, mutta Meoptallakin pärjää lähes tasaväkisesti. Kyse on siis hyvin pitkälti jo aiemmin esitetyn kaltainen; ostaakko Škoda Superb vai Audi A6?